Narsismi – Lapsuudesta itävä, viheliäinen rikkaruoho
Narsistinen persoonallisuushäiriö on yksi nykyajan puhutuimmista persoonallisuuteen ja psyykeeseen liittyvistä ilmiöistä. Narsistiseen henkilöön saattaa törmätä koulussa, parisuhteessa tai työpaikalla – missä vain yhteiskunnassa. Narsismin syiden uskotaan johtavan varhaiseen lapsuuteen, jolloin pienen ihmisen tulisi sosiaalistua ja oppia toimimaan yhteiskunnan jäsenenä.
Tutkimusten perusteella narsistinen persoonallisuushäiriö ilmenee vajaalla prosentilla väestöstä, joista yli puolet on miehiä. Narsistiselle persoonalle tyypillistä on jatkuva ihailun tarve, oman mahtavuuden kokeminen sekä empatian puute. Narsismin on epäilty voivan olla aivotoimintaan liittyvä häiriö, mutta tutkimuksissa tällaista geeniperimään kätkeytyvää luonnehäiriötä ei ole pystytty todistamaan. Sen sijaan lapsuuden kodin narsististen arvojen katsotaan voivan periytyä henkisellä tasolla vanhemmilta lapsille.
Ensisijaisesti narsismin syiden uskotaan kuitenkin löytyvän lapsen kasvatuksen rakkaudettomuudesta ja rajattomuudesta. Lapsella tulisi olla jo varhain turvalliset vuorovaikutussuhteet, joissa pitäisi voida peilata aikuisen tunnetiloja. Lapsen tulisi saada tuntea ja kokea, että hänestä iloitaan aidosti. Jos lasta hoitava aikuinen ei kykene antamaan lapsen tarvitsemaa tukea, jää pieni lapsi yksin suurten, kehittymässä olevaa minäkuvaa uhkaavien tunteiden kanssa. Pikkuisen lapsen kokemat pettymykset saavat ihmisen vielä aikuisenakin tuntemaan olevansa maailman keskipiste.
Rajattomat kasvuolosuhteet
Kaikki lapset saavat toisinaan kiukkukohtauksia, kun asiat eivät suju toivotulla tavalla. Pienelle lapselle on myös aivan normaalia tuntea kaikkivoipaisuutta, mutta tämän tunteen tulisi kadota kasvun ja kehityksen myötä. Narsistilta tunne ei kuitenkaan koskaan katoa, vaan hän katsoo vielä aikuisenakin olevansa upein, mahtavin ja paras.
Lapsen tulisi kyetä kestämään loukkauksia kuten vastoinkäymisiä tai sitä, ettei omaa tahtoa koko ajan voi toteuttaa. Myötäsyntyinen herkkyys ja varhaislapsuuden traumat voivat siten vaikuttaa narsistisen persoonallisuuden kehittymiseen. Myös voimakkaat ja traumatisoivat tapahtumat, joihin lapsi ei saa vanhemmiltaan tukea, voivat osaltaan vaikuttaa häiriön syntymiseen.
Tutkimuksissa narsistien lapsuudesta on löydetty muun muassa sukupolvelta toiselle siirtyviä traumoja: omien traumojensa vuoksi vanhemmat eivät kykene rauhoittamaan lastaan empaattisesti. Narsistien lapsuudenkodissa olosuhteet ovat myös voineet olla kaoottiset tai jopa väkivaltaiset. Niin ikään muunlaiset traumat kuten erossa oleminen perushuoltajasta tai narsistista käyttäytymistä ihannoiva ilmapiiri perheessä voivat vaikuttaa pienen ihmisen persoonallisuuden vinoutumiseen.
Yksikin aikuinen voi pelastaa
Käytöshäiriöiden takia laitoshoitoon joutuneiden lasten taustoissa on tutkimuksissa löydetty samankaltaisia puutteita, jotka eivät väistämättä johda narsismin kehittymiseen, mutta saattavat lisätä häiriön todennäköisyyttä.
Käytöshäiriöisten lasten perheistä puuttuu esimerkiksi kyky toimia myönteisenä roolimallina ja hyvänä ihmissuhdemallina lapselle sekä suojella lasta traumatisoitumiselta. Myös rajojen asettaminen on puutteellista, eikä lapsi siten opi säätelemään itsekkäitä yllykkeitään. Lapselle ei tarjota aktiivisesti myönteisiä huomioon ottamisen kokemuksia eikä lapselle välttämättä anneta positiivista ratkaisuun pyrkivää asennetta pulmatilanteisiin ja auttamaan hyväksymään ongelmat osaksi elämää. Kodin ilmapiiri ei ole turvallinen ja vakaa, eikä lapselle osata opettaa yhteiskunnan normeja.
Vaikka moni asia olisikin pielessä, on tutkimuksissa huomattu lohdullinen seikka: terve ja luotettava aikuiskontakti voi pelastaa lapsen muutoin puutteellisen kasvuympäristön aiheuttamilta traumoilta. Näin yksi lähdössä huonot kortit saanut lapsi saattaa pärjätä kehnoista olosuhteista huolimatta, kun taas toinen joutuu ongelmiin elämässään.
Keittiöpsykologian upottava suo
Keittiöpsykologia on varsin vaarallista puuhaa, ja kuten muidenkin persoonallisuuden häiriöiden, vaatii narsismin toteaminen perusteellisia tutkimuksia ja ammattitaitoa. Toisen henkilön leimaaminen keittiön pöydän ääressä narsistiksi tai muulla tavalla vialliseksi tuskin ratkaisee mitään, vaikka kuormittavassa ihmissuhteessa elävän on toki haettava apua jaksaakseen itse.
Haastavaa narsismin hoidossa on, ettei narsistinen henkilö usein koe itse tarvetta terapialle tai muunlaiselle hoidolle. Hän ei yksinkertaisesti tunne itseään sairaaksi tai koe tarvetta kehittyä ihmisenä. Siksi avun hakija on usein narsistin läheinen. Kokeneellekin ammattiauttajalle narsismin diagnosointi ja narsistin auttaminen voi olla vaikeaa, sillä narsisti on usein älykäs ja kykenee manipuloimaan muita ihmisiä.
Oma jaksaminen ensisijaista
Olipa kyseessä nuori tai vanha ihminen, ammattiauttajat kehottavat narsistin kanssa eläviä pitämään huolta omasta itsestään. Narsisti tarpeineen on pohjaton kaivo, jota läheinen ei auttamisellaan ja ymmärtämisellään pysty parantamaan. Läheisen on kyettävä vetämään rajoja ja kunnioitettava omaa yksilöllisyyttään, koska narsisti ei tätä hänen puolestaan tee. Omien puolien pitäminen vaatii henkistä lujuutta, jos narsisti kyseenalaistaa läheisen tekemät valinnat ja leimaa läheisen itsekkääksi. Läheisen on tunnettava itsensä ja kyettävä erottamaan omat tarpeensa narsistin tarpeista.
Lähteet:
Narsistien uhrien tuki ry
Mäkelä, Raimo: Naamiona terve mieli (2004)
Joutsenniemi, Marketta – Kaulio, Pia – Mäkelä, Raimo – Pekola, Jyrki – Schulman, Gustav: Naimisissa narsistin kanssa (2006)
Lue lisää:
Suomen Mielenterveysseura
Teksti: Ninni
Kommentit
Narsismin määritys on kamalan monimutkainen.
Kommentit
Entäs jos epäilee itse olevansa narsisti? Miten sen voi testata, ja mistä voi mahdollisesti saada apua?
Ihmeellistä, kun nämä jutut kirjoitetaan aina siitä näkökulmasta että narsisti on ”se toinen”, eivätkä he ikinä itse lue mitään tai eivät ainakaan ole missään määrin kykeneviä itse epäilemään olevansa narsisteja…
Olen huomannut itsessäni narsistisia piirteitä, mutta empatiakyvyssäni ei ole moittimista. Ehkä on niin, että täysin vailla vikoja ei ole kukaan. Meitä on niin moneksi…
Minulla oli nuoruudessani kaveripiiri, missä meitä oli 4-5 tyttöä. Olikohan ystäväni narsisti, kun hän aina kohteli meitä muita huonosti. Hän saattoi välillä puhua, ”että sitten kun mä teidät heivaan ulos…” tarkoittaen välienkatkaisua meihin ymmärtäviin ystäviinsä. Opiskelimme eri paikkakunnilla ja kun hän tutustui uusiin ihmisiin lopetti hän yheydenpidon tyystiin. Yritin pitää häneen yhteyttä, koska pidin häntä parhaana ystävänäni. Minuun sattuu edelleen ystäväni hylkäämäksi tuleminen. En käsitä sitä tunteettomuutta katkaista välit.
Minulla oli ’ystävä’, joka syytti minua kylmäksi narsitiksi sen jälkeen lopetin ystävyytemme kuin seinään. Päätökseeni vaikutti se, että hän
– kertoi maanneensa entisen mieheni kanssa kotononamme, samaan aikaan kun olin itse nukkumassa.
– yritti jatkuvasta suudella humalapäissään nykyistä miestäni.
– syytti minua suhteesta omaan mieheensä ja levitteli tätä tarinaa kaikille jotka vain jaksoisvat kuunnella
-halusi jatkuvasti keskutella siitä miten nykyinen mieheni ei rakasta minua (vaan kaiketi häntä)
Voi olla, että olen kylmä nasrsisti, mutta en katso hylänneeni ystävää.
Eiköhän tämä narsismihöpötys ala mennä hiljalleen pois muodista, kun on huomattu, että piirteet, jotka ns. tutkijat ja muut ovat luetelleet sopivat lähes jokaiseen kaksijalkaiseen. Narsismihöpötyksellä tekevät rahaa psykoanalyyttisesti suuntautuneet psykologit ja jotkut juristit. Jälkimmäiset ovat onnistuneet levittämään narsismidiskurssia mm.tuomioistuimiin. Juristeillahan ei ole minkään valtakunnan kykyä eikä osaamista arvioida ihmistä ja hänen käyttäytymistään, joten mikä on helpompi kusetettava kuin käräjätuomari tai hovioikeudenneuvos. Joten – eiköhän jätetä ihan sovinnolla toi narsistelu sille samalle porukalle, joka ottaa astrologian tosissaan.
Narsismissa on sellainen ongelma, että juuri narsistit syyttävät ympärillään olevia narsisteiksi. ”Sinä et oikeasti rakasta ja kunnioita minua, sinä et mene terapiaan ja muutu vaikka minulla on sinun kanssasi vaikea olla. Motkotat aina jos en noudata lupauksia kun tielleni osuu minulle tärkeämpiä yllykkeitä. Etkö ymmärrä että sinä olet tässä se ongelma” Narsistin mielestä läheinen ihminen joka haluaa elämän olevan tasapainoista ja tasapuolista, on juuri se itsekäs narsisti joka ei suo toiselle jatkuvia erivapauksia. Ja niin se helposti liian kiltti menee itseensä ja tutkailee hämmentyneenä olevansakin ehkä narsisti ja oikea ”potilas” saa taas lisää vettä oman myllyn pyörittämiseen.. Voi voi. Jos puhuttaisiin ihan perinteisestä itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä tällä arkitasolla. Jos haluaa oikeasti hyvää, on nämä käsitteet parempia työkaluja kuin narsismilla hutkiminen.
Tämä on tavallaan riistäytynyt muotiaiheeksi joka vaatii tiukempaa selvittelyä,muuten jokainen näyttäytyy narsistina ja pelottavana ihmisenä. Vaarallinen uusi peli ja leikki – sinä olet narsisti syytös kun on oikeastaan kaikkien ulottuvilla. Blogeissa, mediassa ja jokaisessa parisuhteessa on nykyään joku kolmas osapuoli-narsisti-jonka kaikki tietää ja tuntee muttei ole varmuutta että onkohan se ja se sellainen… Pelottaa kohta että tekee tai on minkälainen vaan, niin on narsisti. Oikeasti, onkohan tähän tulossa enää mitään rajaa – masentuneet ja karismaattiset ihmiset kun on jo leimattu että he ovat ainakin narsisteja! Niin ainakin luin eräästä jos toisesta ammatti-ihmisen kertomasta kirjoituksesta. Onko vaarallista tehdä näin- ajatelkaas jos se masentunut ihminen on masennuksissa juuri oikean narsistin tekosista tai ihminen ei voi enää olla karismaattinen vaikka tietämättään kun sekin on vika ja tappio.
Juupa juu. Narsisteja siellä ja narsisteja täällä. Alle yksi prosentti ihmisistä on tutkijoiden mukaan narsisteja, mutta jos nettifoorumeita, työpaikkojen juorurinkejä ja muita asiantuntevia lähteitä on uskominen, niin heitä on noin puolet väestöstä (se toinen puolikas on sitten niitä uhreja). Narsismileima on ehkä kätevin sosiaalisen häirinnän väline mitä kyökkidiagnooseihin tulee, sillä sen otsaansa saanut ei voi puolustautua mitenkään; mitä enemmän puolustautuu, sitä varmemmalta diagnoosi näyttää, koska ”narsistihan yrittää kieltää sairautensa”.
Minua kiinnostaisi tietää, mistä laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä tämä narsismihysteria tai ylipäätään persoonallisuuden medikalisaatio kertoo. Miksi ihmiset eivät enää osaa suhtautua luontevasti sosiaaliseen vuorovaikutukseen, vaan kaikki sosiaalinen tapahtuminen täytyy leimata milloin milläkin diagnoosinimikkeellä? Mitä odottaa tämän kehityksen loppupäässä? Yhteiskunta, jossa on mahdotonta tehdä mitään ilman, että joku on osoittamassa siinä jotain patologista?
Luulenpa, että tässä on nyt kyse yhteisöllisyyden ja sosiaalisen vuorovaikutteisuuden katoamisesta, ja siitä johtuvasta sosiaalisesta uusavuttomuudesta. Ihmiset eivät enää tiedä miten elää ja olla sosiaalisesti toisten ihmisten kanssa ja melkein kaikki tuntuu sen takia jotenkin poikkeavalta, uhkaavalta tai vähintäänkin epäilyttävältä. Tällainen kulttuurinen tilanne aiheuttaa sitten helposti massahysteriaa muistuttavia ilmiöitä, kuten nyt tätä persoonallisuushäiriöiden kyökkidiagnostiikkaa.
kyllä niitä narsisteja on. Mutta huomaat sen varmaksi ehkä vasta kun olet tuntenut ihmisen 10-15 vuotta. ja voihan sitä olla eri tasoistakin – lievää, vakavaa jne.
Kiitos syventävästä artikkelista narsismista! Tuntuu vain siltä,että useimmat
eivät todellakaan tiedä asiasta tarpeeksi. Asia vain ikäänkuin muotivaate,
jota pyöritellään sopivaksi, milloin kenenkin päälle. Henkilökohtaista kokemusta on ollut jo 25 v. perheessä. Vaikea ymmärtää, ken ei ole ollut
talutushihnassa. Rankkaa. Ainoa tapa vain irrottautua. Oppia ikä kaikki.
Minua ihmetyttää nykyajassa se, että kaikille ihmisille pitäisi löytyä joku diagnoosi. nyt vouhotetaan narsismista ja lasten ja nuorten maailmassa aspergerista ja adhd:sta ja diagnoosi tavallaan oikeuttaa käyttäytymään diagnoosiin kuuluvalla tavalla.
Kaiken aikaa korostetaan yksilöllisyyttä, mutta kaikkien pitäisi olla yksilöllisiä samalla tavalla. Narsismikin on piirre, jota muka kauhistellaan, mutta samalla ihaillaan kyynärpäätaktiikalla, toisia alaspäin painamalla eteenpäin meneviä menestyjiä.
Narsisteja on aina ollut. Monet menneiden vuosikymmenien suurmiehet olisivat nykyisin ns. rajatilatapauksia, jotka olisi nykyaikana viety hoitoon. Samalla ihmetellään suurien persoonallisuuksien puutetta.
Meni sekavaksi, epäjohdonmukaiseksi ja asian viereen, mutta olkoon.
Narsisteja on oikeasti olemassa, mutta vähemmän kuin ehkä luullaan. ja kaikki eivät ole puhtaita narsisteja, mutta omaavat sellaisia piirteitä luonteissaan.
Veljeni appi on hyvä esimerkki narsistista: Hän vaatii jatkuvaa huomiota ja ihailua, ottaa kunnian lastensa ja veljenikin tekemisistä itselleen, antaa negatiivista palautetta, manipuloi ja syyllistää. Hän on eri tavoin alistanut ja kiusannut omaa poikaansa koko tämän eliniän, tämä ei ole koskaan osannut tehdä mitään oikein. Tämä narsisiti tietää itse kaiken parhaiten, ja hänen sanansa on laki. Hän pitää lujasti molempia jo keski-ikäistyneitä lapsiaan otteessaan ja määrää heidän asioistaan ja kohtelee heitä keskenkasvuisina lapsina.
Toinen tuntemani narsisti oli eräs naispuolinen toiminnanohjaaja. Hänellä ei ollut minkäänlaisia edellytyksia asemaansa, johon olikin kiivennyt myös tahollaan naimisissa olevan puheenjohtajan reittä pitkin… Hän nautti suunnattomasti saadessaan syyllistää, manipuloida – ja itkettää työntekijöitä. Minulle hän hoki toistuvasti: ”Sinulla ei ole mitään syytä olla itsestäsi ylpeä.” Ja heillä ei kuulemma käynyt kukaan kylässä siksi että hän itse on niin hyvä ja toisten yläpuolella!?!?!? Todellisuudessa häntä inhotaan ja halveksitaan vieläkin yleisesti.
Narsismi on muotisana niinkauan kuin se kolahtaa omalle kohdalle ja sitä en toivo kenellekään! Totta tosin sekin että nykyään vähän liian herkästi epäonnistuneessa parisuhteessa syytetään toista (usein miestä) narsistiksi.
Omalla kohdallani olin joutunut narsismin uhriksi oman äitini toimesta. Silloin kun se narsismi on ihan todellista se on oikeasti tosi kamalaa ja kuluttavaa.:( Joten älkää kuitenkaan vähätelkö aihetta. Mielestäni on hyvä että tästä on alettu puhumaan enemmän.
Miettikääpä asiaa niin että vaikka todella vain 1% väestöstä on narsisteja ja jokaisella on kolme uhria. Paljonko niitä uhreja silloin esim. Suomessa on? Yli 150 000…
Ystäväni kuoli 37-v. miehensä takia ja miehen työkaverit sanoivat miehen olleen narsisti. Heidän elämänsä oli monimutkaisempaa kuin elokuvien juonet. Mies tuhosi ystäväni pala palalta kunnes häpeän ja epäonnistumisen taakka musersi hänet. Rahat olivat loppu ja elämä umpikujassa.
Esimerkkejä: hoikalla naisella pitää olla isot rinnat (ystävä kävi plastiikkakirugilla, tämä kieltäytyi laittamasta), nainen kävi vuorotöissä ja hoiti kolmea häiriintynyttä kasvattilasta (nainen ei halunnut edes omia lapsia), miehen tullessa töistä lapset, anoppi ja vaimo menivät koko päiväksi ulos talosta pakkaseen ettei mies joutunut kuuntelemaan perhettään, mies esitti ulospäin hoitavansa vaimoaan kolarin jälkeen (ystävä ei saanut mennä edes kuntotukseen), mies ohjeisti vähäarvoisia vieraitaan käyttämään vessapaperia vain kaksi palaa (perhettään vahti oven takana), vähätteli ja haukkui ystäväni kotikaupunkia ”te huonot…”, muutti asuinpaikkaa koko ajan syrjäisempään paikkaan, löi ja pilkkasi perhettään ja lemmikkejä, suunnitteli suuria (ei sitten koskaan onnistunut, aina löytyi käteviä selityksiä), kertoi salaisuutena ex-vaimonsa olevan lesbo (kaksi lasta synnyttänyt)..
Selkeimmät tunnusmerkit
– KOSKAAN hän ei ollut väärässä, kaikista asioista oikea mielipide, muiden ajatukset lapsellisia, paitsi häntä sosiaalisesti korkeampiarvoisten, joita nuoleskeli kasvotusten ja haukkui seläntakana
– KONTROLLIFRIIKKI, lähtien aamiaisesta jolla kaikkien oli syötävä samaa ruokaa kuin hänen, vahti mustasukkaisesti, vainoharhainen. Itse ei kontrolloinut itseään, viinaa kului.
– SYYTTELY muita kohtaan, kaikkiin hänen ongelmiinsa (esim. selkä kipeä) syynä oli joku muu, ei hänen ylipainonsa, liikkumattomuutensa ym. Mitään vikaa hänessä ei varsinaisesti ole, mutta muut ihmiset pilaavat hänen elämänsä. Kuitenkaan ei suostu eroamaan, jättämään vainoamiaan rauhaa, vaan saa voimansa tuhoamalla muita ihmisiä.
– KOHTUUTTOMUUS
JOS ON PAHA OLLA JONKUN IHMISEN KANSSA, JÄTTÄKÄÄ SE IHMINEN POIS ELÄMÄSTÄNNE! Siihen voi mennä oikeustaisteluiden ym. vainoamisen takia 10 vuotta, mutta elätte pitempään kuin sellaisessa suhteessa.
Olennaista ei ole diagnosoida muita, vaan tunnistaa pahan olon syy. Jos olet törmännyt narsistiin, tiedät kyllä sen. Siihen ei diagnoosia tarvita. Siihen tarvitaan järkevä ratkaisu: voinko tilanteelle jotakin, vai pelastaudunko?
Silloin kannattaa olla erittäin tietoinen, että toista ihmistä tuskin voi muuttaa, ellei hän itse halua muuttua. Narsisti ei yleensä halua, hän yrittää muuttaa muita.
”Narsismi” on hyvä termi, joka kokoaa alleen kaikki tälle luonnehäiriölle ominaiset piirteet (jotka tässä hyvässä artikkelissa jo mainittiin). Toki voi myös puhua ”luonnehäiriöstä” tai ”tunnevammasta”, mutta miksi luopua kattavasta käsitteestä? Diagnoosi tai ei, kyseessä on kuitenkin ympäristölle raskas ja paljon kärsimystä aiheuttava mielentila, ihan jo pieninäkin annoksina.
Narsismin määritys on kamalan monimutkainen.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous