Suunnistaminen: ”Muihin ei pidä luottaa”, neuvoo kokenut suunnistaja – testasimme rakastettua lajia

Suunnistaminen on sitä, että saa taitettua kolme kilometriä 1,5 tunnissa ja on silti yltä päältä hiessä. Himoharrastajille se on elämäntapa.

Suunnistaminen lienee nyt helppoa: vasemmassa kädessäni on peukalokompassi ja sen alla kartta, oikeassa emit-laite, joka leimataan rasteilla. Näistä olen ennen pidellyt vain karttaa.

Viimeisin suunnistuskokemukseni on yläasteelta ja mielikuvani lajista laiska laahustus samoille rasteille peräjälkeen.

Lajin suosion kasvu on kuitenkin herättänyt mielenkiintoni, ja siksi olen nyt Rasti-Jyry-nimisen seuran järjestämillä aluerasteilla Vantaan Keimolassa. Oppaanani on suunnistusopettaja ja Espoon Akilleksen aktiivi Anu Pikkarainen.

Valitsemme neljästä radasta toiseksi helpoimman. Siinä on kymmenen rastia ja pituutta linnuntietä 3,2 kilometriä.

Joudun kauhun valtaan, kun käy ilmi, että helpollakin radalla käytetään kompassia. En ole koskaan tajunnut kunnolla, mitä on suunnistaminen kartan ja kompassin yhteispelillä. No, onneksi on opas mukana. Lähtöleimaus ja ensimmäistä rastia kohti.

– Maastoa kannattaa koko ajan havainnoida ja ennakoida, Anu opastaa.

Kartan korkeuskäyrät ja mittakaava ovat myös olennaisia: yksi käyrä tarkoittaa viiden metrin nousua, ja peruskartassa yksi sentti on maastossa 100 metriä. Kaikkia näitä pitäisi muistaa tarkkailla koko ajan.

– Jos joutuu pois reitiltä, on paljon helpompi löytää takaisin kartalle, jos on koko ajan tarkkaillut maastoa, Anu sanoo.

Samasta syystä hän suosittelee tavallisesti lähtemään maastoon joko yksin tai niin, että toinen suunnistaa ja toinen kulkee takana varmistamassa. Kaverimeiningillä rupatellessa joutuu melko varmasti eksyksiin.

Suunnistaminen helpottuu, kun on ”kirkontorni”

Olemme lähellä ensimmäistä rastia, ja tutustun taas uusiin termeihin: valitsemme ”kirkontornin”, jota lähdemme etsimään, ja jonka lähellä rastin tulisi olla. Se voi olla vaikkapa kallio tai muu maastosta erottuva kohde, joka sijaitsee kartan rastiympyrän lähellä. Kartan seuraaminen on minulle aluksi vaikeaa, koska melkein kaikki maastoelementit ovat luonnossa huomaamattomampia kuin kuvittelin. Onko tuo tosiaan se tarkoitettu kivi?

Rasti löytyy! Leimaan siruni, ja alamme miettiä reittiä seuraavalle rastille. Tämänkaltaisten suunnistustapahtumien helpot radat on suunniteltu niin, että rasteille pääsee halutessaan suureksi osaksi kävelyteitä pitkin. Minä haluan kuitenkin mennä metsän poikki.

Loppukesäinen maasto on rehevää, kasvillisuus ulottuu välillä leukaan. Suunnistaminen kompassia ja karttaa käännellen alkaa hahmottua, vaikka karttani on välillä väärinpäin.

– Suunnistusta ei opi hetkessä, mutta kun oppii, se palkitsee, Anu lohduttaa.

Anu aloitti suunnistuksen 35-vuotiaana, ja nyt laji on hänelle elämäntapa. Anun mielestä parasta lajissa on se, että intensiivisessä ongelmanratkaisussa hiki ja väsymys unohtuvat. Metsässä oleminen on ihanaa ja rastin löytäminen palkitsevaa. Suunnistus on yhteisöllinen laji, jonka parissa on ”rentoa ja nöyrää” porukkaa.

Lue myös: Voiko kypsästä aikuisesta enää kuoriutua ulkoilmaihminen? Ullalla se muutti koko elämän – ”Aloin hymyillä niin paljon, että läheiseni huomauttelivat asiasta”

– Tässä ei voi koskaan paukutella henkseleitään. Esimerkiksi viestissä huonon tuloksen tehnyttä ei koskaan moitita, koska seuraavalla kerralla saatat olla itse se, joka mokaa.

Olen yltä päältä hiessä. Olemme välillä rämpineet metsän poikki, välillä hölkänneet kävelytietä. Loppuleimauksessa aikani on 1.22. Näin kauan meni siis kolmeen kilometriin!

Vielä yksi asia, jota olen aina ihmetellyt. Eikö suunnistaminen ole epämotivoivaa, kun kaikki muut menevät samoille rasteille ja heitä voi seurata?

– Muihin ei pidä luottaa! He voivat mennä eri rataa tai suunnistaa harhaan, Anu vastaa.

Anu suosittelee aloittelijoille suunnistusseuran alkeiskoulua, koska se nopeuttaa oppimista. Kaikille avoimia tapahtumia on viikoittain huhtikuusta syyskuun loppuun ympäri maata. Ajatus osallistumisesta jäi kiehtomaan. Millaista olisi löytää rastit aivan itse?

Älä eksy metsässä! 5 elintärkeää vinkkiä marjastajalle ja sienestäjälle – Kotiliesi.fi

Juttu on julkaistu alun perin Annan numerossa 37/2019.