Anteeksiannon vaikeus ja voima

”Silloin kun anteeksianto saavutetaan, se voi pyyhkäistä pois menneisyyden taakan ja palauttaa meille elämämme. Anteeksiantamuksen ihme ja voima on siinä, että se voi antaa meille tulevaisuuden.”

Näin kirjoittaa Richard Holloway teoksessaan Anteeksiantamisen viisaus (Atena, 2003). Hän sanoo, että anteeksiantaminen herättää usein positiivisia mutta myös ristiriitaisia tunteita. Holloway käsittelee henkilökohtaisen anteeksiantamisen lisäksi varsinkin sitä, miten anteeksiantamista voidaan tarkastella yhteiskunnallisesti, usein uskonnon kautta. Kirja saa miettimään omia anteeksiantamisen ehtojaan ja motiivejaan; pohtimaan, missä menee anteeksiantamattoman raja ihan tavallisessa elämässä, jokapäiväisissä ihmissuhteissa. Tein pienen haastattelukierroksen siitä, mitä ihmiset ovat valmiita antamaan arjessa anteeksi lähimmilleen, entä itselleen.

Pettäjää ei aina jätetä

Arkipuheessa moni on tarja ylitalomaisesti sitä mieltä, että se on kerrasta poikki ja sä et anteeksi toista naista saa. Tapaamistani naisista kuitenkin vain yksi, 31-vuotias Tiina, on järkähtämättä tätä mieltä. ”Tämä kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta minua on aiemmissa suhteissa petetty ja olen vannonut, etten anna kenenkään kohdella itseäni enää niin. Myös aviomieheni tietää tämän. Olen sanonut, että haluan heti tietää, jos hän hairahtuu vähänkin, mutta mitään selityksiä en silti jää silloin kuuntelemaan. Jos hän on minuun sitoutunut, hänen on oltava minulle uskollinen, ja samoin minun on oltava uskollinen omille periaatteilleni”, Tiina selittää.

Moni muu myöntää, että vaikka on periaatteessa pettämistä vastaan, niin tosi paikan tullen saattaisi kuitenkin antaa sen anteeksi. ”Riippuu tilanteesta tietenkin, mutta en usko, etten voisi antaa anteeksi esimerkiksi yhden illan juttua”, pohtii 32-vuotias Sari.

Samoilla linjoilla on 34-vuotias Krista. ”Jos kumppani olisi vehdannut selkäni takana rinnakkaissuhteessa pitkään ja jäänyt siitä kiinni eli ei olisi kertonut itse, olisi varmasti todella vaikeaa antaa anteeksi. Myös one night stand olisi vaikea sulattaa, mutta siitä voisi päästä yhdessä yli. Ja sukupuolitaudin kotiin kantaminen katkaisisi varmaan tämän kamelittaren selän, koska se on jo toisen asettamista vakavaan vaaraan oman hedonismin kustannuksella”, Krista arvelee. Hänen mielestään vaikeinta kumppanille anteeksiannettavaa olisi kuitenkin suhteen ulkopuolinen käytös. ”Vaikeinta olisi antaa anteeksi, jos kumppani loukkaisi sukulaistani tai
ystävääni.”

Anteeksiannon ja hyväksymisen ero?

29-vuotias Maria sanoo, että hän antaa melkein kaiken anteeksi parisuhteessa, periaatteessa. ”En ole mikään tahdoton tossukka, mutta en myöskään kovin mustavalkoinen ihminen. Pystyn puntaroimaan asioita monelta kantilta eikä ole kovin monta asiaa, jolle en pysty kotipsykologisesti keksimään selityksiä eli ymmärtämään tapahtunutta ja antamaan sitä anteeksi. En tietenkään kannusta kumppaniani pettämään, mutta humalaisesta suudelmasta en vielä lopettaisi meidän suhdetta, jos suhde olisi muuten kunnossa”, Maria sanoo.

”Olen kuitenkin miettinyt sitä, että vaikka pystyn antamaan monta asiaa anteeksi, niin kaikkea en silti pysty hyväksymään ihmissuhteissa. Jos joku jatkuvasti pettää itseään eli toimii omien periaatteidensa vastaisesti, pikemminkin säälin kuin kunnioitan kyseistä henkilöä, enkä silloin voi häntä täysin tasapainoisesti rakastaakaan. En pysty itsekään elämään itseni kanssa, jos petän itseäni ja elän oman itseni vastaisesti, en vain hyväksy sellaista. Ja jos kumppani jatkuvasti rikkoisi luottamukseni esimerkiksi tekemällä ohareita, olisi se paljon pahempi petos kuin nk. varsinainen pettäminen”, Maria jatkaa.

”Kaikkein eniten halveksun kuitenkin ihmisiä, jotka antavat muka anteeksi, mutta tekevät anteeksiannosta sitten aseen: esimerkiksi antaa anteeksi kumppanin syrjähypyn ja sitten tekee siitä vallankäytön välineen, saa itse käyttäytyä kuin sika ja nälvii kumppaniaan ikuisesti tämän virheestä. Niin, ehkä anteeksiantamisen kuitenkin pitäisi olla myös hyväksymistä ja itsen ja toisen osapuolen kunnioittamista, sitä että sitoutuu elämään anteeksiantopäätöksensä kanssa ja jatkaa elämäänsä eteenpäin ikävään tilanteeseen liikaa takertumatta.”

Anteeksianto vapauttaa

Anteeksiannon teema ei koske vain parisuhdetta. Lähes jokainen haastateltu sanoi, että ystävän petos olisi todella kova paikka. ”Perheenjäseniään ei ole itse voinut valita, parisuhteissa on usein mylläkkää, mutta ystävät ovat se elämän kivijalka ja tuki ja turva. Järkyttyisin varmasti kaikkein eniten, jos kuulisin hyvän ystävän toimineen minua vastaan. Ystävän kohdalla anteeksiannon raja on toisista ihmisistä ehkä kaikkein korkeimmalla”, Sari sanoo. ”Jos minulle nyt selviäisi, että joku läheisimmistä ystävistäni olisi vahingoittanut minua selkäni takana, se sattuisi paljon ja voisi olla vaikea antaa anteeksi”, pohtii Kristakin.

Hän sanoo, että anteeksiantamaton asia voi vaivata mieltä kauan. ”Jos mietin menneisyyttäni, niin sieltä nousee esiin tapahtuma, jossa erään harrastusryhmän aikuinen vetäjä käytti minua henkisesti hyväkseen ollessani varhaismurrosikäinen. Minun on vaikeaa antaa sitä vieläkään anteeksi, mutta toivon joskus pystyväni. Vaikea on myös antaa anteeksi ihmisille jotka ovat loukanneet minulle rakkaita ihmisiä”, Krista kertoo. Kuitenkin hankalinta hänestä ja muistakin haastatelluista on kuulemma antaa anteeksi itselleen.

Se kuitenkin kannattaisi, jos vain mahdollista. Richard Holloway sanoo, että anteeksianto vapauttaa ihmisen menneisyyden ja kostonhalun taakasta, antaa tulevaisuuden. ”Olen miettinyt paljon anteeksiannon teemaa viime vuosina. Anteeksi antaminen on kai vähän sama asia kuin luottamuksen palauttaminen, ajattelen”, sanoo Krista. ”Loppujen lopuksi anteeksiantaminen parantaa ennen kaikkea antajan omaa mieltä, sillä kauna, jota sydämessään kantaa, kalvaa lähinnä kantajaa.”

Teksti: Jenni Saarilahti / A4 Media Oy
Kuva: A4 Media Oy / PF