Lukupiiri on haastava harrastus

Jos iltojen pimeneminen ja sateiset päivät houkuttelevat suunnittelemaan jotain syyspuuhaa hämyisissä sisätiloissa viinilasin äärellä ja kirja kainalossa, lukupiiri voisi olla sinua varten.

Kuulostaako tylsältä harrastukselta? Se on kaikkea muuta – se on haaste.

Itse olen wannabe-kirjaklubilainen. Lukupiirihistoriani on jokseenkin katastrofaalinen, mutta olenpahan oppinut, mitä ei kannata tehdä. Toivottavasti nämä esimerkit ja ehdotukset auttavat muita asiasta innostuneita välttämään suurimmat sudenkuopat.

Puuhan haastavuus syntyy sopivan porukan valinnasta, yhteisten pelisääntöjen laatimisesta ja niiden noudattamisesta, aikataulujen yhteensovittamisesta ja lukupiiriläisten mielenkiinnon ylläpitämisestä niin, että kaikilla on hauskaa. Luetun analysointi tuntuu niiden jälkeen lastenleikiltä…

Miesporukka kokoontui baariin ja päätyivät tekemään listaa kirjallisuuden klassikoista, jotka sivistyneen kansalaisen pitäisi lukea. Listasta tuli pitkä ja raskas. Miehet sopivat ajan ja paikan ja päättivät aloittaa keskiaikaan sijoittuvasta veijaritarinasta, Umberto Econ Baudolinosta. Tyttöystävät/vaimot kutsuttiin joukon jatkeeksi (ja huolehtimaan tarjoilusta).

Ajatus oli jalo, mutta pieleen meni silti. Kirja oli yli 500 sivua pienelläkin präntillä ja sitä oli lähes mahdotonta saada käsiinsä. Kaikki eivät päässeet paikalle, mikä oli sinänsä ymmärrettävää, kun porukkaa oli rekrytoitu ympäri Etelä-Suomea. Kun sitten kynnelle kykenevät ilmaantuivat tapaamiseen, paljastui, että vain yksi läsnäolija oli lukenut koko kirjan. Illan aikana ei kertaakaan sen jälkeen edes mainittu mitään lukemiseen tai kirjallisuuteen liittyvää.

Ehdotus: Osallistujien valinta on lukupiirin perustamisessa ehkä tärkein vaihe. Tähän kannattaa siis todella paneutua.

Kaikkien lukupiiriläisten ei tarvitse tuntea toisiaan – on melkeinpä parempi, jos poppoo ei koostu pelkistä sydänystävyksistä.

Vältä näitä: päällepäsmärit, besservisserit ja henkilöt, jotka eivät yleensä ole kiinnostuneita lukemisesta. Lukupiirin sosiaalinen paine tuskin riittää tällaista piirrettä karsimaan, jos siihen ei ole aikuisikään mennessä instituutio kuten koululaitos pystynyt.

Suosi näitä: omilla aivoilla ajattelevat, kuuntelutaitoiset lukutoukat. Henkilöt, jotka voivat tuoda keskusteluihin oman panoksensa ja verrata luettua teosta muuhun kirjallisuuteen. Sopiva kandidaatti ei ole aina ja kaikkialla äänessä, mutta pystyy oma-aloitteisesti kertomaan mielipiteitään ja tekee mitä lupaa (esimerkiksi lukee kirjan kun tulee lukupiirin tapaamiseen).

Pelisääntöjen laatiminen ei ole kovin yksinkertaista sekään.

Lukupiiri kokoontui ensimmäistä kertaa. Tarkoitus oli paitsi keskustella luetusta, myös sopia jatkosta ja laatia yhteiset pelisäännöt. Kaikki pyydetyt pääsivät paikalle ja olivat lukeneet ennakkoon sovitun kirjan, Karen Joy Fowlerin Jane Austen -lukupiirin. Kirjasta jopa keskusteltiin jonkin aikaa. Pian kävi kuitenkin ilmi, että yksi ihminen tulee hoitamaan illan puhumisen.

Pelisäännöistä ei päästy ihan yksimielisyyteen. Lukupiirin koolle kutsuneella oli lukuisia toiveita ja suunnitelmia, joita kaikkia ei millään ehtisi toteuttaa, vaikka lukupiiri jatkuisi kymmenen vuotta. Kukaan ei kuitenkaan kehdannut sanoa sitä ääneen. Niinpä päätettiin vain siitä, miten jatkossa luettavat kirjat valittaisiin, ja missä kokoonnuttaisiin seuraavaksi.

Ehdotus: Pelisääntöjä kannattaa hahmotella ennen muiden osallistujien tapaamista. Paperille kirjaaminen auttaa kummasti karsimaan turhat sivupolut; realismi nostaa päätään viimeistään, kun kolmas A4 alkaa täyttyä.

Vältä näitä: jos et pysty muotoilemaan toivettasi lauseen muotoon, unohda se liian monimutkaisena.

Suosi näitä: Mitä vähemmän sääntöjä sen parempi. Sopikaa vain välttämättömistä linjauksista, kuten luettavien kirjojen valintaperiaatteista, kokoontumisvälistä ja seuraavasta kokoontumisajasta, kirjasta ja paikasta.

Muuta kantapään kautta opittua: Mielenkiintoa pidetään yllä myös hyvillä tarjottavilla. Viinin ja juustojen tarjoaminen on enemmän kuin suositeltavaa. Yritä luoda keskustelua ruokkiva tunnelma. Kevyt taustamusiikki voi olla paikallaan, levottomat lemmikit ja pienet lapset eivät. Tee muistiinpanoja kirjasta jo lukuvaiheessa, myöhemmin et kuitenkaan muista, mitä halusit sanoa (kuten ei kukaan muukaan).

Lukupiirin koko kannattaa pitää pienenä. Ideaali voisi olla kolmesta viiteen, niin on vielä mahdollista sovittaa aikataulut ja mahtua jonkun kotiin mukavasti. Jos jostain lukupiiriläisestä itsestään tulee este muiden halukkuudelle jatkaa, näyttäkää hänelle yksissä tuumin mutta hienovaraisesti ovea.

Ole realistinen. Kaikki eivät pääse aina paikalle, eikä poissaolijoita tarvitse siitä syyllistää. Rento meininki on varmin tapa pitää lukupiiri kasassa! Älä odota lukupiirin jatkuvan koko loppuikääsi, vaan ota ilo irti jokaisesta kokoontumiskerrasta. Oma tavoitteeni tälle syksylle on kolme kokoontumiskertaa, se olisikin jo henkilökohtainen ennätykseni!

Teksti: Emma Suominen