Ihmiset ja suhteet

100 Naista: 24. Teppo-sedän joulusatu

Teksti: Teppo M

VC Ajattelin joulun kunniaksi kertoa teille joulusta, joka on jo mennyt. Se oli aikaa ennen tätä vetoa ja tätä blogia eikä näin ollen sisällä pisteiden keruuta sen enempää kuin seksiä sen muissakaan muodoissa. Se oli kuitenkin joulu jolloin vielä oli pakkasta, yö oli sininen ja kuutamo upea. Muistaakseni vuosi oli 2004. Se oli joulu, jota en halua unohtaa, vaikka jouluaattoiltana kallista konjakkia ja halpaa TV-viihdettä yksin nauttiessani sen muistaminenkin sattuukin. Joskus sitä tuntee mieluummin kipua kuin on tuntematta mitään.

Koko joulukuu oli ollut normaalia kaaosta. Vaimo hoiti enimmäkseen järjestelyt itse, mutta piti toki huolen, että joulustressistä saivat osansa muutkin perheenjäsenet. Liittomme oli enemmän tai vähemmän kuralla jo silloin. Olimme yhdessä kun emme muutakaan osanneet ja puhuimme toisillemme jos se välttämätöntä oli. Se oli tavallaan liittomme kylmin kausi, sillä kaikki mennyt hyvä oli jo unohtunut eikä loppua kuitenkaan näkynyt. Seuraavina vuosina me jo ymmärsimme, että yhteiset joulut olisivat pian lopullisesti takana, mikä sai meidät yrittämään enemmän ja puristamaan juhlapyhiksi esiin sen kaiken mahdollisen lämpimän tunteen, jota vielä pystyimme toisiamme kohtaan herättämään.

Aattoaamuna matkustimme minun isovanhempieni luokse aamupuurolle, joimme glögiä, söimme piparia, katsoimme joulurauhan julistuksen ja vaihdoimme säkkikaupalla lahjoja paikallaolevien sukulaisten kesken. Sen jälkeen ajoimme 150km lisää ehtiäksemme saunaan appivanhempieni luokse, jossa naisväki vietti illan kattamalla pöydän yhdeksän tunnin aikana viiteen eri kertaan ja miehet makasivat sohvalla sekä hoitivat oman osuutensa syömisistä. Jouluahjojen jakaminen ja avaaminen pukin vierailuineen vei kaikkineen noin kaksi tuntia.

Puoleenyöhön mennessä kaikki olivat niin poikki kuin vain mahdollista. Havahduin yhden maissa siihen, että olin nukahtanut sohvalle television ääreen. Kaikki muut olivat jo kadonneet paikalta ja television sinisen hohteen lisäksi huonetta valaisi vain kuusesta loistava keltaisempi valo. En löytänyt kaukosäädintä, joten kävelin lahjapaperivuorten yli sammuttamaan television.

Haahuilin pimeän talon läpi huoneeseemme ja yllätin vaimoni sängyn laidalta itkemässä. Meillä oli ollut perinteenä säästää yhdet hieman henkilökohtaisemmat lahjat yöksi ja avata ne vasta yöllä muiden katseilta piilossa. Vaimoni oli löytänyt lahjansa omin päin, avannut sen jo ja istui nyt sängyllä sylissään silkkipaperin päällä täsmälleen samanlainen yöpaita kuin, mitä hänellä oli päällään. En osaannut sanoa itkikö hän sitä, etten ollut minkälaista paitaa hän käytti joka yö, vai sitä, että olin ylipäänsä yhä välittänyt tarpeeksi ostaakseni jotain.

– Anteeksi, minä en hankkinut sinulle mitään, vaimo sanoi.
– Ei se mitään. Enhän minä tarvitse mitään. En ole koskaan tarvinnut.
– Niin, ethän sinä koskaan ole…
– Taidan käväistä vielä ulkona, minä sanoin ja karkasin paikalta.

Yö oli täysikuun valaisema, tyyni ja syvän sininen. Pakkanen narskui kenkien alla ja hyväili julmasti kasvojani. Tein lähes tunnin kierroksen peltojen poikki ja läheisen hevostallin ympäri. Koin pienen valaistumisen hetken ymmärtäessäni, että oikea joulu oli koko ajan aivan lähellä vaikkakin sen löytämiseksi piti nähdä hieman vaivaa ja kaivaa kaikki ylimääräinen roju ensin pois päältä.

Saatoin melkein erottaa Siriuksen taivaanrannassa. Kuun valo peitti Orionin taakseen, mutta tiesin tarkkaan, missä se oli. Ajatukseni karkasivat joulun kaikkein suurimaan tarinaan ja kertomukseen, jonka erilaiset variaatiot ovat edelleen osa elävää perinnettä.

Kuunnellessani lapsena jouluevankeliumia en koskaan ymmärtänyt, kuinka kolme viisasta miestä saattoivat seurata joulutähteä Beetlehemiin. Ongelma 1: Jos matka kestää päiväkausia ehtii tähtitaivas pyörähtää ympäri moneen kertaan. Kuinka viisaat miehet tiesivät, mihin kellonaikaan tähti olisi oikealla paikalla? Vai olisiko tosiaan uskottava, että taivaalle oli tilaisuutta varten ripustettu maata maan omalla nopeudella kiertävä tähti? Jos vaikkapa 500 valovuoden päässä sijaitseva kiintotähti alkaisi yhtäkkiä roikkua tietyn maassa sijaitsevan karjasuojan yläpuolella, sen pitäisi liikkua noin 3141:n valovuoden vuorokausinopeudella, mikä on jo melkoista haipakkaa ja aiheuttaisi itse ukko jumalallekin pientä päänvaivaa fysiikan lakien kanssa.

Ongelma 2: Taivaalta käsin on kovin hankala osoittaa yhdellä tähdellä erityisesti mihinkään maan päällä. Se on vähän sama, kuin yrittäisi kesämökiltä käsin sormella osoittaa, missä kaupunkiasunnon peilipöydälle jäänyt saunan avain on. Hieman liian summittaista siis, jotta se pelkästään riittäisi avainta etsimään lähetetylle ohjeeksi. Tietyn tähden alle pääseminen tuntuu yhtä mahdottomalta tehtävältä kuin sateenkareen pään tavoittaminen.

Sen verran ymmärsin toki jo silloin, ettei kukaan pidä liian hyvistä kysymyksistä, joten annoin asian olla. Jos tekemääsi kysymystä kehutaan hyväksi, se yleensä tarkoittaa vain sitä, että se on ainakin parempi kuin vastaus jonka tulet saamaan. Joulussa oli sitä paitsi paljon räikeämpiäkin ilmiöitä, jotka eivät tuntuneet kestävän kovin kriittistä lähestymistä, mutta joista päänsä kiinni pitäminen palkittiin kuitenkin runsain lahjuksin. Lapsihan on valmis uskomaan mihin tahansa, jos saa vastineeksi kauan toivomansa Halo 3:sen. Aikuiset taas ovat vieläkin helpommin lahjottavissa, sillä he ovat valmiita uskomaan mitä tahansa, jos heidän ei vain tarvitse nousta sohvalta.

Heidän, joita kertomus joulun tähdestä alkoi viimeistään nyt askarruttaa, kannattaa vilkaista jouluaamuna taivaalle. Ei siellä tosin mitään näy, koska taivas on pilvessä ja jollei ole pilvessä, kaupunki ja naapurit saastuttavat tähtitaivaan valohimmeleillään ja jolleivät saastuta niin olemme joka tapauksessa noin 4000 kilometriä liian pohjoisessa.

Kun egyptiläinen pappi sen sijaan katsoi itäisellä taivaalle jouluaamuna 4000 vuotta sitten, häntä ei häirinnyt naapurin neonväreissä välkkyvä ja amerikkalaista joululaulua piipittävä muovinen poro. Hänen mieltää vaivasi auringonjumala Horuksen ja pimeydenjumala Setin välinen taistelu. Dualistisen maailmankatsomuksen jumalat olivat kautta aikojen olleet pelottavan tasavahvoja ja jo puolen vuoden ajan Set oli päässyt päivä päivältä enemmän niskan päälle valtaamalla yhä suuremman osan vuorokaudesta itselleen.

Jumalien taistelu oli jumittunut asemasodaksi kolme päivää aiemmin, 22. päivänä joulukuuta yön ollessa pisimmillään. Seuraavien kolmen päivän aikana aurinko vaikutti pysähtyneen paikoilleen ja kansalle kerrottiin Horuksen olevan kuollut. Suuressa viisaudessaan papit kuitenkin julistivat ilosanoman, jonka mukaan kolmantena päivänä auringonjumala nousisi kuolleista ja aloittaisi jälleen voitokkaan taistelun pimeyttä vastaan, kunnes kesä jälleen ruokkisi Niilin lapset.

Horuslapsi syntyy yhä tänäkin päivänä siis joka joulu uudelleen auringonnousun liikahtaessa ensi kertaa jälleen kohti pohjoista. Jouluaamun auringonnousun paikan horisontissa osoitti taivaan kirkkain tähti, Sirius (egyptiläisille Sothis, tähti joka myöhemmin heinäkuussa ilmoittaisi myös Niilin tulvan alkamisesta). Yksi tähti ei kuitenkaan osoittaisi varsinaisesti minnekään, elleivät kolme viisasta miestä sijaitsisi myös taivaalla. Orionin vyön kolme kirkasta kuningasta: Mintaka, Alninam ja Alnitak marssivat nimittäin ikuisesti jonossa suoraan kohti Siriusta ja auringonnousu joulukuun 25. päivänä, kolme päivää talvipäivänseisauksen jälkeen sijaitsi täsmälleen Orionin vyön ja Siriuksen läpi kulkevan linjan sekä itäisen horisontin leikkaupisteessä. Näin kolme kuningasta siis matkustivat joka joulu Siriuksen opastamina kohti Horuksen syntymäpaikkaa.

Auringon noustua pappi merkitsi tyytyväisenä aikakirjoihin kevään jälleen alkaneeksi oletettavasti täysin tietämättömänä siitä, että olisi välillisesti syypää naapurini parvekkeelleen virittämän järkyttävän epävireisen muoviporon minulle aiheuttamaan henkiseen kärsimykseen.

Joulu on merkityksillä ylikuormitettu mielentila. Se on maailman haastavin meditatiivinen harjoitus, pyrkimys saavuttaa mielenrauha ostamalla sähkökäyttöisiä leipäveitsiä. Sellaista on pakko kunnioittaa. Hyvää ja tunnelmallista joulua sinulle rakas lukijani!

X