Münchhausenin oireyhtymä sai äidin aiheuttamaan lapselleen outoja oireita – tästä harvinaisessa kaltoinkohtelun muodossa on kyse
Münchhausenin oireyhtymä on harvinainen sairaus, jossa potilas sepittää tai aiheuttaa itselleen tai lapselleen oireita. Seuraukset voivat olla vakavat, kuten Tanya Reidin tapaus osoittaa.
Münchhausen-vanhempi voi näyttäytyä huolehtivana ja rakastavana vanhempana, vaikka onkin lapsensa oireiden takana.
Münchhausenin oireyhtymä on harvinainen sairaus, jossa potilas sepittää tai aiheuttaa itselleen tai lapselleen oireita. Seuraukset voivat olla vakavat, kuten Tanya Reidin tapaus osoittaa.
Münchhausenin oireyhtymä on vaikeaan persoonallisuushäiriöön liittyvä, toistuvan ja poikkeavan sairauskäyttäytymisen krooninen muoto.
Oireyhtymässä ihminen jatkuvasti ja toistuvasti keksii tai aiheuttaa itselleen sairauden oireita ja kiertää lääkäriltä toiselle saadakseen niihin hoitoa ja huomiota itselleen. Oireyhtymää sairastava voi sepittää runsaastikin valheita itsestään ja elämästään ja saada oireensa kuulostamaan todellisilta.
Usein seurauksena on, että potilaan terveydentilaa tutkitaan perusteellisesti ja hänestä otetaan lukuisia kokeita ja tutkimuksia, voimakkaasti kajoaviakin ja jopa leikkausarpia aiheuttavia.
Kuinka yleinen sairaus Münchhausenin oireyhtymä on?
Münchhausenin oireyhtymän yleisyydestä ei ole tarkkaa tietoa. Ilmiönä se on kuitenkin tunnettu lääkärien keskuudessa ympäri maailman.
– Harvinaisuudestaan huolimatta oireyhtymä on lääkärikoulutuksessa hyvin esillä ja se muutenkin muistetaan pitää mielessä potilastyössä, vahvistaa lääkintäneuvos emeritus Timo Keistinen.
Yleisyysarvioiden laatimista vaikeuttaa se, että oireyhtymän tunnistaminen ei ole helppoa. Se saattaa olla esitettyjä lukuja huomattavastikin yleisempi.
Keistinen muistuttaa, että oireyhtymä voi myös ilmetä eriasteisena: lievemmissä tapauksissa kyseessä on ”viaton” oireiden kuvittelu, toisessa ääripäässä vakavan persoonallisuushäiriön kriteerit täyttävä toiminta ja lapsen kaltoinkohtelu.
– Lievemmät muodot ovat luulosairauden kanssa samaa perhettä, toisessa päässä ovat äärimmäiset, voimakkaasti vahingoittavat muodot.
Välillinen Münchhausenin oireyhtymä on erityisen julma
Välillistä Münchhausenin oireyhtymää sairastava keksii tai aiheuttaa oireita toiselle, kuten vanhempi omalle lapselleen.
Vanhempi voi tehostaa oireiden keksimistä ja aiheuttamista lääkitsemällä lasta väärin tai manipuloimalla tutkimustuloksia ja näytteitä.
Välillisen Münchhausenin oireyhtymän ilmaantuvuudeksi on arvioitu 0,5–2 tapausta/100 000 lasta vuodessa. Noin 76 prosentissa tapauksia kaltoinkohtelija on lapsen äiti.
”Tunnistamista voi vaikeuttaa se, että vanhemmat yleensä toki aina haluavat lapselleen parasta hoitoa.”
Tekijöinä voi olla myös isä, isovanhempi, äiti- tai isäpuoli. On myös raportoitu tapauksista, joissa vanhemmat yhdessä ovat keksineet ja aiheuttaneet lapselleen oirekirjon.
– Oireyhtymän tunnistamista voi vaikeuttaa se, että vanhemmat yleensä toki aina haluavat lapselleen parasta mahdollista hoitoa ja toivotaan perusteellisia tutkimuksia, Keistinen sanoo.
Erityisen julma välillisen Münchhausenin oireyhtymä on siksi, että sepitettyjen tai aiheutettujen oireiden takia lapsi voi joutua käymään läpi useita kajoavia, epämiellyttäviä ja kivuliaita toimenpiteitä, kuten kanyylin pistämistä, nukuttamisia ja erilaisia kuvaus- ja yliherkkyystutkimuksia.
Jos vanhempi on lapsensa todellisten oireiden aiheuttaja, lapsi joutuu lisäksi kokemaan väkivaltaa ihmiseltä, johon hänellä pitäisi olla kaikkein läheisin ja luottamuksellisin suhde.
Sairauden sepittäminen tai aiheuttaminen lapselle on kaltoinkohtelua. Oireiden sepittäminen ja aiheuttaminen voi ilmetä monin tavoin ja eriasteisena.
Pahimmillaan vanhempi aiheuttaa lapsensa vammautumisen tai kuoleman.
Tanya Reid: ääriesimerkki välillisestä Münchhausenin oireyhtymästä
Äärimmäisen rankka esimerkki tällaisesta on yhdysvaltalaisen perheenäiti Tanya Reidin tapaus 1980-luvulta. Hänen tarinansa on aiheena Gregg Olsenin true crime -kirjassa Äidin julma syli (Into kustannus 2023).
Tanyan tytär Morgan alkoi muutaman viikon ikäisenä kärsiä selittämättömistä hengityskatkoksista. Lasta tutkittiin eri sairaaloissa perusteellisesti, mutta mitään syytä hengityskatkoksille ei löytynyt.
Lopulta Morgan menehtyi yhdeksän kuukauden ikäisenä. Kuolinsyyksi todettiin kätkytkuolema.
Erikoista hengityskatkoksissa oli, että kaikki niistä tapahtuivat silloin, kun pelkästään äiti oli lapsensa luona. Muiden seurassa, esimerkiksi pitkien sairaalajaksojen aikana, kohtauksia ei ilmennyt. Sen sijaan heti kotiin päästyään lapsi jälleen lakkasi hengittämästä.
Joidenkin lääkäreiden heränneet epäilyt välillisestä Münchhausenin oireyhtymästä saivat vahvistuksensa, kun perheeseen kuolemantapauksen jälkeen syntynyt uusi vauva alkoi oireilla täsmälleen samalla tavoin.
Michael onnistuttiin lopulta pelastamaan äidiltään, mutta sitä ennen hän ehti saada kymmeniä ”hengityskatkoksia”. Lapsi oppi myös pelkäämään äitiään sekä kavahtamaan pään alueen koskettamista. Hengitysvaikeuksien epäiltiin johtuvan äidin tyynyllä aiheuttamasta tukahduttamisesta.
Tanya Reid sai syytteen ja tuomion lapsensa Morganin murhasta sekä esikoispoikansa Michaelin pahoinpitelystä. Hän sai diagnoosiksi Münchhausenin oireyhtymän välillisenä, mutta hän ei koskaan tunnustanut tai katunut tekojaan.
Vaikka välillinen Münchhausenin oireyhtymä ei jätä sijaa tekijän puolustamiselle, kirja ymmärrettävästi käy läpi myös Tanyan vaikeaa lapsuutta ja olosuhteita, jotka ovat voineet edesauttaa syndrooman kehittymistä. Käsittämättömän paha teko kaipaa edes jonkinlaista selitystä.
Usein oireyhtymän taustalta onkin löydettävissä tiettyjä yhtäläisyyksiä lapsuuden kasvuolosuhteissa. Münchhausen-potilaiden lapsuutta luonnehtivat monenlaiset traumat, raskas vaille jääminen ja onnettomat kasvuolosuhteet. Niihin kuuluvat toistuvat hylkäämiset ja puutteellinen huolenpito, sairastaminen, perheväkivalta, lasten fyysinen ja psyykkinen hyväksikäyttö, päihteiden väärinkäyttö tai rikollisuus.
Suomessa käytiin oikeutta vuonna 2018 – syytteet kaatuivat
Moni muistaa suomalaisen vuoden 2018 oikeusjutun, jossa syyttäjän mukaan äiti olisi aiheuttanut menettelyllään alle kouluikäiselle lapselle vuosien turhat hoidot. Epäiltyjen monien sairauksien vuoksi poika muun muassa nukutettiin ainakin 20 kertaa, ja poikaa kuljetettiin pyörätuolilla. Lopulta lääkärien lastensuojeluilmoituksen jälkeen poika otettiin huostaan, mitä seurasi syyttäjän kuvailun mukaan ihmeparantuminen.
Syytteet menivät oikeudessa nurin. Oireiden keksimisestä tahallaan ei ollut oikeudellista näyttöä eikä voitu näyttää toteen, että äiti olisi kärsinyt Münchhausenin välillisestä syndroomasta.
Oikeus myös totesi, että hoidoista olivat päättäneet hoitotahot eikä äiti.
Münchhausenin oireyhtymä: hyvä lääkärisuhde voi pelastaa paljon
Keistinen painottaa Münchhausenin oireyhtymässä ennaltaehkäisyn tärkeyttä, jotta huomionhakuinen potilaskäyttäytyminen ei pääse pahenemaan syndroomaksi asti.
”Kun lääkärillä on tiedossa potilaan hoitohistoria, on paljon helpompi päästä kiinni oireyhtymään.”
Ennaltaehkäisyssä terveydenhuoltojärjestelmällä on iso rooli.
– Hoidon jatkuvuus ja hyvä lääkärisuhde on tärkeää. Kun potilaan ja lääkärin välillä vallitsee luottamus ja lääkärillä on tiedossa potilaan hoitohistoria, on paljon helpompi päästä kiinni oireyhtymään viittaavaan käytökseen.
Tyypillistä oireyhtymälle kun on juosta lääkäriltä toiselle sen mukaan, kun edellisessä paikassa saatu hoito ja toimenpiteet eivät miellytä tai ole potilaan mielestä riittäviä. Näin voi syntyä loputon tutkimuskierre, jossa oireyhtymää sairastava pääsee pompottelemaan lääkäreitä mielensä mukaan.
– Lyhyet ja vaihtuvat hoitosuhteet eivät ole hyväksi oireyhtymän tunnistamisen kannalta, Keistinen vahvistaa.
Lähteenä jutussa käytetty: Gregg Olsen: Äidin julma syli (Into kustannus 2023), duodecim.fi, laakarilehti.fi
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous