”Todella moni pettää, vaikka liitossa olisikin kaikki hyvin”

”Nuorempana ja avioliitossa ollessa kuvittelin, että kukaan ei petä ”jos kaikki on parisuhteessa hyvin”. Avioeron jälkeen tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja huomasin, että todella moni pettää, vaikka liitossa olisikin kaikki hyvin: Juuri ne täydelliset perheenisukit ja äitylit, joista ”ei ikinä uskoisi”.

Opin pikkuhiljaa ymmärtämään ihmissuhteita eri tavalla. Eihän sitä umpirakastuneena ajattele pettämistä, mutta pitkässä suhteessa tulee varmasti joskus eteen tilanteita, joissa ulkopuolinen suhde voi parhaimmassa tapauksessa pelastaa liiton.

Omaa avioliittoani ei olisi pelastanut edes pettäminen – luvalla tai ilman, koska ongelmat olivat muualla. Mutta jos ongelmana on joku asia, minkä ulkopuolinen suhde voi ratkaista, niin kannattaahan sitä miettiä. Kunhan ei sitten satuta sitä kolmatta osapuolta eli muistaa, että sekin on ihmissuhde ja siinäkin pitää olla jotkut pelisäännöt ja avoimuus!

Ainoa mitä en vielä täysin ymmärrä on ne kulissiavioliitot, missä valitaan hyvä puoliso, jonka perhe hyväksyy, mutta pidetään salarakkaita koko ajan. Toivon vain, että he ovat avoimia asian kanssa alusta saakka. Ehkä se on myös niin tavallista heidän piireissään, ettei asiasta tarvitse edes keskustella, vaan se tavallaan kuuluu asiaan. En tiedä. Osaako joku muu avata asiaa?

Tai oikeastaan tässä mietin sitä kolmatta osapuolta, että miltä hänestä tuntuu olla vuosikausia ”se toinen”… salassa tai ei.”