Kolumnit

Kaarina Hazardin kolumni: Suomalaisen miehen tosirakkaus – T-paita

Teksti:
Kaarina Hazard
Kuvat:
Istock

Jos suomalainen mies jotakin rakastaa, niin t-paitaansa. Ja se on kyllä hyvä asia, koska se sille niin hyvin sopii. Oikea antivaate. Tyystin vailla leikkausta, nappia tai uloketta, koristetta tai rimpsua, täysin vailla kaikkea sitä, mitä vaatteelta on opittu aikojen kuluessa pyytämään, jotakin sellaista, joka antaisi selvempää tietoa kantajastaan.

Saumat, liepeet, kaulukset, niiden jyrkkyys tai pyöreys, nyörien määrä ja pituus, kaula-aukon antavaisuus ja röyhelön paulat – nämä ovat kertoneet, kenestä on kyse, kuuluuko papistoon vai renkeihin, onko kyse kauppiaasta vai oppineesta, maankiertäjästä vai munkista.

Tämän kaiken tiedon miehestä riisui t-paita. Poisti sen. Kieltäytyi siitä. Ilmoitti, että nyt ollaan paita vaan. Ei sanota mitään. Ollaan niin niukasti kuin niukasti voi olla. Puhumatta tyystin. Niin, t-paita, se jos mikä on mykkä vaatekappale. Pari kaistaletta trikoota, torsonmyötäisesti, säkin tavalla päälle puettuna. Suorat kaistaleet ja pari hihantynkää – vailla kaikkea sanomaa. Ja sittenkin. Täynnä merkitystä.

Tavallinen suomalainen mies. Siinä se seisoo, t-paidassaan. Se on kassajonossa, kuponki kädessä ja sillä on t-paita päällä. Miten se sen päälle oikein tuli?

Alun alkaen se oli valkoinen, se t-paita, vähän niin kuin alusasu. Kioskilla piipahdettiin niin kuin olisi unohdettu päällyspaita yltä, kesken pukeutumisen – samaan tapaan kuin naiset tapasivat pyörähtää leipäpuodissa papiljotit huivin alla, askareiden välissä. En ole tänne tullut olemaan, käymässä vaan, se sanoo.

Uuteen paitamalliin kiinnyttiin, kun se oli niin mukava. Mutta vähänhän se erikoiselta näytti, ja sitten siihen alettiinkin keksiä värejä, ikään kuin sen paituudesta muistuttamaan. Ensin harmaa ja musta sitä sanomaan, että eihän tässä nyt aivan alasti olla, ja sitten tulivat muut värit. Kirkasta punaista ja vaaleansinistä, palloa ja raitaa, ja niin alkoi t-paita kummasti muistuttaa entistä nappipaitaa käypyydessään.

Kyllä sillä kylille voi mennä, kyllä voi mennä kaupoille ja kirkkoonkin. Sukupolvien rajat ylitettiin, se kävi niin ukon kuin pojankin päälle, hipeillä oli se ja traktorimiehillä oli se, kaikki sitä osasivat, t-paidan kieltä. Vaikka siinä silloin tällöin olikin olan kohdalla jokin outo muotiraita, oli siitä aina lyhyt matka takaisin siihen perusmalliin, jota saa marketista kolme kappaletta kympillä.

Ja jos hetkeksi erehtyi luulemaan, että omaakin vartta voisi koristaa sellainen kiiltävä ja ihonmyötäinen, johon sankaripalloilijat mainoskuvissa sonnustautuvat, erheestä oli helppo peruuttaa, peiliinvilkaisulla tajuta, että oho, tämä karkasi käsistä, ja pienin, tukevin askelin palata siihen tuttuun virttyneeseen.

Niin, t-paita päällä ei koskaan joudu kovin korskeaan hulluuteen, se palauttaa maan pinnalle, vaatimattomuuden tykö. T-paita on matala porras, jolta ei niskoilleen putoa; se on kautta maan piiriin sama, se on paitojen esperanto, jonka osaa tyystin kielitaidotonkin. T-paita ei kersku eikä se kantajaltaan mitään vaadi, se venyy ja se myötäilee, ei vaadi muuttumaan.

Siellä se menee, Suomen kesässä, suomalaisen miehen päällä. T-paita. Se heittää tittelit nurkkaan, ei erottele herraa eikä narria. Oli se pakasta vedetty tai vaarin vanha, sen viesti on aina sama: Rennosti. Ole rennosti vaan.

Jonkin maastokuosin voi äkkinäinen kuvitella sotaisaksi, mutta kaikkea vielä. Kun se viheriänkirjavassa paidassaan tuolla viilettää, marjojen perässä ja lintujen luona taivasta katselee, siitä on militantti uho kaukana. Älä pane metsä merkille, minä vaan tässä, sinun sammalmättääsi ja puolukkapuskasi, se sanoo. Sen rintamuksessa voi komeilla hirvi tai susi, siinä voi olla huumorilause, kauppiaan mainos tai marjan kuva, ja aina se on yhtä hyvä. Siihen voi painattaa kovan viestin, jotakin sodasta, viinasta tai naisista, mutta jyrkkäkin sanoma uppoaa lopulta pesun pehmentämään puuvillaan.

Niin, t-paidan syvin olemus on pehmeys. Se on hellä osa kovaakin miestä, kuin turvaava koura miehen yllä, haarniskaksi puettu lohturätti.

Lue myös: Kaarina Hazard: Oikeat hommat, ne tehdään miesten kesken

Kaarina Hazard

Kaarina Hazard on helsinkiläinen vapaa kirjoittaja, jota kiinnostaa suomi ja Suomi.

Kaarinan aiemmat kolumnit löydät täältä

X