Kohti luomua (5/6): Kokeiluja luonnonkosmetiikalla

Puhtaamman ruuan myötä innostuu helposti myös luontaiskosmetiikasta. Iho on suurin elimemme, jonka kautta täysin ajattelematta asiaa laitamme elimistöömme sitä sun tätä. Ai etkö usko, että kosmetiikka imeytyy ihon läpi syvemmälle kroppaamme?

Kokeilepa seuraavaa: osta kaupasta punajuuria purkissa ja laita niiden mehu jalkakylpyveteen. Liottele jalkojasi vedessä puolisen tuntia ja juo samalla litra, pari vettä. Testitulos näkyy naistenhuoneessa…

Moni harkitsee kyllä tarkoin, mitä laittaa suuhunsa. Ei ole yhdentekevää, millaisia aineita iholleen laittaa. Rita Stiensin Totuus kosmetiikasta (Tammi 2008) on karua luettavaa jokaiselle, joka omistaa peilikaapin ja jonkinmoisen sisällön siihen. Lähes jokainen kosmetiikkapurnukka sisältää myös aineita, joilla ei ole tuotteelta toivottua vaikutusta – päin vastoin.

Sertifikaatti takaa luomulaadun

Moni kosmetiikkamerkki mainostaa tuotteitaan luonnonaineksista tehtynä. Totta onkin, että useissa sarjoissa käytetään luonnon omia voima-aineita. Muutama hassu marjanvarsi synteettisten aineiden joukossa on kuitenkin aivan eri asia kuin sertifioitu luonnonkosmetiikka.

Luonnonkosmetiikan tunnistat helpoimmin silloin, kun tuote on saanut luonnonkosmetiikkasertifikaatin. Näitä sertifikaatteja antavat muun muassa saksalainen BDIH ja ranskalainen COSMEBIO. Niiden logot ovat verrattavissa ruokatuotteiden luomumerkkiin.

Olen reilun puolen vuoden ajan testannut erilaisia luonnonkosmetiikkatuotteita. Rehellisesti sanottuna olen edelleen aika keltanokka näissä asioissa, mutta osaan jo tarkistaa tiettyjä asioita uusista tuotteista ja olen löytänyt omia suosikkeja. Kas tässä!

Uusi rakkaani: Couleur Caramel

Yksi kosmetiikkakokeiluistani on ollut yli muiden: Couleur Caramel -sarja. Ruskeansävyisiin uusiomateriaaleihin pakatut meikit ovat todellinen löytö. Sarjan tuotteet ovat kauniita, käteviä käyttää, toimivia ja hyvän mielen ostoksia. Couleur Caramel on lisäksi kauneushoitolasarja, joten tuotteilta voi myös kohtuudella odottaa jotain. Kuvan irtopuuteri on kevyesti sävytetty ja jättää ihon kauniin väriseksi. Seuraavaksi ostoslistalla on ripsiväri.

Couleur Caramelin sertifikaatti: Cosmebio BIO

Tyylikäs suomalainen: Lily Alexandra

Kuntomessuilla törmäsin suomalaiseen kosmetiikkasarja Lily Alexandraan, jonka tehoseerumia ja puhdistusgeeliä olen kokeillut. Tehoseerumi tuoksuu miedosti vehnälle ja sen koostumus on kevyt ja miellyttävä. Iholle levitettäessä seerumi saattaa hieman omituisesti vaahdota, eikä sitä siksi kannata laittaa kovin paljon kerrallaan. Puhdistusgeelin kanssa sattui pienoinen äksidentti, kun korkkiosan sisus jäi pullon suun tukkeeksi, ja koko pullossa kiinni ollut annostelija pompahti pois pullauttaen osan putelin sisällöstä pitkin lavuaaria. (Jutun kirjoittamisen ja ilmestymisen välisenä aikana Lily Alexandran kosmetiikka on pakattuu toisen valmistajan moitteettomasti toimiviin purnukoihin ja puteleihin.) Puhdistusgeeli tekee kyllä tehtävänsä ja puhdistaa ihan kiitettävästi kasvot myös meikistä.

Lily Alexandra saa ehdotonta plussaa kauniista pakkauksistaan, jotka sulautuisivat kalliimpien hoitolasarjojen kanssa samalle hyllylle. Lily Alexandran tuotteet täyttävät sarjan luojien mukaan ECOCERT-vaatimukset, vaikkei sarjalla toistaiseki luontaiskosmetiikkasertifikaattia ole.

Viehättävää Saksasta: Laveré

Olen innoissani, kun pääsen testaamaan saksalaisen Laverén tuotteita. Saan ensin mukaani ikääntymisen ensimmäisiä merkkejä (!) osoittavalle iholle tarkoitetun Intensive-sarjan tuotteita. Ne ovat kuitenkin iholleni liian rasvaisia ja saavat aikaan pientä näppylää pitkin kasvoja. Kosteuttavan Hydro-sarjan tuotteet sen sijaan toimivat moitteettomasti. Lisää Laveré-kokeilusta voi lukea täältä.

Laveren sertifikaatti: BDIH

Ihana pikkusisko: Lavera

Laverén pikkusisarsarja Laveralla on hyväntuoksuisia ja sopivan hintaisia hiustuotteita. Muutaman käyttökerran jälkeen olen todella tyytyväinen appelsiinintuoksuiseen shampooseen. Hiukset jäävät ehkä aavistuksen vähemmän pörheiksi, mutta samalla ne eivät tule rutikuivan tuntuisiksi.

Ekolossa paljastuu kuitenkin mielenkiintoinen juttu: toisin kuin luulin, eivät Laveran shampoot olekaan sertifioituja. Niissä käytetään muun muassa sodium laureth sulfate -nimisen (joka on ihoa ärsyttävää ainetta) kaltaista sodium coco sulfate -ainetta. Sitä käytetään kuitenkin shampoissa siksi, että juuri se saa shampoon vaahtoamaan. Eikä kuluttajille kuulemma kelpaa kuin vaahtoava shampoo (samoin hammastahna). Siksi osa valmistajista luopuu mieluummin sertifioinnista ja laittaa tuotteeseen hieman vaahtoavaa ainesosaa. Stiensin kirja antaa kuitenkin sodium coco sulfate -ainesosalle synninpäästön kahdella tähdellä, jotka tarkoittavat hyvää raaka-ainetta (maksimi kolme tähteä). Sodium laureth sulfate sen sijaan saa kaksi viivaa eli on Stiensin kirjan luokituksen mukaan heikko raaka-aine (ala-arvoinen saa kolme viivaa).

Laveran aurinkovoiteen suhteen odotukseni olivat korkealla, mutta jouduin pettymään. Voide pitää kyllä pintansa ja antaa suojaa palamista vastaan, mutta kätevästä pumppupullosta huolimatta rasva on minun makuuni todella huonosti levittyvää ja tahmaista. Olen tosin hyvin kriittinen aurinkovoiteiden suhteen ja haluaisin niiden levittyvän suoraan suihkutettaessa.

Laveran sertifikaatti: BDIH

Hellävarainen: Sante-shampoo

Sante-merkkistä shampoota kokeilin ennen Laveraan siirtymistä. Santen shampoot ovat luonnonkosmetiikkasertifioituja, eikä niissä ole mokomaa vaahdottavaa ainesta. Niinpä ne eivät myöskään vaahtoa ja tuntuvat aluksi oudoilta käyttää. Santen shampoolla hiukset jäävät selkeästi hieman rasvaisemman tuntuisiksi kuin tavallisilla shampoilla pestäessä. Jenni lohduttaa, että yleensä tilanne korjaantuu jonkin ajan kuluttua, kun päänahka saa ensin puhdistua myrkyistä rauhassa.

Santen hiuslakkaan suhtaudun etukäteen vähintäänkin epäilevästi. Vaikea kuvitella, että se voisi toimia. Epäilykseni osoittautuvat kuitenkin turhiksi. Lakka toimii hyvin, eikä sitä tarvitse suihkauttaa kovinkaan paljoa.

Santen sertifikaatti: BDIH

Mineraalitahnaa hampaille: Logona

Logonan tuotteet ovat uusimpia tuttavuuksiani. Logonan Daily Care -suihkugeeli on raikkaan tuoksuinen ja tehokkain kokeilemistani luonnonkosmeettisista pesuaineista. Kosteusvoide tuoksuu yhtä raikkaalle, levittyy helposti ja kosteuttaa mukavasti. Logodent-hammastahna on fluoriton mineraalihammastahna, joka maistuu raikkaalle ja jopa vaahtoaa jonkin verran. Mitä pahaa fluorissa sitten on? Ainakin sen oletetuista hyödyistä kiistellään kovasti ja haitoista on alettu myös puhua.

Niin tai näin, itse olen päättänyt fluorin hylätä samoin kuin antipersipirantit, joissa hikoilun estää alumiini. Olen käyttänyt antiperspirantin sijaan kristallikiveä usean kuukauden ajan ja se toimii aivan loistavasti! Ainoa miinuspuoli kristallikiven käytössä on, että sitä laitettaessa täytyy olla vesihanan äärellä. Kivi täytyy nimittäin kostuttaa ennen käyttöä. Yleisissä saunatiloissa tämä on joskus hieman työläämpää kuin tavallisen dödön laittaminen.

Logonan sertifikaatti: BDIH

Ekologinen päivittäisvalinta: Pumpulipuikot

Ekolosta sain kokeiltavaksi ekologisesti valmistettuja vanupuikkoja. Olen aikaisemmin ostanut ehdottomasti halvimman paketin puikkoja, enkä edes tiennyt, että tässäkin kohden voi tehdä ympäristöystävällisemmän valinnan. Puikot on pakattu kauniisti, mutta saan hirvittäviä kylmiä väreitä jäätelötikuista, joten puinen vanupuikko aiheuttaa samanmoisen fiiliksen. Ehkä kylmät väreet ovat kuitenkin kestettävissä?

Kokeiluni kattavat vain pienen osan jatkuvasti laajenevasta luonnonkosmetiikkatarjonnasta. Kokeiluista innostuneena ja iloisesti yllättyneenä olen päättänyt vaihtaa vähitelleen melko lailla kaiken käyttämäni kosmetiikan luonnonkosmeen. Tuotteet ovat usein aivan yhtä hyvin toimivia kuin voimakkaammat, keinotekoiset yhdistelmät. Luonnonkosmetiikasta kiinnostunut pääsee syvemmälle aiheeseen esimerkiksi Kemikaalicockatilin Nooran opastamana.

Luonnonkosmetiikkaa:
Couleur Caramel
Ekolo
Lavera
Laveré
Lily Alexandra
Logona
Sante

Paljon hyvää luonnonkosmetiikka-asiaa:
Kemikaalicocktail
Pro luonnonkosmetiikka ry

Mainio nettishoppauspaikka:
naturesbest.de

Anne