Miksi säntäilemme suhteisiimme?
Hän sanoi sen tosissaan:
”Pelkään, että jään loppuelämäksi yksin.”
Hän oli ollut tuolloin viikon ilman parisuhdetta. Ilmoitus oli jo laitettu seuranhakupalveluun. Viikon jälkeen iski epätoivo. Mitäpä jos ei löydykään ketään.
Me tunnumme murehtivamme sitä, että parisuhteemme eivät ota onnistuakseen. Syyttelemme toisiamme siitä, että emme osaa olla toistemme kanssa. Ongelmapuhe on aina eroissa, mutta ei koskaan parisuhteen alkumetreissä. Siellä, missä fokuksen puheesta olisi syytä olla.
Pitää kuitenkin muistaa, että olemme menossa oikeaan suuntaan. Yksineläviä kolmekymppisiä on enemmän kuin koskaan. Eri osoitteessa parisuhteessa asuminen on yleistynyt. Ylipäätään parisuhde ei ole enää itseisarvo ja pakkoajatus.
Paitsi että sitä se on vieläkin liikaa. Parisuhteen pakkoajatus ajaa ihmisen ajattelemaan viikon sinkkuuden jälkeen, että kukaan ei minua enää huoli. Jään yksinäiseksi sudeksi. Ostan kymmenen kissaa ja vittuilen rakastuneille kateuspäissäni.
Mitä siinä viikossa olisi ehtinyt tehdä päästäkseen edellisestä erosta kuiville? Nähdäkseen omat virheensä, jotta ei toistaisi niitä uudessa suhteessa? Saanut hetken aikaa hengähtää ihan yksin? Ei mitään niistä. Suhde jatkuu, puolison nimi muuttuu. Älkää kuvitelko, että minä en tiedä, että mistä minä kirjoitan.
”Minäkin haluan parisuhteen. Minäkin haluan oppia olemaan ihanassa parisuhteessa. Sitä ennen minä haluan kuitenkin oppia olemaan yksin.”
Niin kirjoitti nainen kommentissaan. Ah, kuinka raikasta ja viisasta. Niinhän sen pitäisi olla ihan kaikilla. Pitäisi oppia olemaan ensin yksin ennen kuin edes yrittää olla toisen kanssa. Sillä sitten kun olen oppinut olemaan yksin, niin osaa olla paremmin myös toisen kanssa parisuhteessa.
Vaan emme me malta olla yksin. Kuten esimerkkitapauksessa sen kerron. Viikon sinkkuuden jälkeen alkaa tulla jo ahdistus. Pitäisi päästä ripustautumaan toiseen, jotta ei tarvitsisi kohdata itseään. Kuin olisi parisuhteen oravanpyörässä.
Mihin meillä on niin hirvittävä kiire? Tunnemmeko olevamme toisarvoisia jos elämäämme ei ympäröi parisuhde? Mitä tapahtuukaan kun säntäilemme? Tulemme jälleen valitsemaan itsellemme epäsopivan puolison ja pian taas ihmettelemme, että miksi tämäkään suhde ei toimi.
Kun se alku siinä oli niin kiihkeä. Seksiä ja syvää hekumaa. Tunnetta olla haluttu ja rakastettu. Kunnes aika kuorii kiiman ympäriltä ja jäljelle jää kiiman alta ihmisen, jonka kanssa pitäisi aloittaa parisuhde. Ihminen johon ei siinä alkukiihkossa ehtinyt edes tutustua.
Tietäähän sen, miten siinä käy. Ajan päästä on profiili taas seuranhakupalvelussa ja kaikki alkaa alusta. Parisuhdepyörä pyörii ja ihminen polkee.
Pääsemättä koskaan perille.
Joten jalka pois polkimelta. Peilin eteen kysymään kysymys, että miksi sinulla on kiire. Oletko kenties riippuvainen? Sen jälkeen lepoa, oppimista olemaan itsensä kanssa ja sitten joskus, kun aika on suotuisa, niin sinä saatatkin olla siinä ihanassa parisuhteessa, johon sinä olet pitkään haikaillut.
Sinne ei löydä höntyilemällä, vaan päinvastoin pysähtymällä.
Kommentit
Ymmärrän pointin ja sinulla kävi tuuri. Monella muulla ei, hyvin moni tekee saman ja päätyy uudestaan narsistin uhriksi, koska ei yksinkertaisesti ole valmis uuteen suhteeseen, eikä niitä vanhoja asioita ole käyty läpi. Moni on lisäksi läheisriippuvainen. Ihan jokaisen pitäisi eron jälkeen olla yksin ja oikeasti miettiä mikä meni pieleen.
Hirveällä pakolla ja kiireellä ei yleensä päädy, kun uuteen paskaan suhteeseen. Se ei poista sitä tosi asiaa, vaikka jokunen onnistuu onnensa löytämään näin, niin suurin osa ei. Harva löytää onnensa Tinderistä, vaikka niitä suhteita välillä joku hehkuttaa kuinka minä löysin. 1/100 ei ole kovin paljon ja aina täytyy jättää myös se optio, että ei se onni välttämättä niin suurta ole, sitä ei vaan haluta myöntää, että jälleen kerran meni perseelleen, tämäkin. Ihmiset yrittää ihan liikaa ja liian kauan. Tämän virheen olen itse tehnyt jopa 2 kertaa.
Sitten päätin, että nyt riittää. Eron jälkeen olin lähes 2 vuotta yksin, ei treffejä, ei edes seksi suhteita, ei yhtään mitään. En etsinyt mitään ja olin hyväksynyt asian, että olen mahdollisesti yksin loppu elämäni. Mutta sitten törmäsin nykyiseen kumppaniini, johon olin ollut jo lapsena ihastunut, aikuisena olin häntä vuosien varrella nähnyt ja aina se sykähdytti. Päädyttiin juttusille ja siitä se sitten lähti. Päiväkään ei ole tarvinnut katua, 4 vuotta ollaan nyt yhdessä kuljettu. Edelleen rakkaus kukoistaa, ei siksi että tarvitsee, vaan siksi koska halutaan. Me ei tarvita toisiamme, me halutaan olla yhdessä ❤️
Kommentit
Hei! Narsistisen suhteen jälkeen, missä puheeni, naiseuteni, seksuaalisuuteni ja kaikki, oli painettu alas, sain ystävältäni käskyn avata Tinderin. Tarkoituksena nähdä, että on muutakin olemassa kuin ex. Tinder ahdisti mutta löytyi ”verkkaisempia” sivustoja. Nämä treffikumppanit osoittivat normaalia käytöstä, maadoittivat, kun ex uhosi ja haukkui. Tarkoituskaan ei ollut uutta suhdetta rakentaa heti, mutta ei myöskään oppia olemaan ihan yksin. Olin ollut ihan yksin jo tosi monta kertaa. Halusin oppia olemaan normaalisti kaksin. Listasin itselleni varomerkit ja niiden äärelle oli hyvä pysähtyä jos arveluttavia tunteita nousi. Opin sen minkä halusinkin.
Ymmärrän pointin ja sinulla kävi tuuri. Monella muulla ei, hyvin moni tekee saman ja päätyy uudestaan narsistin uhriksi, koska ei yksinkertaisesti ole valmis uuteen suhteeseen, eikä niitä vanhoja asioita ole käyty läpi. Moni on lisäksi läheisriippuvainen. Ihan jokaisen pitäisi eron jälkeen olla yksin ja oikeasti miettiä mikä meni pieleen.
Hirveällä pakolla ja kiireellä ei yleensä päädy, kun uuteen paskaan suhteeseen. Se ei poista sitä tosi asiaa, vaikka jokunen onnistuu onnensa löytämään näin, niin suurin osa ei. Harva löytää onnensa Tinderistä, vaikka niitä suhteita välillä joku hehkuttaa kuinka minä löysin. 1/100 ei ole kovin paljon ja aina täytyy jättää myös se optio, että ei se onni välttämättä niin suurta ole, sitä ei vaan haluta myöntää, että jälleen kerran meni perseelleen, tämäkin. Ihmiset yrittää ihan liikaa ja liian kauan. Tämän virheen olen itse tehnyt jopa 2 kertaa.
Sitten päätin, että nyt riittää. Eron jälkeen olin lähes 2 vuotta yksin, ei treffejä, ei edes seksi suhteita, ei yhtään mitään. En etsinyt mitään ja olin hyväksynyt asian, että olen mahdollisesti yksin loppu elämäni. Mutta sitten törmäsin nykyiseen kumppaniini, johon olin ollut jo lapsena ihastunut, aikuisena olin häntä vuosien varrella nähnyt ja aina se sykähdytti. Päädyttiin juttusille ja siitä se sitten lähti. Päiväkään ei ole tarvinnut katua, 4 vuotta ollaan nyt yhdessä kuljettu. Edelleen rakkaus kukoistaa, ei siksi että tarvitsee, vaan siksi koska halutaan. Me ei tarvita toisiamme, me halutaan olla yhdessä ❤️