Työpaikkaihastus parisuhteen koetinkivenä
Oma parisuhde kulkee onnen kukkuloilla, mutta silti yhtäkkiä se iskee sinuun. Ajatuksesi valtaa joku toinen. Hän kulkee ajatuksissasi niin töissä kuin vapaa-ajalla. Usein tuo toinen löytyy työpaikalta. Voiko ihastumista estää? Lue kokemuksia työpaikkaromantiikasta!
Työkavereiden kanssa vietetään arjessa suuri osa valveillaoloajasta. Ihastuminen omaan työkaveriin on tilanne, johon useat törmäävät jossain vaiheessa uraansa. On luonnollista, että tasaisessa työelämän tahdissa suhteet työkavereihin syvenevät ja tunteetkin heräävät. Oli sitten vapaa tai varattu, suhteet työpaikalla eivät ole ongelmattomia.
Naimisissa olevan tunnustukset
Leena, 28, aloitti työharjoittelun pienessä yrityksessä ja hän ystävystyi työtoverinsa kanssa
”Minun lisäkseni työpaikalla oli vain yksi työntekijä, joten oli luonnollista että meistä tuli nopeasti läheisiä. Keskustelimme varsin syvällisiä ja henkilökohtaisia asioita. Hän myös hieroi työssä kipeytyneitä hartioitani. Aika nopeasti mies tunnusti ihastuneensa minuun.
Hän oli naimisissa ja kuuden lapsen isä. Itsekin seurustelin. Ahdistuin asiasta, vaikka minullakin oli positiivisia tunteita häntä kohtaan. Vaikka mies oli harras uskovainen, uskon että välillemme olisi ennen pitkää kehkeytynyt suhde.
Työpaikalla oli vaikeaa ottaa etäisyyttä ja koin syyllisyyttä koko asiasta. Lopulta minua alkoi inhottaa tilanne ja lopetin työt. Olimme kuitenkin hyvissä väleissä loppuun saakka. Pitkässä suhteessa ja arjen pyörityksessä on normaalia, että syntyy tunteita muita kohtaan. Onneksi kuitenkin lopetin työt ja yhteydenpidon mieheen, ja mitään välillämme ei ikinä tapahtunut.”
Ihastuminen on väistämätöntä
Vaikka olisi onnellisessa parisuhteessa, se ei silti estä ihastumasta johonkin toiseen. Kun tapaa henkilön, jonka kanssa syntyy yhteys, on mukavaa viettää hänen kanssaan aikaa ja voi nopeastikin herätä lämpimiä tunteita häntä kohtaan.
Joidenkin ihastuttavien ihmisten seurassa syntyy myös eroottisia tunteita. Kyse ei kuitenkaan ole välttämättä siitä, että omassa parisuhteessa olisi jotakin pielessä.
Asiassa ei ole ongelmaa, jos asettaa itselleen selvät rajat ja säilyttää uuden tuttavuuden kaverina.
Tietysti on hyvä miettiä, miksi uusi tuttavuus vetää niin voimakkaasti puoleensa. Kaipaako jännitystä elämäänsä, itsetunnon buustia vai onko omaan elämäänsä tyytymätön?
Usein ihastukset kumpuavat omasta elämästä ja tarpeesta, joka ei tule muuten tyydytetyksi. Voimakas ihastuminen voi kertoa esimerkiksi tarpeesta saada ihailua muiden taholta.
On/off – suhde työkaveriin tuotti ongelmia
Jarnolla, 29, kehittyi suhde työkaveriinsa firman juhlissa
”Suhteestamme syntyi jatkuva on/off –suhde. Ongelmana oli, että tiimimme oli hyvin pieni ja teimme tiiviisti töitä yhdessä. Oli hankala keskittyä töihin, kun toinen halusi keskustella ja selvittää asioita. Työn ja yksityiselämän yhdistyminen on hankalaa.
Muut työkaverimme huomasivat varsin nopeasti suhteemme, ja olin harmistunut, koska monet alkoivat kommentoida ja kyselemään asiasta. Työpaikassa suurin osa on vanhempia naisia, ja he suhtautuivat varsin tätimäisesti romanssiimme. Jopa esimieheni kyseli minulta kutsutaanko työkaverit häihimme, vaikka olimme hädin tuskin tapailleet. Tämä oli hyvin ahdistavaa, koska en ollut ollenkaan varma siitä, mitä suhteelta halusin.
Suhteessa oli ongelmia ja en halunnut käsitellä niitä työaikana, mikä taas loukkasi naista. Lopulta nainen päätti vaihtaa työpaikkaa. Suhteemme elää nyt on/off -vaihetta, tosin en osaa sanoa olemmeko on vai off. Vaihtelemme tällä hetkellä kyllä tekstiviestejä.
Olen miettinyt, että muodostin omassa päässäni asiasta isomman ongelman kuin se todellisuudessa edes oli. Ajan kanssa suhteeseen olisi varmaan tottunut. Mielestäni on hyvin luonnollista, että työpaikalla muodostuu romansseja, se tuo työyhteisöön lisää energiaa ja mielenkiintoa.”
Erotiikka työyhteisössä
Suomalainen tutkimus seksin trendeistä osoittaa, että yli puolet kaikista suomalaisista kokee jossain vaiheessa työuraansa jonkinlaisen työpaikkaromanssin. Ihastumisesta ja rakastumisesta työpaikalla seurasi yli 80 prosentille miellyttävä ystävyyssuhde. Makuuhuoneeseen asti kaikista työpaikan suhteista johtaa noin viidennes.
Ihastuksia tulee ja menee
Minna, 28, ihastuu ja kiintyy ihmisiin helposti ja usein
”Olen ihastunut useampaankin työtoveriini. Usein ihastukset tulevat ja menevät, enkä ole antanut niille liian suurta valtaa, koska olen ollut koko ajan onnellisessa parisuhteessa. Toisinaan olen joutunut pysähtymään miettimään, miksi tunteita kollegoita kohtaan on syntynyt.
En koe, että asiassa olisi mitään isoa ongelmaa. Toisinaan olen kuitenkin joutunut muistuttamaan itseäni rajoista. Jos olen ihastunut työkaveriini enemmänkin, olen yleensä ottanut häneen tarkoituksella etäisyyttä.
Toisinaan asiaan on helpottanut myös se, että on tutustunut paremmin ja huomannut, ettei tunteissa olekaan kyse mistään vakavammasta. Yleensä tilanteet eivät aiheuta ongelmia, jos toinenkin on varattu. Silloin voi turvautua siihen, että molemmilla on yhteisymmärrys siitä, että suhteelle täytyy pitää tiukat rajat. Olen varmasti mennyt tunteissani rajan yli ajatuksissani, mutta en onneksi koskaan todellisuudessa.”
Lisää työtehoa romanssista
Työelämää pidetään järkevänä maailmana, jonne tunteiden varsinkaan eroottisten sellaisten ei pitäisi ulottua. Työpäivät ovat pidentyneet ja samoja töitä tekevät sekä naiset että miehet. Tämä selittää osittain sen, miksi myös erotiikka on osa työelämän arjen todellisuutta.
Romanttisilla tunteilla työyhteisössä on huomattu olevan myös positiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi sopivan määrä flirttailua piristää ilmapiiriä ja parantaa työtehoa. Ongelmia voi koitua mustasukkaisuudesta, yksipuolisista tunteista tai suhteiden epäonnistumisesta. Ihmiset kaipaavat elämässä rakkautta, hyväksyntää ja ihailua, myös työpaikalla.
Teksti: Tarja Vilén
Kommentit
Ulkopuolisen ihastumisen merkityksellisyys on oman itsetuntemuksen kasvattaminen. Tilaisuus ja kokemus, jota ei kenties muulla tavoin saavuttaisikaan.
Ihastumisen tunteen pyörteeseen joutuminen havahduttaa ymmärtämään ihmisten inhimillisyyttä. Kaikki ei ole järkiperustein hallittavissa ja kontrolloitavissa. Tunteilleen ei voi mitään; teoilleen voi eli tietyissä tekemisissä tai tekemättä jättämisissä järjen on hyvä voittaa tunteet. Ihastuminen on kontrollissa, jos tunnemyllerrys tapahtuu vain kahden ihmisen päissä mutta ei johda pettämisiin.
Kommentit
Tää on niin tuttua monelle. Kyllä kai pohjalla on se että oman kumppanin
kokee joskus riittämättömäksi. Yhden parin lienee mahdotonta tyydyttää kaikkia tarpeitaan/haaveitaan parisuhteessaan, vaan joskus joku ulkopuolinen
”ihastus” tulee oikealla hetkellä elämään. Silloin kun on vaikea tilanne esim.
omassa elämässä. Huonoa tässä on se omaa elämänkumppaniaan tulee verranneeksi uuteen ystävään, vaikka totuus on kai se että sitä unelmien prinssiä ei ole eikä tule. Ihastus vaan tuntuu viisaammalta ja älykkäämmältä
kuin oma puoliso. Kyllä näissä jutuissa on erittäin suuri riski tulla hyväksikäytetyksi puolin tai toisin, ja myös se riski että tuhoaa omasta elämästään jotain peruuttamatonta. Sopivalla hetkellä olemme kaikki
heikkoja. Ajattelemaan tällainen aina pistää ja oman elämänsä kyllä pistää
uuteen puntariin.Olenko onnellinen sittenkään ja mitä elämältäni
oikeastaan haluan… Jäitä hattuun ystävät !
Kerrankin asiallinen näkökulma tilanteeseen, johon kaikki törmäävät ennemmin tai myöhemmin. Se että onko aikuinen, osaa ottaa sen sopivana piristeenä, menemättä sen pitemmälle – elämä opettaa senkin taidon, ellei kyseessä ole sellainen romnace, että mennään naimisiin samantien. Kauhua eikä syyllisyyttä kannata tästä kokea.Kun ihastus loppuu, usein on vain onnellinen kuinka oma puoliso on se oikea kuitenkin ja huomaa että ihastuksessa on puutteita, jotka eivät riitäkään siihen mitä omalla puolisolla on arjen elämään. Kun ei liikaa tee asiaa kielletyksi, se ei myöskään saa hillintöntä osaa elämässä. Avoimuus on hyvä itselle, muille tuskin kannattaa kertoa ihastumisiaan 🙂 Joskus vain kaipaa jotakin, joskus ei. Elämä on sellainen, että se pitää kokea ja elää, joskus tunteakin enemmän.
siis romance 😉
Miksi ihmeessä artikkeli on kirjoitettu tyyliin ”7 vinkkiä – eroon ihastuksesta”?! Miksi uusi suhde, vaikka sitten siihen työkaveriin, on huonompi suhde kuin johonkin toiseen ihmiseen? Itse elän työpaikkaromanssia tällä hetkellä ja teen eroa ”vanhasta” miehestäni. Olen halunut eroa miehestäni kauan, mutta en ole saanut sitä tehtyä, kun olen vain jämähtänyt paikalleni. Nyt ero tulee luonnollisen kaavan kautta, kun olen löytänyt uuden ihmisen, jonka kanssa viihdyn.
Ei turvallinen ja vuodesta toiseen samaa eläminen ole se ainoa oikea ja hyväksyttävä tapa elää. Elämässä tulee ottaa myös riskejä ja tuntea, että ELÄÄ!
Olen itse yrittänyt toipua ihastuksesta, joka oli molemminpuolista heti ensi silmäyksellä. Molemmat ”aikuisia”, perheellisiä ja todellisia sukulaissieluja, viihdyimme erittäin hyvin yhdessä. Emme koskaan uskaltaneet pukea ihastumistamme sanoiksi, vinoilua ja huolenpitoa sähköpostitse kyllä lenteli ja se sai aina loistavalle tuulelle ja hymyilemään. Mies sai minut myös tuntemaan itseni kauniiksi ja tavoiteltavaksi ( artikkelissa=tarve tuntea ihailua) Paino on pudonnut kymmenen kiloa huhtikuun 09 jälkeen, sillä en nukkunut- enkä voinut juuri syödäkään. Nyt työskentelemme eri toimipisteissä, eikä yhteydenpitoa juuri enää ole.
Suhteen ei ollut, eikä kai ole, mahdollista kehittyä tuttavuutta kummemmaksi ja yritän tyytyä siihen ajatukseen. Elämme allakassa eri tahtiin, olen häntä jnkv vanhempi . Yritän nähdä asiassa sen puolen, josta monet kehoittavat olemaan onnellinen; sen, että voi vielä keski-iässäkin kokea sellaisen roihun. Ehkä koko juttu hymyilyttää minua joskus vielä, nyt vielä ikävä iskee kyyneleet silmiin. Tunteisiinsa ei voi vaikuttaa, tekojen kanssa onnistuimme- emme tehneet ”mitään”, vaan jatkamme molemmat tahollamme ”elämää”. Lähetän kaikille tällaista vaihetta eläville empatiapisteitä, rankkaa on!
Hyvä että tästä asiasta kirjoitellaan. On ikävä katsella töissä kun puumanainen seurustelee työkaverinsa naimisissa olevan 2 pienen lapsen isän kanssa, yhteiset lounaat, firman juhlat ym. Juuri nainen on tässä aktiivinen ja järjestää tapaamisia. Ihmiset saavat tehdä työajan jälkeen mitä haluavat mutta ei työaikana. Mitä voisin tehdä tässä tilanteessa, olen vihainen vaimon puolesta, joka ei tiedä asiasta mitään.
Kerrankin aikuisen oloista kirjoittelua tunne-elämän asiasta, joka itsellenikin yllättäin tuli vastaan. Kertun kirjoitus kolahti samankaltaisuudellaan: ihastus oli varmuudella molemminpuolista, vaikka siitä ei koskaan puhuttu, ”mitään” ei tapahtunut ja sopivaisuuden rajat pidettiin kuin yhteistä kirjoittamatonta sääntötaulua lukien. Tunnemyllerryksessä itse joutui aivan pyörryksiin, että miten voi keski-ikäisenä tapahtua jotakin tällaista, kun omassa, vanhassa parisuhteessa mennään lähes kahden ihmisen erillistä latua; ihastuksen huumassa ruokahalu katoaa ja paino putoaa, ihmettelee, kuinka voi selvitä parin tunnin yöunilla monta viikkoa. Tsemppiä, eloa, iloa ja jännitystä se toi elämään. Huumassa mennään muutama kuukausi ja sitten alkaa itsellä riutumisvaihe, kun rupeaa epäilemään, että onko tuolta toiselta ihmiseltä tunteet minua kohtaan jo sammuneet. Pienen pienistäkin merkeistä yrittää etsiä toisen tarkoitusperiä ja ajatuksia, päiväkirja (kuin teinillä konsanaan) täyttyy pohdinnoista. Sitten toinen joutuu vaihtamaan työpaikkaa ja itse jää kaipaamaan ja muistelemaan ja aikuisena ihmisenä ihmettelemään, että miksi ei saa tätä tunnemylläkkää loppumaan, kun pohtiminen vie jo työaikaakin itseltä. Silti kokemusta ei antaisi pois, ei vielä nykyisessäkään haavemuisteluiden ja riudunnan vaiheessa. Ennen kaikkea tämä on ollut itsestä ja elämästä oppimista, välillä kivuliastakin omista vanhoista nahkoista ulos tulemista ja nahkansa uudelleen luomista. On ollut pakko pysähtyä ja laittaa tunne-elämäänsä, toiveitaan ja asenteitaan järjestykseen. Oma naisellisuus on löytynyt uudelleen. Monista epäilyistä huolimatta, ihastumisen kertominen kannatti ottaa esille oman puolison kanssa: oli yhdestoista hetki aloittaa oman parisuhteen hoitaminen. Aika näyttää, miten sille käy. Ja samaan aikaan sitä edelleen odottelee jotakin yhteydenottoa siltä toiselta, joka vasta juuri muutti samasta työyhteisöstä pois.
”Puumanaiseen” kommentoin sen verran, että kyllä näihin kuvioihin kaksi ihmistä tarvitaan, joten voisi tahtoessaan ja luonteensa lujuudessa tuo miespuolinen työkaveri asettaa stopin yhtä lailla eikä lähteä puumanaisen matkaan.
Kyllä minäkin olen joskus ollut ihastunut johonkin miespuoliseen työkaveriin tai esimieheen, mutten ole yleensä koskaan näyttänyt tunteitani. Vain yhden
kerran olen käynyt ulkona miespuolisen työkaverin kanssa, me oltiin treffeillä
pari kertaa, mutta minä pidin häntä tylsänä miehenä, enkä halunnut alkaa seurustelemaan hänen kanssaan. Säilyimme kuitenkin kavereina edelleen.
Kerran eräs esimieheni suuteli minua, mutta hän pyysi sitten hätäisesti anteeksi ja sanoi, ettei voinut itselleen mitään. Hänenkin kanssaan pystyin olemaan vain ystävänä, koska hänellä oli avovaimo siihen aikaan. Minulla ei ole tapana flirttailla työpaikalla, koska olen aina varonnut ja pelännyt muita naisia, heidän mustasukkaisuuttaan ja kateuttaan ja vihamielisä reaktioitaan.
Hyvä aihe ja järkevästi kirjoitettu. Otan kantaa, koska asia koskettaa itseäni tällä hetkellä. Taustalla siis itselläni monen kuukauden avioliittovaikeudet, jonka keskelle sitten tupsahti yllättäen työkaveri. Olen uskollista tyyppiä, mutta ajoitus oli vain liian ”oikea”: toinen mies vastasi niihin hellyyden tunteisiin, joita ilman olen elänyt melko kauan. Tilanne aiheutti itselleni kamalan shokin ja morkkiksen. Silti se nosti esiin avioliittoni todellisen tilan ja osoitti monta korjaamisen paikkaa, joita nyt mietin. Tunteeni työkaveriin hämmentävät, mutta yritän työntää niitä sivuun, jotta parisuhteeni jatkoon liittyvät ratkaisut perustuisivat vain minun ja mieheni välisiin asioihin. Helppoa se ei ole etenkin, kun toista näkee töissä joka päivä. Emme ole vapaa-ajalla yhteydessä, mutta hän on mielessäni usein. Yritän tehdä avioliiton eteen sen mitä vielä tehtävissä on (perheneuvonta mm), mutta itseäni ja tulevisuuttani en sen vuoksi ”uhraa” eli suostu lapsen takia elämään kulissiliitossa.
”Elämänperhoselle” voimia! Tunteesi työkaveriisi ovat jo joka tapauksessa vaikuttaneet ja vaikuttavat joka päivä ajatuksiisi. Et siis todellakaan pysty työntämään niitä sivuun siten kuin haluaisit eivätkä tulevat ratkaisusi aviopuolisosi ja sinun välillä perustu enää vain sinun ja miehesi välisiin asioihin. Jokainen ihastuminen vaikuttaa omaan parisuhteeseen! Vaikutat naiselta, joka ei tee hätiköityjä päätöksiä. Odottele siis tunteittesi muuntumista ja mahdollista laantumistakin työkaveriisi: hän voi osoittautua ”ventovieraaksi, harhakuvaksi”. Pohdi ja mieti tarkasti, että et tule tehneeksi typeriä ja peruuttamattomia päätöksiä sinun ja miehesi välillä.
Myötäeläen!
Ei oo todellista syvää rakkautta tai moraalia jos rupee leikkimään työkaverin kaa. Kaikki on vaan bläääää… ja eletään vaan siinä hetkessä. Egoisti tekee sillai.
Minä puolestani luulin eläväni onnellisessa suhteessa kihlattuni kanssa. Olemme olleet kolme vuotta yhdessä ja alkutaival on ollut vaikeaa, mutta viimeiset puoli vuotta meillä on mennyt hyvin ja suunnittelimme lapsia ja asunnon ostoa, kunnes yht’äkkiä odottamatta ihastuin todella pahasti työtoveriini. Olen yrittänyt miettiä suhteeni laatua kihlattuni kanssa ilman kolmatta osapuolta, mutta se on aika vaikeaa…Jotenkin kuitenkin olen ajatellut, että suhteemme ei voi olla kauheen hyvällä pohjalla, jos tunnen jotakin näin voimakasta toista kohtaan. Olemme mieheni kanssa kauhean erilaisia ja tässä uudessa ihastuksessa on paljon samankaltaisuutta kanssani. Olen jutellut miehelleni näistä riitaa aiheuttavista erilaisuuksista ja mieheni sanoo muuttuvansa ja parantavansa kaiken, mutta pitääkö ihmisen muuttua ollakseen toisen kanssa? eikö pitäisi pystyä olemaan yhdessä omina itsenään? Tämä uusi mies on myös kihloissa, mutta hänellä on ilmeisen paljon tunteita minua kohtaan. Tilanne on siis erittäin hankala…kumpikaan ei haluaisi satuttaa ketään.. Pitäisikö sitä vaan olla kerrankin itsekäs? Vai mistä tietää onko tämä vain ohimenevä ihastus…?
Kaikki törmäävät? En ole koskaanihastunut yhteenkään työkaveriini. Turha yleistää.
Kaikki törmäävät? En ole koskaanihastunut yhteenkään työkaveriini. Turha yleistää.
Minä olen se onneton kolmas osapuoli, eli pari vuotta olen ollut saman miehen kainalossa, puolet siitä kihloissa ja naimisissakin jo puoli vuotta. Mutta! Mieheni on suoraan sanonut, että parikymppinen nainen työpaikalla on niin ihana, ettei siihen ole voinut olla ihastumatta. Hän kertoo miten kuvittelee seksiä eri asennoissa naisen kanssa; takaa vai päällä..jne.
Jokainen pikkujoulu tai illanistujainen on hänen elämänsä kohokohta, koska tuo miltei lastensa ikäinen tyttönen on kosketusetäisyydellä. Minä raukka olen lihonut 15 kg sinä aikana, kun asiasta kuulin, mutta silti olemme yhdessä, koska silti mies väittää, että kaikki on hyvin; se on vain sellaista ihastumista!
Ihastumista? Se, että illat venyy töissä pitkiksi, koska hän runkkaa vieraan naisen unohtuneen huivin tai käsineen kanssa?
Mitä tästä pitäisi ajatella?
Suru
Mulle tuli avioero miehen työpaikkaihastuksen ja -rakastuksen seurauksena hyvin nopealla tahdilla. En vieläkään – puoli vuotta eron ensimmäisen vaiheen hakemuksen jättämisen jälkeen – osaa sanoa, miten paljon miehen suhde ja voimakkaat tunteet kollegaa kohtaan olivat vain tyytymättömyyttä meidän keskinäiseen suhteeseen. Mulle mies on väittänyt, että meidän suhde oli hänestä ”ihan hyvä”, mutta tunteet uutta rakasta kohtaan ovat vielä isommat. Mies päätti erosta, lähinnä vain ilmoitti minulle eroavansa tämän työpaikkarakkauden takia. Pakko oli hyväksyä asia ja todeta, että erotaan sitten. Onneksi ei lapsia ole.
Minä olin se meidän suhteessa tyytymätön, tosin se tyytymättömyys oli pinnan alaista ja epämääräistä. En osannut nostaa niitä tyytymättömyyden aiheita keskustelun kohteiksi enkä myöskään kyennyt niille yksin tekemään mitään. Kuvittelin, että aika auttaisi ratkaisemaan niitä (oltiin suht lyhyt aika oltu vasta yhteisessä taloudessa, alle kaksi vuotta naimisissa). Nyt kun toinen on jo vaihtanut puoliskoa, ei voi kuin todeta, että paska juttu ja koittaa jotenkin säilyä hengissä. Väsyneeksi ja alakuloiseksi tunnen itseni nyt kun raivo alkaa vähän asettua. Pelkään muuttuvani kaunaiseksi keski-ikäiseksi akaksi, jätetyksi tuleminen ei varsinaisesti vahvista itsetuntoa…
Surulta haluaisin kysyä, ettet kai ole kynnysmatoksi ryhtynyt suhteessa? Ei kenenkään pidä joutua kuuntelemaan puolison seksifantasioita ihastuksestaan. Voihan niitä itse kunkin mielessä liikkua, mutta ääneen puhuttuina ne ovat henkistä väkivaltaa toista kohtaan.
Työpaikkaihastuksia ei ole yhtään, työpaikkapanoja pari kolme. Tunteet on yliarvostettuja.
Horot!!!
narsisti nakkea on pantu , hyvä. ei sulle muuta jääkään käteen, nakuta ittes minne haluat 😀
Hei! Mihin katosi tämän keskustelupalstan asialliset kirjoitukset!? Ne takaisin ala-arvoisten yhden lauseen tai sanan lapsellisiin toilauksiin. Ei viitsitä pilata hyvin alkanutta keskustelua, jota niin hyvin tukee asiallisesti kirjoitettu artikkelikin.
Ei oo todellista syvää rakkautta tai moraalia jos rupee leikkimään työkaverin kaa. Kaikki on vaan bläääää… ja eletään vaan siinä hetkessä. Egoisti tekee sillai.
8.2.2010 klo 17.01, nähnyt kaikenlaista (vierailija)
Lienet nähnyt kaikenlaista, mutta et selvästikään ole kokenut kovin monenlaista.
Ihmisellä on tunteet, jotta ne voisi kokea. Omien tunteiden kieltäminen harvoin johtaa mihinkään hyvään.
Ja mitä muuta meillä lopulta on kuin hetkessä eläminen?
Menneisyydessäkö ajattelit vai tulevaisuudessa?
Ulkopuolisen ihastumisen merkityksellisyys on oman itsetuntemuksen kasvattaminen. Tilaisuus ja kokemus, jota ei kenties muulla tavoin saavuttaisikaan.
Ihastumisen tunteen pyörteeseen joutuminen havahduttaa ymmärtämään ihmisten inhimillisyyttä. Kaikki ei ole järkiperustein hallittavissa ja kontrolloitavissa. Tunteilleen ei voi mitään; teoilleen voi eli tietyissä tekemisissä tai tekemättä jättämisissä järjen on hyvä voittaa tunteet. Ihastuminen on kontrollissa, jos tunnemyllerrys tapahtuu vain kahden ihmisen päissä mutta ei johda pettämisiin.
Yleensä tässä tilanteessa ollaan jo petetty ja mietitään miten voidaan salata asia kummankin ” perheessä” joten turhaa höpöttelyä ei tulisi,Sänkyyn mennään ja seuraukset kannetaan sen jälkeen, salataan ensin ja ihmetellään miksi ei toiminut kun asia tulee todellisuuteen. Ihastus, rakastuminen, peittely, itku ja todellisuus, näin se menee.
Hei
On kiduttavaa seurata ”ulkopuolisena” kun vaimo käy vieraissa työkaverin
kanssa,silloin tällöin.Olemme eri vuosikymmentä,ajatuksemme poikkeavat.
Yritän pitää perheen ja kulissit pystyssä,voimat vähenevät,selityksiin.
Kaikki tämä vain sen takia että olisi jotain ensi kesänäkin.
Toivoisin että tilanne korjaantuu,asuntolainan lankeamisen myötä viimeistään.
Mutta jos on molemmat vapaita, ennen seurustelua oli kaikki ok! Hetken seurustelun jälkeen, ei voi olla yhdessä mutta ei voi olla erossakaan. Sama työpaikka, sama koppi…. Miten eroon suhteesta jolla ei ole tulevaisuutta?
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous