Miten hoitaa parisuhteen raha-asiat?
Elätkö avokkisi kanssa taloudellisessa symbioosissa vai vartioitko mustasukkaisesti omaisuuttasi?
Avoliiton raha-asiat eivät ole niitä yksinkertaisimpia. Tasa-arvon nimessä kaikki menot pitäisi puolittaa, mutta jatkuvasti ei voi kulkea laskin kädessä. Kaikkia itse hankittuja tavaroita taas ei halua luovuttaa toiselle, mutta käyttöoikeuksien jakokaan ei ole aina viisasta. Rajanveto synnyttää helposti konflikteja: avopuoliso kun ei ole vain kämppis, vaan myös elämänkumppani.
Suuret hankinnat puoliksi
Ella, 21, on asunut poikaystävänsä kanssa vuoden.
”Erotan muista tavaroista ennen yhteen muuttoa ostetut levyt, kirjat, elokuvat ja huonekalut. Pelkästään toisen mieliksi ostetut dvd:t pidän myös erillään omistani.”
Keittiövälineet ja muuton jälkeen ostetut kodinkoneet ja huonekalut ovat selkeimmin yhteistä omaisuutta. Pieniä hankintoja Ella ei halua liikaa laskea, koska ne useimmiten hyödyttävät molempia. Suuret hankinnat maksetaan poikkeuksetta puoliksi.
”Tästä pidetään tiukasti kiinni.”
Joissakin tilanteissa rajaa on vaikea vetää.
”Ostamme paljon lahjoja toisillemme, ja välillä on epäselvää onko esimerkiksi leffakäynti lahja vai olettaako toinen, että minä tarjoan seuraavalla kerralla.”
Ilona, 22, on asunut yhdessä poikaystävänsä kanssa lähes neljä vuotta. Arkipäiväiset hankinnat hoidetaan vaihtelevasti sen mukaan, kuka sattuu ne maksamaan. Ilona pitää suurinta osaa omaisuudesta yhteisenä, mutta jotkut huonekalut ovat poikkeuksia.
”Erotan mielessäni sellaiset huonekalut, jotka minä olen tuonut taloon.”
Parisuhdeterapeutti Sinikka Savanderin mukaan erityisesti nuorilla aikuisilla on useimmiten puolet ja puolet –talous. Periaatteet saattavat kuitenkin muuttua.
”Avioliitossa taloudenpitoon tulevat yleensä toisenlaiset säännöt.”
Kun yhteinen kämppä on jaettu tarpeeksi kauan, pingottaminen voi alkaa tuntua työläältä. Vuoden aikana Ellan suhtautuminen yhteisiin talousasioihin on muuttunut.
”Aluksi katsoin tarkemmin, että miten maksut tasattiin ja erottelin, mitkä ovat kenenkin tavaroita. Nyt on löysempi asenne.”
Ilonan taloudessa raha-asioihin suhtaudutaan vielä rennommin.
”Ainoa asia, mistä olemme tarkkoja, on vuokra ja muut isot laskut. Sellaiset maksetaan aina puoliksi.”
Riitojen takana tyytymättömyys
Täysin harmonista yhteiselo tuskin on, kun toinen haluaa jakaa pankkitilin ja toinen ei edes vaatekaappia. Jonkinlainen yhteisymmärrys pitäisi olla siitä, mitkä ovat yhteistä omaisuutta ja miten kulut jaetaan.
”Olisi sovittava yhteinen linja ja selkeät rajat rahankäytölle. Jos toinen tuhlaa ja toinen säästää, niin suhteen perusta horjuu”, toteaa Savander.
Ilonan avoliitossa osapuolet jakavat samat periaatteet materian suhteen.
”Rahasta meillä ei riidellä, tai en ainakaan muista että näin olisi käynyt.”
Ellan kotona riitoja on toisinaan, koska pariskunnan käsitykset eroavat toisistaan.
”Poikaystäväni haluaisi tarkemmin katsoa esimerkiksi sen, kuka maksaa ruokaostokset. Hän onkin alkanut tehdä kirjanpitoa aiheesta”, Ella naurahtaa. ”Eräässä vaiheessa minulla ei ollut paljoa rahaa, ja hän joutui maksamaan ostoksiani. Maksoin aina takaisin, mutta ehkä tuosta on jäänyt poikaystävälleni jonkinlainen varovaisuus.”
Savanderin mukaan raha-asioiden hoito opitaan jo lapsuuden perheessä, jonka malleja jatketaan sitten parisuhteessa. Tapojen yhteen sovittaminen vaatii – yllätys yllätys – yhteisymmärrystä ja toisen kunnioittamista.
”Kaikkein parasta olisi, jos jo ennen yhteen muuttoa puhuttaisi arvoista ja asenteista talouden ja tavaran suhteen.”
Talousasioista riitelemisen takana on usein muu tyytymättömyys. Talousasiat ja tavarat ovat puheenaiheita, kun tunnetasolla ei ole enää muuta sanottavaa.
”Raha ja omaisuus ovat aiheita, joilla voi sopivasti loukata kumppaniaan. Kysymys on vallankäytöstä ja turvallisuudesta, joita raha ja tavarat merkitsevät monille myös parisuhteessa”, sanoo Savander.
Erimielisyydet voivat pahimmassa tapauksessa olla kohtalokkaita. Talousongelmat ratkaisemattomina voivat johtaa lopulta jopa eroon, jolloin taas joudutaan selvittämään omaisuus.
Järkevää vai itsekästä?
Onko sitten sitoutumiskammoinen, itsekäs tai jokin muu keittiöpsykologien suosikeista, jos on tarkka laskuista ja omaisuudesta? Vai onko se pelkästään järkevää? Erotilanteessa selkeä jako helpottaa, mutta yltiöpäinen tarkkuus saattaa kertoa asenteesta suhteeseen.
”Joskus kun ei ole oikein sitoutunut tai miettii suhteen vakavuutta, niin on varovainen omien tärkeiden asioiden jakamisessa. Silloin haluaa olla itsellisempi ja katsoa mihin suuntaan yhteinen elämä alkaa mennä, sanoo Savander.
Tämä ei tarkoita välttämättä sitä, että suhde on matkalla tuhoon. Kun luottamus tulevaisuudesta vahvistuu, omaisuuteen ja menoihin liittyvät käytännöt lutviutuvat. Ella tunnistaa epävarmuuden yhteisen asumisen alkuajoilta.
”Alussa emme olleet ihan varmoja siitä, että kuinka kauan asutaan. Silloin olimme tarkempia laskujen ja tavaroiden suhteen.”
Ajan myötä tilanne on selkiytynyt.
”Nyt merkittävä tavaroiden erottelu ei tunnu luonnolliselta ja mielekkäältä. Yhteiselo on mukavaa ja sitä on tarkoitus jatkaa mahdollisimman pitkään.”
Teksti: Pirita Männikkö
Kommentit
Asun poikaystäväni kanssa avoliitossa ja meillä kaikki on yhteistä: yhdessähän me se arkielämä jaetaan ja yhteistä kotia rakennetaan. On kaksi tiliä; toiselta hoidetaan laskut ja muut menot, toiselle säästetään. Alusta asti on ollut selvää että kaikki on yhteistä eikä mitään ongelmia ole tullut. Kumpikin saa käyttää rahaa mielensä mukaan (kulutustottumuksemme ovat samanlaiset, ehkäpä juuri siksi yhteiset rahat meidän kohdallamme toimii erittäin hyvin), mutta isoista ostoksista päätetään yhdessä eikä yli varojen ostella. Välillä tilanne on ollut niin että minä olen ollut vailla työtä ja mies on joutunut molemmat elättämään, mutta tilanne on myös ollut toisinpäin. Tällä hetkellä mies opiskelee ja minä olen töissä (haen kouluun keväällä). Minun tuloistani maksetaan nyt suurinosa menoista, mutta sitten kun mies valmistuu ja minä olen luultavasti silloin vielä koulussa niin tilanne on toisinpäin. Kumpikaan ei kuitenkaan elä toisen siivellä ja kyllä tässä elämän varrella ehtii tulemaan tilanteita puolin ja toisin, jolloin toinen ansaitsee enemmän. Eriasia luonnollisesti olisi jos toinen tahallaan olisi työtän tai tuhlaisi ylettömästi turhuuksiin.
Luulen, että meille enemmän ongelmia tuottaisi jos talous jaettaisiin puoliksi. Jos ero sitten joskus tulee niin kaikki puoliksi vaan!
Kommentit
Meidän suhde on kaatumassa juuri raha-asioihin. Toinen on selvästi keskitasoa parempituloinen ja toinen juuri työttömäksi jäänyt. Haaveilen alan vaihdosta ja luenkin jo ensi vuoden pääsykokeisiin. Se miksi nyt olen pa, johtuu miehen tottumisesta korkeampaan elintasoon, johon sisältyy tietty harrastaminen yms. Niinpä olen yrittänyt pysyä mukana parhaani mukaan menoissa ja maksaa aina osani, koska en halua siipeillä. No nyt tuli stoppi, rahaa on juuri ruokaan. Mies lupailee osallistuvansa esim. tapahtumien pääsylippuihin, mutta yleensä asiat kääntyy niin, että minä kuitenkin maksan. Tämä siksi, että toinen ei vaan tee tarjousta reilulla tavalla ja sano vaikkapa, että rahapussi pois, tänään maksan minä. Aina käydään kädenvääntö ja sanon, että mies voi mennä mun puolesta itsekseen, mutta mies vaan jankuttaa loputtomiin ettei halua reissata/harrastaa pelkästään yksin.
Mitäpä tässä voi enää tehdä? Tuntuu, että minä häviän kerta toisensa jälkeen, vaikka tyytyisin rahatilanteeseeni, jos vain ei tarvitsisi tuhlata miehen haluamiin menoihin.
Meillä taas avattiin yhteinen tili liki saman tien, kun saman katon alle muutettiin. Se oli helppoa, sillä kumpikin oli ja on edelleen tyhjätasku opiskelija – molemmilla enintään kesätienestejä, ei muuta. Kaikki tulot menevät siis yhteiselle tilille, josta kaikki menotkin hoidetaan. Omat tilit seisovat nollasaldolla, kummallakaan ei ole käynyt mielessä niitä sentään vielä lopettaa.
Olemme olleet yhdessä nyt yhdeksän vuotta, joista kohta kuusi naimisissa. Jostain syystä tämä toimii meillä täydellisesti. Koskaan ei ole tarvinnut rahoja eritellä – vain menojen ja tulojen balanssia pohditaan joskus yhdessä. Riitoja ei ole ollut rahasta (tai muustakaan) ainuttakaan, enkä usko, että tuleekaan.
Sama juttu kuin Sentinvenyttäjällä, yhteisiä vuosia jo 15 ja koskaan ei ole ollut sun ja mun rahoja, vaan aina yhteistä. Rahasta tulee harvoin riitaa, koska sitä on aina niin vähän, että ei ole mistä riidellä:)
Kannattaa katsoa, että maksut menee puoliksi ja muut ostokset. Ja omat rahat pitää olla, sen oppii kun pari kertaa eroaa….. Silloinhan aletaan tavaroita jakaa, mutta kuka muistaa miten paljon toinen on rahaa yhteiseksi hyväksi tuhlannu…
Ompa ikävä tilanne sinulla ”varaton mutta näinkin voi elää”. Itse olen opiskelija ja avopuoliso töissä ja hän kyllä ymmärtää, että jos haluaa lähtee leffaan, keikoille, festareille ym. niin joutuu maksamaan meidän molempien liput, koska minulla ei olisi muuten varaa. Mielestäni on reilua, että se jolla on enemmän maksaa enemmän, enkä koe sitä siipeilynä puolin tai toisin. Jos tienataan yhtä paljon niin sillon maksetaan kaikki puoliks, ja jos toinen tienaa enemmän niin koitetaan suhteuttaa laskut silleen, että molemmille jäisi kuitenkin sopivasti ”omaa” käyttörahaa. Mulle on tosi tärkeetä, että on se oma tili, ja omat rahat, että voin suunnitella esim. ostokset miten haluan, eikä tarvii kysyä mieheltä lupaa, jos haluun vaikka uudet kengät, samaten saa mies tehdä omilla ”ylimääräisillä” rahoilla mitä haluaa. Neljä vuotta ollaan asuttu yhdessä ja nykyään ei rahaa juuri mietitä.
Mun mielestä on ihan turhaa alkaa erottelemaan omia tavaroitaan ja vahtia, ettei toinen nyt vaan kuluta liian kauaa SEN nojatuolin nahkaa minkä MINÄ toin tähän kämppään..Mitä järkeä edes asua yhdessä jos ei ole valmis/halua jakaa puolison kanssa kaikkea? En tarkota mitään alusvaatteita mutta esim. huomekalut on sellasia mistä on turha nipottaa, oma pää siinä vaan sekoaa, ainakin mulla sekoaisi. Eikä sekään olis erityisen kivaa jos kumppani vahtis omia huonekalujaan haukkana. En ymmärrä koko omimisideaa jos on kyseessä pysyväksi suunniteltu asumismuoto.
Meillä mies maksaa kaiken, itse opiskelen. mies on hyvätuloinen ja antaa rahaa kysymättäkin. kysyy useimmiten itse, että onko mulla yhtään rahaa lompakossa.
En koe siipeileväni mitenkään, hoidan osani parisuhteessa. mies on tyytyväinen, minä olen tyytyväinen.
Meillä aikalailla kuten edellä Ellilliillä. Joskin käyn minäkin töissä tosin vain n4-6 kertaa kuussa. Mä hoidan kodin sitten kokonaan ja kulta laskut ja tekee pääosin ruuat. Tasapuolisesti asiat on molempien mielestä meillä. Sitten taas kun valmistus voi kulta jäädä oloneuvokseksi mun puolesta.
Nälkä lähti syömällä ja akka juomalla. Sen jälkeen loppui rahapula.
Joo joo vähän karusti sanottu, mutta pyöritän samaa taloa samoine menoineen nyt vain yhden ihmisen tuloilla, ennen kahden ihmisen tuloilla. Mä pärjään nyt taloudellisesti paremmin kuin avioliiton aikaan, vaikka on puolet vähemmän tuloja.
Olen todennut sen, että naiset pistää rahaa helvetin paljon niin turhaan, niin turhaan. Mulla vei paljon aikaa, että sain jotenkin järkevästi poistettua kaiken turhan krääsän kämpästä, mitä ex-vaimoni jätti. (kaksi kaapillista lakanoita ja tyynyliinoja, 40 pöytäliinaa, kolme arabian astiastoa, kippoja ja purnukoita, joka helvetin varasto täynnä tyynyjä, peittoja, vilttejä, koreja ja kaiken maailman rojua). Anteeksi vain arvon leidit, mutta kaikkea ei tarvitse ostaa, mikä on kaunista.
Meillä molemmilla omat tilit, mutta tavarat ja laskut yhteisiä. Nykyään käymme molemmat töissä, joten rahaa jää joskus myös turhuuteen. Olen samaa mieltä Fosterssin kanssa, että on ehdottoman tärkeää saada ostaa haluamansa esine tai huvitus, eikä tarvitse sitä selitellä kellekään. Ruokalaskut yms. hoitaa se jolla lompakko ja tilipäivä lähinnä.
Kun itse opiskelin ja mies oli jo työelämässä, toki mieheni maksoi hiukan enemmän ruokaostoksia ja päivittäisiä kuluja, mutta kävin itsekin lomilla ja joskus opiskelujen lomassa töissä ja maksoin oman osani vuokrasta ja laskuista. Täytyy sanoa, että itse uskon jokaisen ihmisen velvollisuuten elättää itse itsensä ( ja pakko vielä lisätä, että esim. kotiäitinä oleminen EI ole elättinä olemista, vaan täysipäiväistä työtä). Periaate menee vaan niin, että en elänyt sen kalliimmin kuin minulla olisi varaa elellä yksin. Uskon että ainakin minä, muiden puolestahan en voi puhua, tarvitsen itsenäisyyden, myös taloudellisesti. Tärkeintä varmaan on silti uskaltaa puhua raha-asioista, eikä vaan olettaa että toinen on halukas elämään parisuhteessa minun säännöillä.
Rahasta meillä ei juurikaan riidellä, mutta joskus suunnitellaan tarkasti isompa hankintoja ja niiden vaatimaa budjettia.
Meillä on raha-asiat yhteisiä niin menoissa kuin tuloissa, vaikka kummallakin on oma maatila ja omat pankkitilit. Koska tilamme ovat samalla kylällä, hallnnoimme niitä yhtenä yksikkönä niin EU- papereissa kuin verotuksessakin. Jos nyt jostain syystä eroaisimme, olisi omaisuuden jako oikeastaan helppoa, kun kummalakin on omat korvamerkityt hehtaarit. Toinen joutuisi vaan sitten hankkimaan oman tilatunnuksen EU:sta. Raha-asiat ei aiheuta ongelmia, kun kummallakin on tasapuoliset intressit hoitaa tilojemme asiat parhain päin. Jos ei muuten, niin siksi että ovat sukutiloja (omanikin jo vuodesta 1557) ja toivomme jotain jäävän lapsillekin.
Meillä rahat on yhteisiä, kaikki menot jaetaan, mutta omaisuus (talo) on pelkästään miehen nimissä. Olemme asuneet 5 vuotta yhdessä ja siis koko sen ajan mies on lyhetänyt asuntomme (joka siis on hänen nimissään) velkaa ja minä olen maksanut ruoka- yms laskut. Olen sitä mieltä, että tilanne on minun kannaltani epäoikeudenmukainen, mutta mies ei siitä juuri välitä. Meidän piti mennä naimisiin, mutta mies tulikin toisiin ajatuksiin. Nyt olen ajatellut, että jatkossa maksan enää vain puolet kuluista ja vuokraa miehelleni, jolloin minulle jää enemmän rahaa käyttööni/säästöön kuin nyt.
Meillä on omat tilit ja sitten yhteinen tili. Yhteiseltä tililtä menee kaikki yhteiset laskut (netti, lainat yms..) ja sitten omilta tileiltä maksetaan omat laskut (kännykkä). Kerran kuussa aina siirretään yhteiselle tilille sovittu summa rahaa.
Ruokaostoksia maksetaan kaupassa suurin piirtein vuorotellen. Isommista ostoksista neuvotellaan ja yhdessä säästetään. Omalla rahalla, joka on omalla tilillä niin saa sitten tehdä mitä itse haluaa. Toimii todella hyvin meillä, mutta me ollaankin vasta avoliitossa ja puoliksi opiskelijoita… Eipä ole koskaan ollut riitoja rahasta ja sen käytöstä.
Sulle onko oikein-vastaus EI OLE! Älä ihmeessä kustanna omaisuutta miehelle, joka ei edes halua sitoutua sinuun. Käyttää vaan hyväkseen. Kun ei mennä naimisiin ja omaisuus, jota lyhentää (siksi vois lyhentää, että sinä elätät häntä) on vain hänen nimissään. Vähän jo sinuna kyselisin ns. rakkauden perään. Sillä ei hyvä ennuste ole miehesi käytöksestä päätellen, ala säästää jo sukanvarteen.
Ja sulle ”nyt paremmin”, jolla vaimon mentyä on paremmin ja menee vähemän rahaaturhaan: täällä tilanne, etten halua muutta yhten enkä mennä naimisiin miehen kanssa, joka kahmii kaiken minkä saa, säästää kaiken mitä elämässsän on saanut ja kaikki fucking matkamuistot ja pikkutaulut ja kyntteliköt pitää ripustaa esille. Kaapit täynnä mummovainaan hyvää tavaraa. Joo ei mun kotiini, kiitos. Siksi en sano kyllä.
Meillä on omat tilit myös ja yhteinen tili. Yhteiseltä lähtee lainat ja vastikkeet ja pidämme siellä myös aina vähän ylimääristä isompia hankintoja, lomamatkoja tai muuten tiukempia kuukausia varten.
Laskuista mies maksaa isomman osan, mutta mä taas vastaan ruokaostoksista ja muista pienemmistä kodinhankinnoista. Nämä on vain ne perusjutut mitkä on joskus sovittu ja näistä aina lipsutaan. Meillä maksaa se, jolla on rahaa.
Ihan jo seurustelun alkuaikoina mieheni pyyteli multa rahaa lounasrahaa, kun opiskeli ja oli työharjottelussa ilman palkkaa ja mä taas ihan täyspäiväsesti töissä. Nyt mulla hieman heikompi palkka kuin miehelläni, joten mies senkin takia vastaa suuremmasta osasta laskuja.
Riitoja rahasta ei varsinaisesti tule. Mä olen aina halunnut olla omillani toimeentuleva ja en pidä siitä että mun rahan käyttöön puututaan, joten kun mies huomauttaa joskus, että voisimme säästää esim. uutta autoa varten niin saatan kimmastua, että mun rahan kulutuksesta valitetaan, vaikka miehellä ei se ole ajatuksena.
Meillä puolestaan mies on sellainen harakka, jolla rahat valuu sormien läpi samaa tietä kuin tulee – elektroniikkaan, peleihin, vaatteisiin, ja muihin uusiin kivoihin juttuihin. Molemmat ollaan työssäkäyviä opiskelijoita, eli rahat on välillä tiukalla. Nykyään meillä on omien tilien lisäksi yhteinen tili, jolta maksetaan vuokrat, laskut ja ruokaostokset (molemmilla tuohon tiliin maksukortti), ja jolle molemmat laittaa sovitun summan kuussa. Tällä tavalla mun ei tarvitse huolehtia siitä, olenko maksanut omista vähistä tuloistani myös miehen ostoksia kustantamalla meidän talouden sähköjä tai ruokaostoksia yli oman osani.
Asun avoliitossa mieheni ja kahden koiran kanssa. Meillä minä olen työmarkkinatuella, ja mies vetää kahta duunia, palkka on siis kaheksan kertaa suurempi kuin mun tulot… Mutta mies vaatii että kaikki maksetaan puoliksi, mulle ei jää yhtään rahaa varastoon, kun yhteiselle tilille pitää pistää kaikki miä tulee, ja mies valittaa kun ei saa TARPEEKSI rahaa säästöön, muutama huntti kuussa… ööö..mun pitää lanata vanhemmilta jos pitää mennä lekuriin tai muuta vastaavaa. Onko teidän mielestä aivan suhde kohdallaan? Muuten menee hyvin, mutta raha-asiat ei omasta mielestä oo missään muusssa kuin huonossa kunnossa!
Asun poikaystäväni kanssa avoliitossa ja meillä kaikki on yhteistä: yhdessähän me se arkielämä jaetaan ja yhteistä kotia rakennetaan. On kaksi tiliä; toiselta hoidetaan laskut ja muut menot, toiselle säästetään. Alusta asti on ollut selvää että kaikki on yhteistä eikä mitään ongelmia ole tullut. Kumpikin saa käyttää rahaa mielensä mukaan (kulutustottumuksemme ovat samanlaiset, ehkäpä juuri siksi yhteiset rahat meidän kohdallamme toimii erittäin hyvin), mutta isoista ostoksista päätetään yhdessä eikä yli varojen ostella. Välillä tilanne on ollut niin että minä olen ollut vailla työtä ja mies on joutunut molemmat elättämään, mutta tilanne on myös ollut toisinpäin. Tällä hetkellä mies opiskelee ja minä olen töissä (haen kouluun keväällä). Minun tuloistani maksetaan nyt suurinosa menoista, mutta sitten kun mies valmistuu ja minä olen luultavasti silloin vielä koulussa niin tilanne on toisinpäin. Kumpikaan ei kuitenkaan elä toisen siivellä ja kyllä tässä elämän varrella ehtii tulemaan tilanteita puolin ja toisin, jolloin toinen ansaitsee enemmän. Eriasia luonnollisesti olisi jos toinen tahallaan olisi työtän tai tuhlaisi ylettömästi turhuuksiin.
Luulen, että meille enemmän ongelmia tuottaisi jos talous jaettaisiin puoliksi. Jos ero sitten joskus tulee niin kaikki puoliksi vaan!
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous