– Teemoja ovat rakkaus ja elämän rajallisuus – kyse on elämän lyhyydestä suhteessa rakastamiseen, Finlandia-voittaja Jukka Viikilä kuvaa Akvarelleja Engelin kaupungista -romaaniaan.

Vaimolleen palkintorahat lahjoittanut Finlandia-voittaja Jukka Viikilä: ”Maija on uskonut minuun aina”

Kirjailija Jukka Viikilä jätti työnsä päiväkodissa, kun hän pyrki opiskelemaan Teatterikorkeakoulun dramaturgilinjalle. – Maija elätti silloin meidät molemmat, ja nyt halusin puolestani tukea häntä, Viikilä sanoi lahjoitettuaan Finlandia-palkintorahansa vaimolleen. Voitokkaan kirjan hän omisti tyttärelleen.

Puhe. Se oli huoli, joka pasahti ensimmäiseksi Jukka Viikilän, 43, mieleen, kun hän kuuli voittaneensa Finlandia-palkinnon. Mistä hän puhuisi? Miten ehtisi kirjoittaa puheen?

– Huoli oli aiheellinen, sillä tieto palkinnosta tuli vain runsas vuorokausi ennen virallista julkistusta. Ensihuuman keskellä minulla oli periaatteessa yksi päivä aikaa valmistella puhetta, mutta käytännössä seisoin koko päivän Helsingissä Senaatintorilla kuvattavana ja haastateltavana julkistuspäivän lehtijuttuja varten.

Puhe syntyi yön tunteina, ja siitä tuli vapaan kirjoittamisen ylistys. Jukka todisti puheessaan, kuinka kirjallisuuden pitkä historia kannattelee yksittäistä kirjoittajaa. Hän myös ilmoitti lahjoittavansa koko palkintosumman, 30 000 euroa, vaimolleen Maijalle.

– Suhteemme on kestänyt lähes 18 vuotta, ja Maija on uskonut minuun aina. Kun aikoinani päätin pyrkiä opiskelemaan Teatterikorkeakoulun dramaturgilinjalle, olin töissä päiväkodissa. Jätin työt, jotta pystyin keskittymään pääsykokeisiin. Maija elätti silloin meidät molemmat, ja nyt halusin puolestani tukea häntä.

”Ei ole vaaraa, että Maija tuhlailee liikoja”

Vaimo Maija on sisustusarkkitehti, eikä hän ole kuulemma vielä päättänyt, miten aikoo palkintorahat käyttää.

– Se on iso raha taiteilijaperheelle, mutta Maija on kaikin puolin kohtuullinen persoona. Ei ole vaaraa, että hän tuhlailee liikoja, sanoo Jukka hymyillen.

Hän on iloinen, että vaimo on hurvitellut edes vähän, ostanut rahoilla itselleen jotain kivaa – kuten laadukkaat nahkasaappaat.

”Löysin kurinalaisuutta elämääni vasta 27-vuotiaana”

Tapaamme Vanhan kuppilassa. Jukka on tullut etuajassa ja ehtinyt jo nauttia kahvikupillisen kirjaa lukien.

Cappuccino on tätä päivää, mutta paikka merkitsee hänelle silkkaa nuoruuden nostalgiaa. Jälkimmäisen kunniaksi kirjailija tilaa lisukkeeksi lasin viskiä.

Jukka pyöri täällä yhtä mittaa parikymppisenä. Silloin hän vietti ”underground-elämää”, johon ei liittynyt minkäänlaisia ajatuksia porvarillisesta perhe-arjesta.

– Löysin elämääni ja kirjoittamiseeni kurinalaisuutta vasta 27-vuotiaana, Jukka sanoo.

Silloin hän pääsi opiskelemaan dramaturgiaa.

Kirjoittaminen verenperintönä

Hänen romaaniaan Akvarelleja Engelin kaupungista on kiitelty hienosta Helsinki-kuvauksesta. Jukka kuitenkin sanoo katselevansa kotikaupunkiaan toisin kuin päähenkilönsä esikuvana ollut arkkitehti Carl Ludvig Engel sitä katseli.

– Olen syntynyt Espoossa ja asunut myös Vantaalla, mutta Helsinkiä minä rakastan. Engel sen sijaan tuli tänne vain töihin. Hänelle tämä oli tuulinen ja ikävä syrjäkylä, johon hän ei olisi astunut jalallaankaan ilman kunnon korvausta.

Jukan äiti Marjatta Viikilä on kirjoittanut kuusi runokirjaa. Ehkä juuri siksi lukeminen ja kirjoittaminen oli Jukalle luontevaa jo kouluvuosina, vaikka silloin tähtäimessä olikin muusikon ura. Hän opiskeli nuoruusvuosinaan Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriossa, mutta se alkoi tuntua liian viihteelliseltä, ja hän päätti vaihtaa alaa.

Hän ei halunnut soittaa hissimusiikkia.

Työ on mahdollistanut paljon aikaa tyttären kanssa

Olivialle ja ylipäätään tyttärille. Heille Jukan kirja on omistettu.

Jukan työ on mahdollistanut sen, että hän on voinut viettää paljon aikaa nyt viisivuotiaan tyttärensä kanssa. Hän piti pitkän vanhempainvapaankin. Silti Jukasta on vaikea määritellä, millainen isä hän on.

– Aika hassunkurinen ehkä. Eikös isän rooliin kuulu pelleily, ja kai isän kanssa pitää olla hauskaa?

Kirjailija vilkaisee kelloa, sillä hänellä on jo kiire kirjakaupan keskustelutilaisuuteen. Mutta vaikka Finlandia-palkinto on tuonut elämään lisää kiireitä, Jukka on onnellinen voitosta: se on ikään kuin mandaatti kirjoittamiselle.

Kirjojen kirjoittamisen lisäksi Jukka tekee dramaturgin ja käsikirjoittajan töitä sekä soittaa rumpuja Kahden miehen ylivoima -nimisessä bändissä.

– Pidän itseäni kirjailijana. Kaikki muu on vain raikasta suihkua, joka saa minut jatkamaan silloinkin, kun teksti tuntuu takkuavan.

Kuinka Jukka itse tiivistäisi romaaninsa sanoman?

– Teemoja ovat rakkaus ja elämän rajallisuus – kyse on elämän lyhyydestä suhteessa rakastamiseen. Kuinka tärkeätä onkaan käyttää mahdollisuutensa rakastaa!

Lue myös:

Finlandia-voittaja Laura Lindstedt: ”Haluaisin, että kuoleman hetkellä mieleni on kirkas”

Kokkisodan juontaja Sikke Sumari: ”Hyvässä liitossa täytyy antaa vapautta ja läheisyyttä”

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *