Uusi innostukseni ruokaan
Olen inspiroitunut… voi olla ehkä yllättävää, että en tällä kertaan millään tavalla kosmetiikkaan liittyen, vaan ruoanlaitosta. Minun aikaisempi ammattini oli ravintola-alalla. Tein ravintola-alan töitä 15-vuotiaasta aina ensimmäiseen äitiyslomaani asti.
Kuitenkin arkiruoan keksiminen on aina niin samperin haastavaa. Mitä ihmettä taas syötäisiin? Tuntuu, että samat safkat aina pyörii meidän arkiruokina. Minua on pitkään korventanut ja kyllästyttänyt. Vaikka ruoka maistuu kyllä, niin se jokin kipinä ruoanlaittoon on ollut kateissa vuosia. Sillä on ollut hyvätkin seuraukset, sillä miehestäni on kehittynyt taitava ruoanlaittaja. Aikaa ennen lapsia mieheni ei tehnyt oikeastaan koskaan ruokaa. Minun totaalinen kyllästyminen arkiruoanlaittoon ja lapset, ovat sysäyttäneet miestä ottamaan rohkeasti kiinni soppakauhasta ja paistinlastasta ja hän on erehdyksen ja onnistumisien kautta oppinut hyväksi ruoanlaittajaksi.
Minulla tosiaan oli vuosia kipinä ruoanlaittoon kateissa. Halusin löytää sen kipinän takaisin ja löysinkin sen niinkin arkisesta paikasta, kun K-ruoka.fi. Olen käynyt siellä lukuisia kertoja aikaisemmin, mutta nyt menin paljon avonaisemmin mielin. Äkkiä kännykkäni täyttyi tallennetuista ruokaohjeista ja kipinä leiskahti roihuun.
Nyt olen innostunut intialaisesta ja siihen vivahtavista ruoista. Ihanaa kokeilla uusia makuja ja käyttää mahtavia mausteita. Olen kokkina sitä koulukuntaa, joka on aina luottanut perusmakuihin ja oma tyylini on aina ollut enemmän ranskalaiskeittiövivahteinen. Maustamiseen käytetään liemiä, viinejä, suolaa, sokeria ja pippureita, voita ja kermaa unohtamatta. Noita on sitten sovellettu arkiruokaan.
Nyt arkiruoassa on uusi twisti, sillä tuore chili, tuoreet yrtit ja eksoottisemmat mausteet ovat astuneet kuvaan. Erityisesti olen suosinut tuoretta chiliä, sitruunaa ja tuoreita yrttejä. Ruokaa on inspiroivaa valmistaa, kun se ei ole sitä tutun hutun keittoa, vaan sitä joutuu poistumaan omalta tutulta reviiriltä uusien kokeilujen pariin. Olen ollut vuosia niin kaavoihin kangistunut, että olen aivan onneissani tästä inspiroitumisestani. Arkiruoan tekeminen ei ole enää pakkopullaa, vaan oikein odotan innolla, että pääsen pilkkomaan, raastamaan, maustamaan, sekoittamaan ja paistamaan. Mikä fiilis, kun joku mikä pitkään tuntui ärsyttävältä, onkin nyt sellaista, jota haluaa päästä tekemään.
Mitä palautetta perheeni on antanut? Mies on kehunut ruokia ja varmasti on kiva syödä jotain uutta ihan arkenakin. Lapset… nooh, 7- ja 3-vuotias ovat epäluuloisia välillä, kun ruoka on erinäköistä ja raaka-aineet eivät välttämättä ole tuttuja. Paljon saa vastailla 3-vuotiaan kyselyihin, joka muuten on ikä, jolloin todella aletaan epäilemään kaikkea lautasella olevaa. Esikoinen on onneksi jo niin helppo ja hän on aina ollut kokeileva. Uusiin juttuihin joutuu kyllä vähän totuttelemaan. Lapseni ovat paljon paremmin syöviä ja kokeilunhaluisempia, kuin mitä itse olen ollut lapsena. Olin nirso lapsi, vaikka sitä ei uskoisi enää nykyään. 😀
Voin jo suositella kokeilemaan linssipihvejä ja intialaista voikanaa. Molempien seurana kylmä jogurttikastike kruunaa kokonaisuuden.
Raikas jogurttikastike
500 g turkkilaista jogurttia (olen käyttänyt Valion luomua)
puolikas kurkku raastettuna
1-3 valkosipulinkynttä hienonnettuna (ei murskattuna)
1-2 suolakurkkua
1/2 sitruunan mehu
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
hieman merisuolaa myllystä
1-2 tl juoksevaa hunajaa
tuoretta tai kuivattua minttua (jos haluaa lisäraikkautta)
Purista ylimääräinen vesi kurkkuraasteesta tai valuta siivilässä. Lisää jogurttiin kurkkuraaste, suolakurkkukuutio, hienonnettu valkosipuli ja mausta sitruunamehulla, suolalla, hunajalla, mustapippurilla ja halutessasi mintulla. Anna kastikkeen maustua jääkaapissa vähintään pari tuntia.
Ihan taivaallista lähes kaiken kanssa! Toimii hyvin kalan, broilerin ja erilaisten uunikasvisten parina tai ihan vaan uuniperunan täytteenä. Linssipihvien ja hieman tulisen broilerin kanssa aivan mahtavaa. Niin ja muistakaa kastike sitten grillikauden alettua. Ihan mahtavaa kaiken grillatun kanssa.
Hei, minkälaisia kotikokkailijoita sieltä näyttöjen toiselta puolen löytyy? Onko muitakin, joille toisinaan se arkiruoan keksiminen tuottaa suurta vaivaa? Aina samat ja motivaatio ruoanvalmistukseenkin on hukassa. Minua tosiaan inspiroi uudet asiat ja ennen kaikkea K-kaupan sivujen ohjeissa ne helppoudet. Vaikka olen entinen ammattikokki, niin en minä arkena jaksa monivaiheista ruoanlaittoa. Vaikka nyt teen paljon enemmän arkiruokamme eteen, niin silti minulla menee sama aika, eikä kauppalaskukaan ole noussut, sillä ohjeissa on paljon edullisia raaka-aineita.
Tällaista ei kosmetiikkaan ja kauneuteen liittyvää tällä kertaa.
Seuraa minua Facebookissa, Instagramissa, Bloglovin´ssa, sekä Youtubessa
Kommentit
Olenkin käyttänyt lähinnä tomaattipohjaisiin liharuokiin, mutta broilerille täytyy kokeilla. 🙂
Kommentit
Tuo jugurttikastikehan on hyvin kreikkalaisen tsazikin tyylinen, ainut mitä siihen ei Kreikassa käytetä on tuo suolakurkku ja muutkin mausteet siellä vähän paikasta riippuen vaihtelee 🙂 Itse tykkään paljon laittaa juuri kreikkalaista ruokaa, sillä mieheni on lähes koko peruskouluajan asunut siellä ja ei oikein enää suomalaisen perusruuan makuun ole päässyt sieltä takaisin muutettuaan. Millään en kyllä ole täällä kotona saanut sitä ihan samanlaista makean paahteista makua patoihin ja kasviksia sisältäviin ruokiin, kun ne auringon paahteessa kasvaneet kasvikset täältä puuttuvat, mutta hyvää saa kyllä siltikin. Intialainen on myös toinen kiinnostuksen kohde, sillä anoppini on naimisissa intialaisen miehen kanssa ja heillä kyläillessä tulee aina kaikkia uusia ja erikoisia ruokia maisteltua ja joihinkin on ihan täytynyt pyytää resepti itsellekin 🙂 Ja ihan mun ykköslemppari paljon muutenkin teetä juovana on intialainen tee, joka kardemumman siemenien ja keitetyn rasvaisen maidon ansiosta maistuu aivan pullataikinalta 😀
Jep, niin on. 🙂 Olen vain tuunannut klassikkoa omaan makuun sopivammaksi, vaikkakin rakastan tsazikia myös. Suolakurkussa on myös se etu, että kastiketta ei tarvitse antaa maustua niin kauan, kun suolakurkku tuo makua kastikkeeseen nopeasti.
Kreikkalainen ruoka… omnom! Sitäkin voisi kyllä ottaa enemmän kokeiluun. Minua kun tosiaan ihastuttaa muutenkin välimerellinen ruoka. <3
Oi, sinä saat ne oikeat käytännön vinkit mieheltäsi ja anoppisi mieheltä.
Siis aivan ihana tuo ekan kuvan idea, kynttiläpurkeissä raaka-aineita! Mistä ihmeestä tuollaisia isoja tikkuastioita saa?
Mulla on kanssa kokin paperit lipaston pohjalla, tosin cv siltä alalta jäi varsin lyhyeksi paristakin syystä. Ruokaa olen silti aina rakastanut laittaa, tosi hyväkin olen siinä. Ainoa vaan, että itselleen yksin ei aina viitsisi tehdä, mulle ruoka ei ole koskaan osannut olla sellainen itsensä hemmottelun väline vaan tapa näyttää välittämistä muille! Toki kavereille, töihin, kenelle nyt milloinkin, teen jotakin, leipomuksia yleensä, mutta silti ihan kunnon ruoanlaitto jää harmittavan vähälle.
Nuo tuikkusomisteet ovat Partylitea.
http://www.partylite.fi/fi/kotisivu.html
Siltä löytyy nykyään jos jonkinlaista somistetta, joita voi käyttää monella tapaa. Jouluna täytän maljat joulukoristeilla, juhlissa ja kesällä kukilla ja kerran tosiaan käytin tomaattia, basilikaa ja sitruunaa. 🙂 Meillä oli naapureiden kanssa italialainen ilta.
Silloin kun olin miehen ja minun eron aikaan sinkkuna, niin huomasin miten tylsää kokkailu oli itselleen. Ymmärrän äärimmäisen hyvin, että sinkut käyvät ulkona syömässä tai eivät jaksa valmistaa ruokaa. En itsekään viitsinyt kuin silloin tällöin.
Itse olen k-kaupassa töissä niin ruokapirkkaa ja k-ruokaa tulee käytettyä hyvinkin ahkeraan. Muistan joskus kun muutin pois kotoota, niin ainoa mitä osasin kokata oli tacot ja pizza, mulle ei opetettu ikinä mitään. Oon mä siitä sentään kehittynyt ihan omasta mielestäni hyväksi ruuan laittajaksi, vielä kun ei olis tota yhtä nirsoilijaa niin tulis kokeiltua paljon enemmänkin kaikkea, tosin usein siinä käy niin että mies tekee jotain muuta, mä teen jotain ja sit mies toteaa että ”äh tää onkin hyvää mäkin haluan tätä”. Viimeisin löytö taisi olla vietnamilainen pho-keitto (joka on ihan älyttömän hyvää!) Tuoretta chiliä meilläkin muuten käytetään älyttömän paljon kun tykätään tulisesta.
Itse vähän vierastan tiettyjä eksoottisia makuja. Curry ei kuulu suosikkeihini, ja korianteri maistuu mun mielestä aivan karmeelle. Ilmeiseseti mä kuulun siihen ryhmään jolla on se geeni joka saa sen maistumaan saippualta. 😀
Yleensä kun teen ruokaa, modaan reseptejä aika useasti. Yleensä mausteita on aina liian vähän omaan makuun, ja sit saatan lisäillä tai poistella jotain, tai kattoa pari kolme eri reseptiä ja yhdistää niistä joku ihan oma combo.
Hieno homma, että olet opetellut, sillä vain niin voi kehittyä. 🙂 Itse olen osannut lihapullat, pottumuusit ja ruskeat kastikkeet jo 10-vuotiaasta lähtien. Minulla on ollut lapsena suuri kiinnostus ruoanlaittoon, joten tungin väkisin mukaan tekemään. Lisäksi kun oli kiinnostusta ja intohimoa, niin kaikki oppi jää mieleen ja selkärankaan. Niin se vain menee. Minun pitäisi ottaa esikoiseni hiljalleen enemmänkin ruoanlaittoon mukaan, jotta opit siirtyvät. Nehän ovat just niitä vanhemmilta lapsille siirtyviä perusoppeja. 🙂
Curry ei kuulu minunkaan lemppareihini, mutta siitä saa paljon parempaa, kun curryn käyttää pannulla rasvassa. Oletko kokeillut? Jos sitä ripottelee suoraan ruokaan ja hämmentää, niin maku on mielestäni aika pistävä. Korianteri on aika uusi tuttavuus. Sitä ei ole tullut käytettyä tuoreena, kuin töissä. Ihan kivaa vaihtelua makuihin.
Minäkin muokkailen. Siksi leipominen ei sovi minulle, kun siinä pitää olla tarkka. Ei voi sooloilla, ellei ole niin taitava leipuri, että tietää mitä sooloilee. 😀 Kokkailussa saa olla niin luova ja kokeileva, kuin keksii olla. 🙂
Mun on pakko testata tota jogurttikasteketta! Oi grilliruokaa on jo ikävä… Täytyy varmaan vihjata miehelle… Se on sen homma meinaan ? Ja nythän on melkein kevät jo ?
Heh, meilläkin mies grillaa. Se on miesten juttu ja heille mieluisaa, sekä luontevaa. Itse en jaksa seistä paikoillaan grillin ääressä ja käännellä. 😀
Mä olen aina ollut vähän laiska ruuanlaittaja. Viikolla ei juurikaan ole tullut laitettua ruokaa, vaan töissä on turvauduttu valmiisiin lounasannoksiin, eineksiin, patonkeihin ja salaatteihin sekä pahimmassa tapauksessa pikaruokiin. Viikonloppuna sitten tuli laitettua enemmänkin ruokaa.
Nyt helmikuun alun Thaimaan-matkan jälkeen ei oikein suomalanen ruoka maistunut miltään. Löysin aasialaiset kaupat erilaisine mausteineen ja makuineen ja nyt onkin tullut tehtyä lähes päivittäin jotain thai-tyyppistä. Chili, lime, kookosmaito ja tuoreet mangot ja korianteri löytyvät lähes joka ostoslistalta 🙂
Oi, sinä inspiroiduit reissulla. Mahtavaa! Olisi kyllä huikeaa päästä syömään sellaista paikallista ruokaa jonnekin kauas. 🙂 Tosin minä haaveilen myös pizzasta ja pastasta Italian maalaiskylässä. <3 Se on koettava!
Intialaiset reseptit on siitäkin hyviä, että suurin osa yleensä löytyy pienen alkuinvestoinnin jälkeen valmiiksi kotoa. Meillä on esim inkivääri jo ihan peruskamaa, jota kaupasta pitää ostaa lähes joka kerta.
Mä tykkään tehdä kaiken alusta asti itse. Vihaan valmiiksi marinoituja lihoja. Kokeilu on kivaa ja seurailenkin muutamaa ruokablogia aktiivisesti. Välillä mies kysyy, voisko tehdä joskus jotain ihan tavallistakin ja mun poissaollessani hän herkuttelee makaronilla ja jauhelihalla tai italianpadalla 😀
Teen usein tuollaista jugurttikastiketta yksinkertaisempana (sekoitan vain kurkkua ja jugua keskenään). Se käy lähes minkä tahansa ruoan kylkeen, mausteisen tomaattipohjaisen padan kanssa, lihapullien kanssa, ihan vain paistetun lihan kanssa…
Joo, huomasin saman. 🙂 Itse päätin kokeilla nyt inkivääritahnaa, joka on aivan samanlaista, kuin tuorekin. Yhtä kosteaakin meinaan. 😉
Hyi, valmiiksi marinoitua lihaa ja broileria en ole voinut syödä vuosiin. Grillipihvitkin marinoin itse. Mitään en vihaa niin paljon, kuin sitä oranssista marinadia possupihveillä. Yäk!
Meillä on ollut lasten saamisen jälkeen aika paljon just perusruokia, kuten makaronilaatikkoa, kinkkukiusausta, lihapullia jne. Toki aina vähän jotain uusiakin kokeiltu, mtta nyt on menty aivan uusiin uomiin ja inspiroiduttu niistä. 🙂
Meilläkin jugu-kastike on tyypillinen. Mies syö sitä niin antaumuksella aina, että mikään pieni määrä ei riitä. Ainoastaan meidän pienin mies ei vielä tykkää, mutta esikoisella on alkanut maistumaan. 🙂
Olen niinkin kyllästynyt ainaisiin ”Mitä tänään syötäisiin” pähkälyihin, että olen alkanut tekemään ruokalistat 4-5 viikoksi kerrallaan. Aina listaa tehdessä selailen keittokirjoja, lehtiä ja nettisivustoja (mm. K-ruoka) ja otan niistä ideoita peruseväiden sekaan. Huolellinen suunnittelu on helpottanut elämää ja ennen kaikkea pienentänyt kauppalaskuja kun ei enää ostele mitä sattuu ja miten sattuu 🙂
OMG! *kumartelee* Tuohon minäkin haluaisin. Olen saanut aikaiseksi maksimissaan 1 tai 2 viikon ruokalistan. Se on niin totta, että kauppalasku on pienempi, kun ostoslista on huolella tehty. 🙂
Sama täällä, kyökki-innostus meneillään sen jälkeen kun aloin syödä vegaanisesti. Ruokavalio on kyllä monipuolistunut huomattavasti entisestä, vaikka onkin monen mielestä rajoittunut.
Silti, oon aika mielikuvitukseton ja epävarma, joten teen resepteistä. Mutta niitähän netti on pullollaan. Lisäksi yritän tehdä satokauden kasviksista, mikä sekin inspiroi. Ja kaikenlaisia vegaanisia erikoistuotteita on kiva välillä kokeilla, vaikka ne ovat harmi kyllä lähes kaikki ulkomaisia. Kotimaisista härkäpapu ja hernerouhe ja -jauho on uusia tuttavuuksia.
En oikeastaan ylläty, että ruokavaliosi on monipuolistunut. Joudut enemmän miettimään mitä syöt, joten syöt luovemmin ja samalla järkevämmin. Mutta kieltämättä ensimmäisenä tulee mieleen, että onko syötävät kuinka suppeat, kun todella iso aineryhmä on rajattu pois?
Minä en ole muuttamassa ruokavaliotani vegaaniksi, mutta huomaan tutkivani kasvisruokavalion ohjeita eniten inspiroituakseni ja löytääkseni uutta. Olen tehnyt kasvisruokaa, mutta paistanut lisäksi esim. possunkyljyksiä jne. Voin joskus itse jättää lihat syömättä, mutta kyllä silti silloin haluan ruokaani jotain eläinperäistä, kuten maitoa tai juustoa. Pystyisin olemaan kasvissyöjä, mutta vegaaniksik minua ei oikein saisi. Ellei joku vakaumus syty jostain sisimmästäni.
Mulla menee innosta kokkailuun ihan kausittain. Joskus ei ole mikään ongelma tehdä ruokaa alusta loppuun neljä kertaa päivässä ja välillä se tuntuu ihan ylitsepääsemättömän vaikealta. Nyt mennään jotain kultaista keskitietä.
Tykkään etsiä uusia reseptejä, mutta oikeastaan koskaan en tee mitään prikulleen kuten ohje sanoo. Muutan aina jotain 😀 Ne pari kertaa kun ihan tarkoitukselle seurasin ohjetta viimeistäkin yksityiskohtaa myöten ruoka epäonnistui. Voi tosin olla, että isompi vika oli kokissa kuin ohjeessa..
Meidän köökissä suolan ja pippurin lisäksi eniten käytetty mausta on ehdottomasti savustettu paprikajauhe. Sitä laitetaan oikeastaan mihin vaan! Se sopii ihan yhtä hyvin kalan kuin lihan kanssa ja toimii kasvissapuskoissakin tosi hyvin.
Joo, eikö olekin käsittämättömän vaikeaa noudattaa ohjeita prikulleen? 😀 Minäkään en pysty! Aina lähden sooloilemaan.
Tiedätkö, kun itse olen joskus noudattanut ohjetta täydellisesti, niin minullakin meni pieleen. 😀 Kirosin miehelleni ja sanoin, että en enää koskaan noudata ohjeita täydellisesti.
Meilläkin on savupaprikaa. 🙂 En vaan osaa sitä käyttää muuhun kuin liharuokiin. Pitääpäs ottaa se enemmänkin käyttöön. 🙂
Reseptit on selkeästi vaan sellaisia löyhiä ohjenuoria 😀
Savupaprika sopii ihan mihin vaan! Etenkin tosi hyvin se menee tomaattipohjaisten kastikkeiden ja patojen kanssa. Broilerille se on myös ihan paras mauste.
Olenkin käyttänyt lähinnä tomaattipohjaisiin liharuokiin, mutta broilerille täytyy kokeilla. 🙂