Ihmiset ja suhteet

100 Naista: 19. Kiusanhenki (11/100)

Teksti:
Teppo M
VC

Edellinen postaukseni sai aikaan mielenkiintoista keskustelua siitä, harjoitimmeko Jaanan kanssa seksiä vai emme. R saattaisi mielellään väittää että emme (ei ole tosin vielä kommentoinut), mutta kuten joku teistä jo huomauttikin, Jaanan aviomies tai muu sellainen voisi olla toista mieltä. Seksi, kuten lähes mikä tahansa käsite katoaa, jos sitä tarkastelee kovin tarkasti liian läheltä.

Wikipediassa seksi näköjään määritellään joukoksi erilaisia seksuaalisen käyttäytymisen muotoja, joiden tavoitteena on lisääntymisen lisäksi myös mielihyvä ja läheisyys. En nyt jaksa kaivaa muita määritelmiä tähän, mutta tuossakin määritelmässä lienee jo tarpeeksi aukkoja, jotta tehtävän vaikeus tulee ilmi. Myönnetään nyt kuitenkin, että suihinoton reipashenkisyydestä ei juuri edellisen kaatoni yhteydessä voi puhua, mutta pidättäydyn määritelmässä, että jos nainen ottaa sen vapaaehtoisesti ja ilman maksua jotain kautta sisäänsä, on kaato virallisesti vahvistettu.

Tämä kirjoittamishomma vie aikaa enemmän kuin kuvittelin. Varsinkin, kun olette ystävällisesti asettaneet minulle niin korkeat laatuvaatimukset. Tämä on tietysti hyvin imartelevaa, sillä harvaa blogia arvioidaan asteikolla, jonka mukaan teksti on aika paskaa, jos kirjastosta löytyy kirja, joka on taiteellisilta arvoiltaan onnistuneempi. Tai toisaalta aika paskaa jos R-kioskista löytyy lehti, jossa kuvaillaan enemmän naimista. Se on vähän kuin yrittäisi pitää vaimonsa ja äitinsä yhtäaikaa hyvällä tuulella kerrosten väliin juuttuneessa neljän hengen hississä, jossa ilmanvaihto reistaa.

Tästä nyt kuitenkin seuraa, etten ole ehtinyt lainkaan kertoa, mitä Sinikan kanssa tapahtui jo viikko sitten ja perjantain risteilykertomuskin jäi kesken. Diibadaabaosastolla taas en ole vielä ehtinyt edes mainita sitä königsbergiläistä satulasepän poikaa, joka ratkaisi aikanaan, miten on mahdollista herätä sellaisen naisen vierestä jollaisen kanssa ei koskaan menisi sänkyyn. No, jossain suvantopaikassa sitten sekin ehkä, kun muuta kerrottavaa ei ole. Ja Sinikka saakoon aikanaan itselleen kokonaan oman luvun.

Palatkaamme siis vielä Tallink Galaxyn yökerhoon, jossa yritin kuumeisesti paikallistaa jotkut jo alkuillasta tutut kasvot, kun juuri ohittamastani pöydästä joku tarttui minua takinliepeestä.

– Hei Teppo! Pitkäsäärinen, noin 25-vuotiaalta näyttävä brunetti sanoi.
– Ai, hei! Anteeksi etten meinannut huomata, minä vastasin ja istuin alas. – Pitäisi kai hankkia lasit, kun kävelee vahingossa noin kauniin naisen ohi.
– Senkin kauhea imartelija… mutta jatka vain!
– Miten sä olet yksin tähän jäänyt, minä kysyin ja yritin muistaa, kuka nainen on ja missä vaiheessa olin häneen tutustunut. Pitäisi kai alkaa kirjoittaa muistiinpanoja. Ehkä se Vantaalaisporukka, mutta nekin olivat kaikki mielestäni vanhempia. Minulla oli tytön kohdalla muistilohkoissa aivan pelkkää tyhjää.
– Muut saivat ja kaikki miehen ja menivät tanssimaan, nainen vastasi ja yritti näyttää katkeralta.
– No, mutta olenpa minä tahditon. Saanko luvan?

Lattialla minulle sentään selvisi, että tytön nimi oli Karoliina, kun hänen ystävättärensä huutelivat hänelle. Yksikään ystävien kasvoista ei ollut tuttu. Olin ensin ajatellut, että tyttö kuuluisi johonkin tapaamaani vanhempien naisten työpaikkaseurueeseen, mutta kun näin hänen ystäviään, sekin teoria kaatui. Olin aivan varma etten tuntenut tyttöä lainkaan, mutta yhtä varmaa oli se, että hän tunsi minut.

Tässä vaiheessa ehdottomasti järkevintä olisi myöntää asia ääneen ja kysyä Karoliinalta itseltään, kuka hän oikein on. Järkeni oli kuitenkin ottanut toistaiseksi voimassa olevan virkavapaan ja delegoinut tehtävänsä organisaatiossa alaspäin sillä samalla hetkellä, kun tyttö oli puristanut pienet rintansa minua vasten tanssilattialla niin tiukasti, ettei se ainakaan tanssimista helpottanut. Jos jotain olen elämässäni oppinut, niin sen, että siihen mikä näyttää toimivan ei pidä koskea. Tai hieman runollisemmin itseäni suurempaa ajattelijaa vapaasti lainaten: ”Mies, joka rikkoo jotain, saadakseen selville kuinka se toimii, on jättänyt viisauden tien.”

En siis koskaan saa selville, mitä olisi tapahtunut, jos olisin tuolla hetkellä kysynyt, ”Kuka sinä olet?” Sen sijaan kerron teille mitä tapahtui kun valitsin sanani toisin.

– Minä haluan suudella sinua, minä sanoin.
– Suutele sitten, Karoliina käski.

Minä suutelin ja aika pian sen jälkeen poistuimme yökerhosta yhdessä. Karoliina halusi tunkea kolikoita vilkkuviin ja äänekkäisiin laitteisiin, joten vaihdoin hänelle niitä kourallisen. Hän kulki kainalossani kuin olisi tehnyt sitä aina, kertoili tarinoita siitä, mitä kaikkea hassua hän on humalassa tullut tehneeksi ja tökki minua sormella, jos en nauranut tarpeeksi.

Hyttiini päästyämme kuvio näytti olevan molemmille melko lailla selvä ja Karoliina onnistui riisumaan minut nopeammin kuin minä hänet. Minun on pakko myöntää, että tyttö oli hyvin miellyttävää seuraa sängyssä: aktiivinen, innokas ja estoton. Hänelle tämä koko tapahtumaketju oli selvästi vain jotain hauskaa leikkiä ilman sen synkempiä odotusarvoja.

On niitä naisia, jotka vain antavat ja sitten niitä, jotka haluavat saada. Jälkimmäiset ovat hauskempaa seuraa, edeltävät helpompaa. Karoliina kuului ehdottomasti jälkimmäiseen. Eron huomaa muun muassa siitä, kuinka aktiivisesti he hakevat itselleen edullisinta asentoa. Erityisen hyvä mittari on asento, jossa nainen istuu miehen päällä, sillä (jos erektio on kunnossa) mitä enemmän nainen nojaa taaksepäin sitä paremmalta se hänestä yleensä tuntuu ja sitä kivuliaampaa se samalla on miehelle. Karoliina teki minun kohdallani ennätyksen nojaamalla käsillään nilkkoihini. Lopulta hän armahti minut nousemalla pystympään ja lopetti samalla liikkumisen kokonaan.

– Sinulla ei ole aavistustakaan, kuka minä olen, vai mitä? Hän kysyi.
– Häh? Eikö me voida keskustella tästä hieman myöhemmin?
– Ai, minun mielestä nyt on oikein hyvä, Karoliina sanoi ja aloitti taas hitaan ylös-alas-liikkeen. – Saattahan olla, että sinä et edes haluaisi jatkaa jos tietäisit.
– Uuh, no okei okei, ei mulla tosiaan ole aavistustakaan. Mutta jotenkin… oh… musta tuntuu ettet sä mikään mun salainen vihamieskään ole.
– En ole, Karoliina vastasi ja kiihdytti tahtia.
– Etkä sä kyllä… kyllä ole töistäkään tuttu…
– En olekaan, Karoliina vastasi ja pääsi rytmiin, jota en kestäisi enää montaakaan sekuntia.
– Jostain… uh… puolituttuja futisporukoista?
– En mistään futisporukoista, Karoliina nauroi ja oli saanut minut jo aivan reunalle. – Minä olen halunnut tehdä sinulle näin jo ainakin kymmenen vuotta.

Jos olin arvioinut iän oikein se tarkoittaisi… Ja silloin se valkeni minulle koko kammottavassa kirkkaudessaan lähes samanaikaisesti kuin laukesin. Kirottu nainen! Aivan samoin (tai no ei nyt kirjaimellisesti ottaen aivan samoin) hän oli kiusannut minua silloin ennenkin. Työnsin hänet sivuun päältäni ja hyppäsin kauhuissani ylös sängystä. Karoliina kikatti kippurassa lakanoiden seassa. Hän oli siis Karo, serkkuni, jota muinoin olin nähnyt paljonkin, mutta en kai sitten… kuinka kauan siitä olikaan… Karon rippijuhlien?

– En kai minä noin huono ollut, hän lopulta sanoi ja mutristi huuliaan.
– No et ollut et, myönsin. – Mutta ei vanhaa miestä saa tuolla lailla säikäyttää. Sähän olet vielä pahempi kauhukakara kuin aikanaan.
– Ennen sinä et koskaan halunnut leikkiä minun kanssa, mutta ilmeisesti olen vihdoin oppinut leikkejä, joista sinäkin tykkäät, Karo jatkoi kiusantekoaan.
– Vanhemmillesi et kyllä sano sanaakaan! Tai muillekaan sukulaisille.
– Hölmö, tyttö sanoi ja heitti minua tyynyllä. – Niillehän minä tietysti kerron kaikista satunnaisista leikkikavereista muutenkin…

Pulssi hieman laski ja aloin rauhoittua (vai meneekö se toisinpäin?) Serkun rutsaaminenhan on kyllä ihan laillista, että ei kai tuolla niin väliä. Ongelma oli, että muistin Karon vain vilkkaana pikkutyttönä, joka näytti koostuvan pelkistä pitkistä raajoista. Noh, niistä olikin tullut varsin toimivat sääret joita Karo juuri heilutteli pedilläni. Muilta osin vartalo olikin kokenut melkoisen kypsymisen. Omituisimmalta kai tuntui, että olin ollut sängyssä jonkun tutun miehen tyttären kanssa. Toisten tyttäriin ei kosketa aivan niin kuin toisen miehen kanssa ei seistä saman sateenvarjon alla täysin riippumatta siitä, kuinka kovasti sataa ja kuinka vähän sateensuojia on käytettävissä.

Karo halusi jäädä viereeni nukkumaan, minkä hyväksyin, mutta julistin myös, että seksit oli meidän osaltamme nyt sitten leikitty. Lupasin tarjota aamiaisen laivassa ja sen jälkeen Karo saisi luvan liittyä ystäviensä seuraan.

– Mitä serkumpi, sitä herkumpi, Karo kuiskasi kun olin jo melkein unessa.
– Nyt tyttö hiljaa ja nukutaan, vastasin.

X