Ellien kertomaa: Naisesta äidiksi
Lapsen saaminen mullistaa koko elämän. Se millä tavalla elämä muuttuu, selviää vasta, kun vauva-arki pääsee todella käyntiin. On vaikeaa etukäteen kuvitella, miten paljon pieni ihmisenalku tarvitsee vanhempiaan. Monet tuoreet äidit kertovat, että he eivät aina pääse edes vessaan rauhassa.
Neuvolassa jaetaan erilaisia oppaita vanhemmuuteen valmistautumiseen, mutta niistä ei selviä koko totuutta. Äidiksi ei tulla, äidiksi kasvetaan.
Jo raskausaikana tuleva vauva muuttaa arkea. Nainen ei ole enää yksin. Siiderit terassilla ja viinilasi ruoan kanssa saavat jäädä. Kasvava vatsa ei mahdu enää niihin lempihousuihin, jotka kireydessään saavat takapuolen näyttämään huippuhyvältä. Peilikuva saattaa olla nuhjuinen ja tukka rasvainen. Aamuisin meikkaamisen sijasta roikutaan vessanpytyllä oksentamassa.
Ison mahan kanssa ei aina ole helppoa rakastella, ja ajatukset saattavat olla usein kohdussa kasvavassa vauvassa. Kaikesta tästä huolimatta, minun raskausaikani oli ihanaa. Olin ylpeä ihanasta mahastani ja oli mukavaa, kun ei tarvinnut murehtia omia kiloja eikä noudattaa tiukkoja dieettejä. Odotusvaatteet olivat mukavia ja tyylikkäitä.
Terassilla käydessäni join alkoholittomia drinkkejä, jotka muuten ovat tosi hyviä, eivätkä maksa paljoa. Aamulla oli hyvä olo, kun muut tuskailivat krapulassa. Raskausaikana ei enää voi ajatella vain itseään, vaan on myös ajateltava pientä kasvavaa ihmisenalkua, joka ei voi itse valita kohtaloaan. Tuleva vauva kulkee kohdussasi kaikkialle minne menetkin, etkä voi tehdä mitään salassa häneltä. Päätöksiä tehdessä on otettava myös vauva huomioon. Kaikki eivät valitettavasti tätä kuitenkaan tee, vaan ajattelevat itsekkäästi vain itseään.
Raskauden ja synnytyksen jälkeen naisen vartalo on muuttunut. Paluuta entiseen ei ole. Vauvamahan tilalla on pullataikina. Heti tekisi mieli tehdä vatsalihaksia, mutta palautumiselle on annettava aikaa. Monille jää raskaudesta muistoksi raskausarpia. Arvet ovat hieman ikävän näköisiä, mutta toisaalta ne ovat kunniamerkkejä äitiydestä, raskausajasta ja raskaasta synnytyksestä, joista jokaisen äidin pitäisi olla ylpeä. On tyhmää ajatella, että kun kohdussa on kasvanut ihminen, se ei muka jättäisi jälkiään.
Tuoreella äidillä ei ole enää niin paljon aikaa kuntoiluun, kuin ehkä haluaisi. Eikä energia välttämättä riitä salitreeniin, ainakaan ihan heti. Onneksi vauvan kanssa voi mennä äiti-lapsi jumppaan ja vaunuja reippaasti työntäessä kunto kohoaa. Hauikset kasvavat huomaamattomasti vauvaa kanniskellessa ja vastus nousee lapsen painon noustessa.
Omasta ulkonäöstä huolehtiminen jää vauva-arjessa pakosti vähemmälle. Eikä valvotun yön jälkeen jaksa aamulla meikata tuntia rajauksia vedellen. Mieluummin viettäisi koko päivän aamutakissa. Vauva ei kuitenkaan ole este itsestään huolehtimiselle. Kotona voi tehdä rentouttavia hoitoja, kuoria ihoa ja tehdä kasvonaamion sekä ottaa jalkakylvyn. Pienet irtiotot arjesta ovat tuoreelle äidille luksusta, vaikka vartalohoidon tekisikin vain kotikylppärissä. Omaa itseään ja naiseuttaan ei pidä unohtaa. Vaikka päivän viettäisi suurimmaksi osaksi kotona, voi silti meikata kevyesti ja laittaa hieman tukkaa. Siinä mielikin kummasti piristyy.
Pienestä vauvasta lähtee, jos jonkinmoista eritettä. Kuola ja ”puklu” ovat niistä tunnetuimmat. Kaiken tämän lisäksi äidin vaatteista voi löytyä maitotahroja, joten lempivaatteet saavat jäädä hyllylle ainakin joksikin aikaa.
Parisuhteessa elävillä äideillä on aluksi haastetta risteillä eri roolien välillä. Enää ei olla pelkästään nainen ja vaimo, vaan myös äiti. Tuore äiti jakaa paljon rakkautta ja läheisyyttä vauvalle, ja imettävä äiti viettää paljon aikaa läheisesti lapsen kanssa. Voi mennä aikaa ennen kuin seksi ja rakastelu ovat taas mielessä. Monella on myös ompeleita synnytyksen jäljiltä.
Äidin on annettava aikaa itselleen ja seksuaalisuudelleen. Sen uudelleen löytämiseen voi mennä aikaa. Kun seksielämä taas alkaa, saattaa äidin mielessä pyöriä vauva, ja hänen voi olla vaikeaa rentoutua kunnolla. Seksiä ei voi enää harrastaa niin spontaanisti, vaan on odotettava, että vauva on nukkumassa. Ja jos vauva on huutanut tuntitolkulla, ei seksi ole ensimmäiseksi väsyneen äidin mielessä. On kuitenkin tärkeää pitää kiinni kahdenkeskisistä hetkistä ja muistaa, että äiti ja isä ovat edelleen ne rakastavaiset, mies ja nainen.
Mielestäni jokaisen äidin pitäisi olla ylpeä äitiydestään. Äitiyden tuoma onni on sanoinkuvaamaton ja rakkaus lastaan kohtaa kasvaa päivä päivältä. Äitiys on tuonut elämääni paljon uusia tunteita. Olen monesti seurannut nukkuvaa lastani ja tarkkaillut, että hän varmasti hengittää. Valveilla olevaa vauvaa ei uskalla päästää hetkeksikään silmistään. Huoli lapsesta on suuri.
Pienen lapsen itku herättää myös tunteita. Ei ole helppoa, kun ei aina tiedä mikä vauvaa harmittaa ja miten osaisi auttaa parhaiten. Tulen surulliseksi, kun pikkuisella on paha mieli. Olen myös tunnistanut itsessäni naarasleijonan, joka on valmis taistelemaan lapsen edun puolesta. Nyt myös tiedän mitä äidinvaisto tarkoittaa, kukaan ei tunne paremmin lastaan kuin oma äiti.
Äitiys on ihana asia. Aina ei ole helppoa, mutta pienen ihmisen hymy on maailman paras palkinto.
Taru Poutanen
Kommentit
Mitenköhän räjähtäneillä kotiäideillä on sitten aikaa tulla tänne lukemaan kommentteja ja kirjoittelemaan, jos eivät ehdi edes vessassa käydä ja roskien viemiseen kuluva aika on ”omaa aikaa”. Ehkäpä liikunta ja itsestään huolehtiminen olisi parempi vaihtoehto kuin netissä roikkuminen, puhumattakaan siitä, millaisen esimerkin lapset kasvaessaan vanhemmiltaan oppivat. Harrastakaa yhdessä lapsienne kanssa, oma mielikin virkistyy ja lapsetkin saavat paremman esimerkin. Ja nuoret: älkää jättäkö lapsen tekoa neljänkymmenen tietämille, naisen paras ikä tehdä lapsia on vähän yli 20-vuotiaana. Luonto on sen niin tarkoittanut, sillä nuorena jaksaa huolehtia itsestään ja tietysti lapsistaan.
Kommentit
Niin, suurin osa totta. Kahden, pian kolmen lapsen äitinä olen aina silti panostanut itseeni. Laitokselta parin viikon sisään ostamaan kasapäin uusia vaatteita, enkä tarkoita imetyspaitoja ja vaan hyvännäköisiä merkkifarkkuja (muuten kokoa 34-36), toppeja, puseroita, koruja ja seksikkäitä alusvaatteita. Tämän lisäksi uusi look kampaajalta jne. Mielestäni kamalinta on epämääräinen nanson oloasu-look, johon meidän lähipuistossa törmää ja uskon vankasti, että tässä voi olla syy myös masentuneisuuden kokemiseen.
Ei ihme, jos äiti on masentunut ja kärttyinen, jos puvusto koostuu olohousuista ja väljähtäneistä t-paidoista (jotka pahimmillaan ovat miehen), tukka on likainen ja ponnarilla, kulmat nyppimättä jne. Olen itse valvonut öitä ja jokaikinen aamu niitä kolmea aamua lukuunottamatta, jotka kamppailin 40 asteen kuumeessa rintatulehduksessa, olen aloittanut aamuni menemällä kuntosalille tai lenkille ennen miehen töihin lähtöä. Tämän jälkeen suihkuun, deororantti, kevyt meikki, puhtaat hyvinistuvat vaatteet ja avot. Olo ja lähtökohdat ovat loistavia aloittaa päivä. Tottakai itse lehteä lukee välillä seisaaltaan silmäillen aamupalarumban aikaan, mutta tämä kuuluu asiaan, ei ole mikään rangaistus. Usein kuulee naisten narinaa siitä ”miten ei edes lehteä ehdi lukea”. Niimpä. Tämä on vain vaihe ja kestää hyvin lyhyen aikaa, muistakaamme se.
Kotitöistä emme riitele koskaan, mies käy työssä ja mahdollistaa taloudellisesti asumisen ja elämisen, minä pidän kodin kunnossa ja siitä ei tarvitse edes keskustella. Aikaa seksille? Niin, seksielämä tosiaan muuttuu, kun ei voi spontaanisti rakastella milloin huvittaa. Joskus on ollut kiireisempiä ajanjaksoja, jolloin on yllättävän hyvin toiminut leikkimieliset ”sopimukset” eli ”perjantaina rakastellaan”. Kuulostaa tylsältä, mutta on joskus ainakin meillä ollut ainoa tapa ylläpitää vireää seksielämää. Kyllä sitä perjantaina pääsee alkuillasta jo kutkuttavaan tunteeseen, kun tietää, että lasten mentyä nukkumaan tv on kiinni, mahdolliset kesken olevat työt saavat ollakin ja nyt aika on meidän kahden. Kerran vuodessa olemme myös viettäneet kaksin lomaa jossain Euroopassa muutaman päivän ruuasta, nähtävyyksistä, kiirettömyydestä ja toistemme seurasta nauttien, niin jaksaa! pelkkä puuhamaa-särkänniemireissulla ei suhteseen panosteta. Näiden lisäksi panostamme myös ystävyyssuhteisiin, eli käymme molemmat tahoillamme illanvietoissa omien ystäviemme kanssa. Piristää arkea kummasti ja antaa jaksamista arkiseen ylös-koti kuntoon- lasten kanssa puistoon-ruuanlaitto-iltapesut-iltasatu- rumbaan. Uskon että hyväntuulinen äiti on myös lapsille hyväksi.
Kun tätä luki tuli jotenkin sellainen olo, että ap. ei ole valmis äidiksi! Jos ulkoiset tekijät tms. vievät noin paljon energiaa ja mielenkiintoa kannattaa ehkä odottaa jokunen tovi. Miksi ylipäänsä nuorilla äideillä on kauhea tarve todistella omaa kaunettaan lapsen saannin jälkeen? Onhan se selvä että kropp a muuttuu mutta sen voi ajan kanssa jumpata kuntoon. Eikö lapsen saannissa olisi oleellista nauttia vauvasta??? Viesteistä välittyy enemmänkin hätä ja halu huolehtia itsestään ja rivien välistä voi lukea: hitto,tämä pilasi kroppani, farkut ei mahdu päälle jne.Ulkopuolinen kun tuskin kiinnittää mammaan huomiota, vauvaa varastaa shown,( kuten on tarkoituskin)!!!
Relatkaa naiset ja nauttikaa vauvoistanne!
ps. en ole nanso mamma, vaan lapseton.
Hyvä rovaniemen markkinat, kommentistasi päätellen olet paljon valmiimpi äidiksi mitä osaat kuvitellakaan. Osuit naulan kantaan. Itse olin ennen lasta hoikka, nyt liikakiloja 20. Entäs sitten, niihin on ihana syy, elikkä suloinen poika. Lisäksi olen iäkkäämpi ensisynnyttäjä, joten aina ei edes onnistu se itsensä kuntoon jumppaaminen. Kannan kiloni ylpeydellä, eivätkä ne minua rumenna. Olen maailman onnellisin ihminen, sillä poikalapseni on terve, kaunis ja suloinen.
ja aina kannattaa muistaa, jopa harmaina hetkinä, että kaikella on aikansa, aikansa kutakin. Kyllä itsestä kannattaa siitä huolimatta huolehtia, kukin tyylillään, sillä jos minä en pidä itsestäni huolta, niin kuka sitten ? ja kun on itsensä kanssa tasapainossa, pystyy myös huolehtimaan toisista. Siitä/niistä ihanista lapsokaisistakin.
Minä en käsitä tätä vastakkainasettelua, eli synnyttämättömät sinkut ovat ja haluavat olla niitä hottiksia ja äidit ovat sitten ihan rupsahtaneita ja on peräti synti laittaa itseään äitiyslomalla….
Minun kaverini sai juuri viime syksynä lapsen (nyt 10kk). Hän oli tosi sairas kuukauden synnytyksen jälkeen, mutta on nyt taas alkanut harrastaa urheilua. Hän on aivan ihana! Hehkuu iloisena ja ihanana äitiyden onnea mutta ei ole todellakaan antanut itsensä rupsahtaa, vaan on nätti, hoikka ja pukeutuu kauniisti.
En minäkään halua kyllä 24/7 pyöriä tukka rasvassa oloasu päällä. Onko se sottaisuus joku superäitiyden merkki? Katsokaa nyt miten hyvin minä lastani hoidan, ei ole edes aikaa hiuksiani pestä. Mutta Suomessahan naisellisuuteen ja ehostamiseen suhtaudutaan kuin kirosanoihin.
Meillä kotona itsensä hemmottelu ja laittaminen on ollut naisten oikeus, ihana oma juttu, joka keventää arkea. Jos haluaa piristää itseään kauniilla vaatteilla tai meikeillä eikä jää siihen oloasu-lookiin synnytyksen jälkeen, niin se ei mielestäni todellakaan ole mikään kypsymättömyyden merkki. Ei myöskään se, jos on vaivalla hankkinut urheilemalla lihaksia eikä halua päästää kovaa uurastusta valumaan hukkaan vaan yrittää keksiä juuri korvaaviakin keinoja harrastaa liikuntaa (lenkit, vauvan luonnollinen paino) liikuntaa synnytyksen jälkeen.
Tuskimpa on kysymys vastakkainasettelusta. Eikä myöskään siitä, että kaikki äidit ovat joko viimeisen päälle timmissä tai sitten ei. Halusin ainakin omalla kommentillani tuoda esiin sen, että kaikki äidit eivät omasta tahdostaankaan huolimatta pääse takaisin vanhoihin mittoihinsa. Eikä se tarkoita sitä, että kuljetaan rähjäisenä. Meidän tulisi jokaisen hoitaa oma äitiytemme ja itsemme niin hyvin kuin pystymme, eikä soimata joitain äitejä siitä, että he eivät ehkä jaksa panostaa itseensä. Kaikkihan on hyvin, jos lapsesta huolehditaan ja perhe-elämä toimii.
Äitiys on naiseutta. Aidoimmillaan ja parhaimmillaan. Sellaista naiseutta, jota ei ole tarkoitettu miestä, työelämää tai mainoskatalogia varten. Se on äitiyttä. Tehkääs muuten juttu miten saa itsensä takaisin ja muuttuu äidistä naiseksi…
Olen äiti, ollut kotona lasten kanssa ja nyt töissä. Rakastan lapsiani, mutta on myös suunnattoman ihanaa välillä olla ”oma itsensä”. Mitä selittämään. Toinen äiti ymmärtää.
Kumma muuten, miten ”itsestään huolehtimisella” tarkoitetaan aina jotain hiusten laittamista ja meikin lätkimistä naamaan tai raskauskilojen sulattamista salilla (silloinkin kuin kyse on lisäkiloista huolimatta edelleen ihan normaalipainoisesta ihmisestä joka saisi terveyden kannalta tarpeeksi liikuntaa ihan vaunulenkeistäkin ja muusta arkisesta hyötyliikunnasta). Eli pelkkää ulkokuoresta huolehtimista!
Omaan hyvinvointiini vaikuttaa ainakin paljon positiivisemmin käyttää sekin puoli tuntia mikä tälläämiseen aamulla menisi nukkuen että pääsisin edes vähän lähemmäs normaalia unimäärää, tai käyttää pieni hetki sitä häiriötöntä omaa aikaa vaikka rentoutumiseen hyvän kirjan parissa sen sijaan että repisin jotain säärikarvoja irti. Elokuvissa tai taidenäyttelyssä käynti on mulle paljon suurempaa hemmottelua, kuin mitkään manikyyrit tai kampaamot ja uskoisin muuten että torjuu masennustakin tehokkaammin, että keskittyy enemmän henkiseen hyvinvointiinsa ja ”sisäpuoleen” kuin siihen, että on aina tiptop-kunnossa!
Täällä myös äiti joka rakastaa lapsiaan yli kaiken mutta kaipaa toisten aikuisten seuraan! Lähden heti takaisin koulun penkille kun äitiysloma loppuu! Ja mitä painoon tulee niin molemmissa raskauksissa lihoin 15kg ja molemmilla kertaa ne on lähteny itestään pois ilman sen kummempaa stressiä, imetys ja vaunulenkkeily auttaa. Muutaman kerran viikossa käyn jumpissa, en niinkään laihduttamisen takia vaan oman mielenterveyden, kun on koko päivän lasten kanssa kotona ni alkaa jo pönttö kärytä.
Ei minulla ainakaan ole enää tarvetta lähteä minihameessa ja napapaidassa baariin, vietän mieluummin iltaa perheen kanssa kotona oloasussa, mutta kaupungille lähtiessä yritän edes vähän näyttää ihmiseltä 🙂
no en tarkoittanutkaan että itseään ei saisi laittaa tai pitäisi olla nanson verkkarit päällä, räkä poskella. Tarkoitin että tärkeintä on lapsi, ja jos lapsen saatuaan ykkösasia mielessä on oma ulkonäkö, lapsen saantia olisi kannattanut harkita. Tuossa tilanteessa tärkeintä on vauva. Tottakai itsestään ja ulkonäöstään täytyy huolehtia, mutta se ei saa olla tärkein asia tai ylikorostunut kuten ap.n viestistä välittyy. Jos lopen uupuneena ei jaksa vetää merkki farkkuja jalkaan ja geeliä tukkaan mitään ei tapahdu!!EIhän sitä normaalistikaan vedetä tukkaa ojennukseen kun ollaan ihan slut. Miksi siis vauvan saatua??
yhdellä lauseella sanottuna. Mielestäni ap: lla on ylikorostunut ego. ´
ps. en ole sinkku vaikka olenkin lapseton.
Hyvä num.8:san, kirjoitit juuri kuin ajattelin.
Ei se, että tälläytyy ja pistää sotameikin kasvoihin tee huoliteltua oloa.
Itse olen jo ”vanha” koska omat lapset ovat jo yli kolmikymppisiä.
Noita lap.lapsiakin muutama ja vanhimmat murrosiässä olevia.
Itselle oli tärkeää huolehtia siitä, että olin saanut tarpeeksi
nukkua ja pieni oman ajan nipistys esm. lukemiseen.
Ulkoilin paljon.. lasten kanssa ja iltasella miehen tultua töistä, sain
mennä yksin pitemmän iltalenkin.
Aikaa meille jäi myös iltasin yhdessä oloon.Lapset olivat tottuneet menemään
yö-unille ajoissa. Eli se yhdessä olokin iltasella oli tärkeää.
Matkoja ei tehty, ei ollut edes siihen ylellisyyteen varaa.
Aina jos johonkin mentiin, niin ne oli paikkoja mihin menimme
koko perhe.
Oma äiti oli kuollut kun olin nuori ja anoppi ei halunnut lapsia
edes muutamaksi tunniksi hoitoon. Sisareni asui taas niin kaukana
ettei hänestäkään ollut apua. Ystäviä en edes viitsinyt häiritä,
vaikka lapsia olisivat varmaan katsoneet.
Kummeja joskus pyysin kun oli kiva edes muutamankerran vuodessa
elokuviin mennä.Nykyään sitä sitten aikaa ja jopa sitä rahaa on
enemmän, eli nykyään joskus teemme niitä ulkomaan reissuja, eikä
mitään ruotsinlaiva reissuja.
En katsonut, että olisin uhrautunut lasten vuoksi, oli niin rakkaita
ja kilttejä lapsia. Vielä aikuisenakin osaavat ilahduttaa, puhumattakaan
lapsenlapsista.
No kukin tyylillään, mikäpä siinä.
muumma-> Meillä eletään juuri noin 🙂 Ei ole matkoihin varaa mutta käydään kaupassa ja mummolassa yms koko perheen voimin….ei sillä ole väliä mitä tehdään kunhan ollaan yhdessä. Äitiyslomalla en ole miekkiä käyttänyt koska ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä se tossa hiekkalaatikolla ole niin tärkeää, sitten kun palaan kouluun niin yritän vähän keretä ripsaria sipasta. Mutta nyt mennään täysin lasten ehdoilla, työelämä on sitten asia erikseen.
Ihmetyttää nämä kirjoitukset (lähinnä netissä) odottamisesta, joissa aina nostetaan esille alkoholi – tyyliin ”kertokaa vinkkejä miten en jää kiinni raskaudestani vielä, paljon juhlia tulossa ja myös juotavaa”. Itse olen aina ollut täysin raitis, ja varmasti on moni muukin. Ei ole nyt odotusaikanakaan (rv 8) ongelma että pitäisi jotain alkoholittomia siidereitä valikoida.
Tympii, kun oikein vinkataan että ”laita tavara toiseen pulloon, kukaan ei huomaa mitään”. Onko suurin osa ihmisistä niin kovia käyttäjiä ja onko se alkoholi niin ehdotonta, että jos kerrankin jättäisit ottamatta niin sinua ”epäiltäisiin” raskaudesta? Ettekö uskalla kieltäytyä muuten vain?
Tässäkin ketjussa joku kirjoitti, kuinka aamulla on sitten hyvä olo krapulan sijaan tjsp. Terävä havainto?! Taisi tulla ensimmäistä kertaa mieleen kirjoittajalla vasta tämän vauvan odottamisen myötä tuo alkoholista luopuminen..
Kansakoulun opettajalla taitaa olla todellakin nuttura vähän liian kireällä 😀
Antakaa vinkki tällaiselle vm -83 vakiintuneelle, asettunelle, edelleen korviaan myöten mieheensä rakastuneelle, miten välttää paniikki siitä, että suhde muuttuu kuin yöstä päiväksi lapsen tultua? En ole raskaana vielä enkä tiedä milloin sitä yritämmekään, mutta haluaisin äidiksi tulevaisuudessa ja mieheni vähintään yhtä paljon isäksi. Mies aina asiasta keskusteltaessa korostaa, että haluaa lapsen vain ja ainoastaan minun kanssa.
Tämän tietysti pitäisi rauhoittaa ja tuntua hyvältä – ja toki tuntuukin – mutta erityisesti tällaisten kirjoitusten lukemisen jälkeen minulta lähes loppuu happi kun alan kauhulla ajatella, olenko raskauden jälkeen äitinä enää lainkaan se ihminen mitä olen nyt. Onko meillä todella niin älyttömän vähän aikaa toisillemme kahdestaan, kun lapsi on syntynyt. Tuntuu kamalalta. Vaikka tiedän ja uskon, että ajattelu muuttuu ja että lapsi on kaiken keskipiste ja täysin riippuvainen äidistä vain rajallisen ajan. Olenko sittenkin vain kuullut liikaa kertomuksia siitä kuinka isä etsii naisellisempaa seuraa kun äidistä on kuoriutunut hirviö lapsen syntymän jälkeen…
Toisaalta, uskon myös sen ettei näitä asioita kannata ainakaan etukäteen liikaa murehtia 🙂
Kertokaa myös pitääkö lainkaan paikkaansa että koiran omistaminen ja hoitaminen antaisi pienen pienen aavistuksen vastuusta, jonka lapsi tuo tullessaan. Onhan koira kuin lapsi joka ei koskaan aikuistu. Itse olen tottunut vuosikausia suhteessa eläessäni ja toisen kanssa asuessani hoitamaan koiran käytännössä yksin. Olen tehnyt selväksi, että lapsen kohdalla tämä ei tule kysymykseen 😉
No niin.. Meitä naisiakin on joka lähtöön. Minä koen rentouttavammaksi sen että saan ajella rauhassa säärikarvani ja lotrata itseruskettavan kanssa, kuin lukea kirjaa. Ei se tee naisesta huonoa äitiä, jos haluaa näyttää hyvältä.
Lapsikin kun kasvaa niin hänen on mukava katsella kuvia nuoresta äidistään ja ihastella kuinka nätti hän on aina ollut 😉 ..Eikä tarvitse hävetä vanhempainiltoja koulussa!
Ompa surkuhupaisaa lukea, miten vieläkin oletetaan, että jos äidillä on tarve huolehtia itsestään esim. uusin vaattein, kampaaja- ja kosmetologipalveluilla ja tuhlaamalla hieman seksikkäämpiin alusvaatteisiin, hän on automaattisesti ei-valmis äidiksi yms. Kuten nimimerkki -rovaniemen markkinat kirjoitukseni otti ja määritteli kirjoitukseni perusteella, että minulla on ylikorostunut ego. Tämä on lähinnä huvittavaa.
Ulkonäkö, siisteys ja vaatteet kertovat ihmisestä kuitenkin jotain. Haluan näyttää hyvältä, koska voin silloin paremmin jolloin myös lapseni voivat paremmin. Hyvinvointi sekä parisuhteemme hyvinvointi ovat suoraan verrannollisia perhe-elämäämme ja panostusta arkeen. Mielestäni se, että panostaa itseensä ulkoisesti sekä parisuhteeseensa intensiiviaikaa kahdenkeskisen loman muodossa ei suinkaan poissulje sitä asiaa, ettei voisi olla hyvä vanhempi.
Tämä on kuitenkin hyvin tyypillistä ja niin suomalaista. Nämä väsähtäneet äidit, jotka ovat väsähtäneitä ulkoisesti,heijastavat oman velttoutensa myös lasten kanssa olemiseen. Niitä äitejä jotka istuvat hiekkalaatikolla tympeä ilme naamalla näkee surullisen paljon. Kun lähden lasten kanssa ulos, en lähde juoruilemaan muiden äitien kanssa, vaan leikkimään lasten kanssa, joka tarkoittaa hyppimistä, juoksemista, hiekkakakkuja…jne. Miehelle kiukutellaan kotitöistä ja siitä, miten minulla ei ole aikaa, miten olen väsynyt, miten sinä et tee kotona mitään jne. Olen kokenut myös melkoista syyllistystä, kun on tultu ihmettelemään, että miten sinä pystyt käymään lenkillä, salilla, jumpassa, ulkona, konserteissa jne, koska minulla ei ole aikaa koska minun pitää olla lasten kanssa. Sitten kun sanoo, että joka aamu herään kuudelta ja otan sen ajan, alkaakin selittely, miten lapset nukkuvat niin huonosti, etten minä ainakaan siihen aikaan voi..
Esim. Keski-Euroopassa ei tähän collegehousu- systeemiin törmää (Ranskassa, Sveitsissä ja Pohjois-Italiassa asuneena uskallan väittää tietäväni jotain), siellä on itsestään selvää että naiset huolehtivat itsestään, kosmetologilla ja kampaamossa käydään jo sylivauvojen kanssa. Sen sijaan meillä juntti-Suomessa on noinkin stereotypioita-käsitteitä ja kateellisena jupistaan ”että tuokin käy jumpassa, shoppailee ja kampaajalle, ei katsos ajattele kuin itseään, en minä ainakaan tee mitään itselleni, kulutan kaiken ajan rakkaisiin lapsiini”
Tehköön kukin miten haluaa, minulle tämä sopii erinomaisesti.
mua ärsyttää suunnattomasti kans tämä kahtiajako että on tosiaan lapsettomat ja itsestään huolehtivat naiset ja sitten nuhruiset äidit! ja varsinkin kun sanotaan että ’kropan suhteen paluuta entiseen ei ole’. En tiedä onko se sitten katkeraa puhetta niiltä jotka ovat päästäneet itsensä rupsahtamaan eivätkä jaksa/viitsi tehdä mitään itsensä kohentamiseen ja haluavat jotenkin oikeuttaa välinpitämättömyyden ajattelemalla ’näin se vain on muillakin’ (siksi varmaan tästäkin viestistä suututaan kun ei haluta kuulla että äidin PITÄÄ huolehtia myös itsestään)Katsokaan ympärillenne. Itse tiedän paljon naisia jotka ovat palautuneet tismalleen samoihin mittoihin kuin ennen lasta, yleensä se on niin että hoikat pysyy tai jopa laihtuvat ja valmiiksi lihavat vain lihovat. Ja sitten se laitetaan lapsen teon piikkiin. Kyllä mun mielestä äitikin saa näyttää hyvältä, ja aikaa löytää jos vain viitsii. Jos äiti on kahden vauvan kanssa isän ollessa töissä, onko liikaa vaadittu esim tunti aikaa päivässä itselle? Näin vauva oppii esim. nukkumaan isänkini kanssa.Ja by the way, kaunein tietämäni six pack vatsa on viiden lapsen kotiäidillä tuttavapiirissäni. Onkin ollut hänen kanssaan puhetta, että naisten tulisi enemmän pitää huolta itsestään äitiydenkin aikana. Rumasti sanottu, mutta tarviiko ihmetellä jos mies eksyy ’huonoille poluille’ jos kotona on entisen kaunottaren sijaan päivästä toiseen rasvatukkainen nanso-nainen isoine oloasuineen ilman meikkiä? Suoraa tekstiä, mutta tämä on mun mielipide. Ja lap+sia allekirjoittaneella on kaksi ala-aste ikäistä ja hyvän hoidon ovat saaneet vaikka äiti onkin käynyt jumpassa ja kampaajalla ja pitänyt muotivaatteita. Ei näytä traumoja olevan niin lapsilla kuin miehilläkään.
Ymmärsinkö oikein, oma mies, jolle vaimo on juuri tehnyt lapsen, jättää vaimonsa, koska hän on oloasussa ja meikittömänä kotona? Huh huh, melko surkealla tolalla täytyy suhteen olla, jos noin kävisi. Ja päästiinpä taas lopulta pointtiin, eli miesten miellyttämiseen.
Minulla ei toistaiseksi ole edes lapsia, mutta olen parin vuoden tiukan työputken aikana ihan silkan väsymyksen ja ”oman ajan” puutteen vuoksi joutunut tinkimään tuosta laittautumispuolesta ts. en meikkaa juuri koskaan, tukan laitan vain poninhännälle ja säärikarvat saattavat olla kuukausitolkulla luomutilassa. Työni takia arjen vaatevalinnatkin kulkevat verkkari-vanha farkku-linjalla. Mutta mitä pirun väliä sillä on! Valitsin vapaaehtoisesti tämän uuden haasteellisemman työpaikan, eikä tämä työtahti kestä enää kuin hetken vain, kun rytmi pian rauhoittuu. Mieskään ei ole tehnyt elettäkään siihen suuntaan, että alkaisi juoksemaan vieraiden ”laitettujen” naisten perässä, vaan suhde voi – rohkenisinko sanoa – paremmin kuin koskaan. Mahtaisko etua olla luonnonkauneidestani, viehättävästä luonteestani vai siitä, että satun olemaan paitsi vaimo ja rakastajatar, myös mieheni paras ystävä?
Minä epäilen että tässä on kyse paljolti siitä, millainen nainen on ollut ennen lapsen saantia (laittautuva/ei, urheilullinen/ei, ym. elämäntavat) kuin että joku/jotkut olisivat muuttuneet radikaalisti nimenomaan lapsensaannin jälkeen ”väsähtäneiksi”.
Omassa parisuhteessani ”harkitsemme” lapsen hankkimista. On ollut puhetta että tulevaisuudessa halutaan lapsia, mutta ainakin toistaiseksi asetamme parisuhteen etusijalle ja nautitaan toisistamme kun sitä aikaa vielä toistaiseksi on.
Lapsen saannissa ei huoleta oman ulkomuodon/egon muutos (ne aion hoidella kuten muutkin: käymällä kampaajalla, liikkumalla, lukemalla kirjoja yms.) mutta se sitoumus vähän arveluttaa, siksi haluan toistaiseksi nauttia nuoruudesta ja vapauksistani, kerätä elämänkokemuksia itselleni ennen kuin ryntään sidotumpaan perhe-elämään. Olen valitettavasti kuullut semmosia juttuja, että parit ei ole olleet kahden kesken vuosikausiin sitten lasten syntymän, ja seksielämä, parisuhde ja oma identiteetti näivettyvät kun kärsitään yhdessä 20 vuoden kakkua ensisijaisesti vaan lastenholhoojina.
Varmaan joitain ärsyttää tämmöiset ajatukseni ja tulee kommenttia, että parempi olla hankkimatta niitä lapsia sitten, mutta luulen että monilla tällaisiakin ajatuksia nykyaikana on (tai ainakin ”pitäis” olla jos ymmärtää mistä vastuusta on oikeesti kyse)…
Vai onko mahdollista että oon ”väärän” miehen kanssa, kun meillä on niin kivaa kahdestaan että ei tunnu olevan tilaa vauvalle? Nuorempana yritettiin jo entisen kanssa, hän oli perhehenkisempi mies. Nyt on vasta muutaman vuoden viiveellä tullut tällainen tarve elää nykyhetkeä mahdollisimman kauan ja lykätä perheunelmia myöhemmäksi. Voikohan tämä parisuhde ajan mittaan muuttua niin että sitten halutaankin lapsia ihan ehdottomasti vai herätäänkö me joskus sitten kun se on jo liian myöhäistä…
tuohan oli juuri kuin minun kirjoittamaa! Mulla on just samanlainen olo lastenteon suhteen-haluan nyt nauttia kahdenkeskisestä ajasta mahdollisimman kauan. On ihanaa, kun voi lähteä kahdestaan lomille, ja ajatella vain itseään-saa olla vielä itsekäs. Olen juuri miettinyt että onko se sitä että olisi ’väärän ihmisen’ kanssa, mutta kyllä minä haluan lasteni isäksi juuri puolisoni. Tai jos se on jotain alitajuista pelkoa siitä, ettei itse saa enää samanlaista huomiota puolisolta kuin ennen, kyllähän sitäkin kaipaa vauvan jälkeen-ehkä nyt sitten siksi haluaa ottaa kaiken irti.
Kyllähän se joskus mietityttää, että jos vauvakuume ei tulekaan koskaan, tämä vapaudentunne ja nuoruus on kuitenkin niin ihanaa. Täytyy vain toivoa että sekin aika koittaa. Toisaalta nyt on opiskelutkin kesken eikä taloudellinen tilannekaan ole valmis vauvaa varten. Eihän ennen vanhaan (eikä nykyään uskonnollisissa yhteisöissä) mietitty lasten tekoa etukäteen, lapset vain tulivat naimisiin menon jälkeen eikä sitä mietitty.Yhteen muutettiin vasta häiden jälkeen ja vauva tuli siihe samantien, ei ehditty edes olla kahdestaan-toisin kuin nyt kun ollaan avoliitossa ja huomataan että ’hei, kahdestaan onkin aika mukavaa, ei tähän vauvaa haluta heti’. JOku voi tästä vetää herneen nenään, mutta nämä ovat minu ajatuksia ja mielestäni jokaisella on oikeus olla itsekäs enne lapsia, ja pitäisikin olla, eipähän sitten tarvitse harmitella hukkunutta nuoruutta.
Ja mitä keskustelun ap.aiheeseen tulee, tiedän paljon nuoria pariskuntia joilla on lapsi, ja he elävät ihan kuin muutkin nuoret, tietysti lapsestaan huolehtien. Mutta kyllä mielestäni nuoret lapsiperheet saavatkin käydä ulkona kaksin ja lomailla, se hyvä puoli lapsenteossa aikaisin on että isovanhemmatkin ovat usein nuoria ja apuna lapsen hoidossa.
Vai onkohan mulla muuten paha 20 kriisi!!??
ainakin ne pienetkin vauvakuumeen rippeet katoaa kun lukee ensimmäisen viestin..jos on pieni mahdollisuuskin, että käy juuri noin, niin ei kiitos haikaralle.
Kommentoin vielä kirjoittajille 21 ja 22. Minusta teillä on fiksut ajatukset lasten hankkimisen suhteen. Olimme mieheni kanssa 6 vuotta yhdessä ennen lapsitalkoisiin ryhtymistä ja on todellsa ihanaa, että vahvana pohjana perheelle on pitkä parisuhde. Esim. 4 vuoden jälkeenkään en olisi halunnut vielä lasta vaan halusimme tehdä omia kahdenkeskisiä juttuja. Päätös oikeaan aikaan kypsyi yhden loman aikana, eli totesimme kaukomatkalla ollessamme että olemme matkustelleet paljon, juhlineet, nauttineet vapaasta, pitkistä aamuista kun ei tarvitse nousta, toisistamme ja koimme myös vahvaa kumppanuutta rakkauden lisäksi. Silloin päätimme että perheemme saa kasvaa.
Lapsi totisesti muuttaa kuvion elämässä, kannattaa siis todella nauttia pelkästään siitä toisesta, kun vielä on kaksin=)
Carita 31: laitetaan tämä vielä kolmannen kerran: en ole äiti! En myöskään sinkku, vaan naimisissa oleva lapseton nainen.
Edelleen, en pidä luonnollisesti pahana itsestään huolehtimista, vaan sitä, että oma ego kuten mielestäni sinulla ajaa itse pääasian ohi. Tämä on vain minun mielipiteeni asiaan. Mielestäni lapsen saanti on niin iso juttu, että ulkonäolliset asiat eivät saa mennä sen ohi. Tämä ei tarkoita että itsestään ei tulisi huolehtia niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Kirjoituksesta vain kuvastui mielestäni lähinnä kiinnostuksesi lapsen sijaan omaan itseesi.
Eipä voi muuta sanoa kuin että huh huh! Itse olen 1,5 vuotiaan ihanan pienen pojan äiti. Äitiysloman loputtua läksin ammattikorkeakouluun jatkamaan oman alani opintoja ja olen siitä ratkaisusta äärimmäisen ylpeä. Poikani on hoidossa mummulassa aina minun koulupäivät. Mitä tähän itsensä laittamiseen ja huolehtimiseen tulee, niin aina koulupäivinä, tottakai, pukeudun siististi, laitan hiukset ja meikkaan yms. mutta olen äärimmäisen onnellinen myös niistä päivistä kun saa jäädä kotiin loikoilemaan siinä niin paljon haukutussa nansoasussa, hiukset sekaisin ja ilman meikkiä. Ainakin minulle ne loikoilupäivät ovat luksusta, kerrassaan jotain ihanaa ihan vaan olla kotona yhdessä perheen kanssa. Raskaudesta jäi joitain kiloja, jotka huomaamatta putosivat pois päivittäisten ulkoiluretkien yhteydessä. Ottakaapa siis järki käteen, mikä ihmeen mittari ulkonäöstä on tullut? Se ei ole pääasia, että mahtuu johonkin 34-36 koon farkkuun, vaan se, että lapsi ja yleensäkin kaikki perheen jäsenet voivat hyvin ja asiat ovat kohdillaan. Siinä ei vaatekoko meinaa mitään!
PS: Hyvä Rovaniemen markkinat, olet asian ytimessä, sinusta tulee vielä hyvä äiti!
joku sanoi joskus että ’parhaita’ lastenkasvattajia ovat lapsettomat ihmiset eli jatkuvasti ohjeita jakamassa. Kirjoittajan 25 kohdalla huomaa kuinka lapseton ihminen ohjaa muita miten lapsen jälkeen tulisi toimia. hehheh.
Ja carita31, jutussasi on todellakin pointtia!
Tuskin kukaan ketään ohjailemaan alkaa näillä netin virtuaalipalstoilla. Kertoo vain mielipiteensä! Mielestäni kirjoittaja nro 25, on asian ytimessä samoin 26. Näissä keskusteluissahan saa jokainen ilmaista mielipiteensä, lapsettomatkin !
Mielestäni naisen( sinkun – äidin) tulee huolehtia itsestään, henkisesti ja fyysisesti. Tämä ei kuitenkaan saisi olla itseisarvo.Pitää kyetä rentoutumaan ja olla välillä tukka pystyssä stressaamatta ulkonäöstään.
Äidit ovat yksilöitä, eivät vain kasvotonta homogeenistä massaa. Joku saa vauvanhuuruisen elämänsä tasapainoon pysymällä entisissä mitoissaan ja meikkaamalla, joku toinen taas uppoutuu ensiviikot vauvaan ja unohtaa muun maailman. Olisi hyvä, ettei tarvittaisi vastakkainasettelua tai tarjottaisi yksipuolista roolia. Missään tapauksessa ensimmäisiä viikkoja ei kannattaisi ainakaan pilata ulkonäkö-tai suorituspaineilla!
Carita31, juttusi on aivan järjetön. Kirjoittaja 29. on oikeassa!
Öhh.. miksi näitä Nanson melko kalliita trikoo asuja haukutaan näin paljon? Onko kukaan käynyt Nanson myymälässä? Sieltähän löytyy ihan kivannäköisia arkivaatteita, trikoota tosin mutta ihan kivan näköisiä. Mekkoja, housua, ranta sortseja, t- paitoja. ( vai ovatko Nanson t-paidan jotenkin mummompia kuin muut)… tai mekot?? Ainakin nämä roinat menevät ranta elämässä tosi hyvin ja muutenkin kesällä..
Olen kirjoittaja 29 kanssa täysin samaan mieltä. Kammottavaa jos saa lapsen ja ei voi nauttia siitä, kun pitää vahtia omaa ulkonäköä hysteerisesti.
Tämä keskustelu on yhtä naurettavaa, kuin imetyskeskustelut.JOKAINEN ÄITI VOI OLLA SELLAINEN KUN HALUAA.Älkää kadehtiko toisianne, sillä mitä muuta tämä on. Toinen ehtii, jaksaa,haluaa laittaa itseään toinen taas ei. Jokaisen oma valinta mitä tekee, ei meikattu tai meikkaamaton tee äidistä huonompaa. Tosin epäilen et samat jotka moitii meikkaavia ja itseään laittavia äitejä, ovat myös niitä,jotka imettävät lapsiaan vuositolkulla ja parjaavat niitä, jotka eivät sitä tee.taitavat luulla olevansa täydellisiä.
Olen ollut 22vuotias kun ensimmäinen lapsi syntyi.
Ihan normaali kokoinen, nuori äiti. Silloin elettiin 1972 lukua.
Niin, siitä meikkaamisesta, minä olen aina meikannut, käynyt kampaajalla kun
siltä tuntui. Kunto pysyi aivan hyvänä, koska tein pitkiä kävelylenkkejä.
Toisen lapsen synnyttyä, sama juttu, olin ulkona aina kun ilma salli.
Oli sellainen hyvä päivä rytmi, pesut, aamupuurot ja sitten ulos.
Samaan aikaan päivä unet, silloin saatoin itsekkin nukahtaa, sadun lomassa.
Senpä jälkeen kummasti jaksoi , tehdä muita päivä hommia.
Antosaa oli se kotiäitiys, lapsia kaikenkaikkiaan kolme.
Nämä oli vaan lisä ajatuksia. Muuten Nasolla on laadukkaita vaatteita,
niitä kelpaa päällensä pistää.
Terv. Muumma
freefallingfeline:lle
Niin tai ehkä teillä menee juuri siksi niin hyvin, että miehelläsi on toinen itsestään huolehtiva nainen sivussa koska sinua ei juuri kotona tiellä näy. 😉
Jaaha, tämä oli ihan viihdyttävä ajatustenvaihto. Hauskaa että meitä on moneen junaan! Kas näin täällä: Odotan toista lastamme, esikoinen on nyt 1 v 7 kk ja toinen siis saapuu näinä päivinä. Olisin varmaan ennen esikoisemme syntymää voinut sanoa kaikenlaista muuta (ulkonäöstä yms.), mutta tässä vaiheessa haluan vain muistuttaa kaikkia keskusteluosapuolia siitä, miten mullistava kokemus äidiksi tulo on. Kaikenmaailman ulkonäkö-, raskausarpi-, liikakilo-, yms. pelot ja huolet haihtuivat elämästäni, kun huomasin synnyttäneeni ihan pienen ihmisen, joka tarvitsi ja tarvitsee juuri minua enemmän kuin ketään muuta. Toki kuntoilen tilaisuuden tullen, käyn edelleen ihan tavalliseen tapaan kampaajalla yms. Mutta pointti on se, että näiden ”kunnossapito”-asioiden arvo siirtyi ihan eri prioriteettiluokkaan, kun katsoin vastasyntyneen esikoiseni maailman viisaimpiin silmiin. Raskausarpeni kannan ylpeänä, ne ovat osa naiseuttani juuri sellaisena,joiksi luonto ne tarkoitti.
Mutta tottakai kaikilla on oma todellisuutensa ja oma tapansa olla nainen.
Kaikille toivon suvaitsevaisuutta ja mahdollisimman monelle halukkaalle ihanan, järisyttävän matkan vanhemmuuden ja elämän alkulähteille!
Löytyisikö lukijoista ketään samassa tilanteessa olevaa tai kokemuksen omaavaa kuin minä? Sain toissapäivänä tietää ensimmäisestä raskaudestani ja muutamaa päivää aikaisemmin sain kuulla 5 vuotta seurusteltuani poikaystäväni löytäneen viikon lomamatkani aikana 10 vuotta nuoremman tyttösen. Tässä sitä ollaan tunteiden sekamelskassa ja en olisi koskaan tällaista toivonut kenellekään. Mistä saisi voimia yksinäiseen odotusaikaan ja lapsen syntymän jälkeiseen elämään?…tietäen ettei varmasti löydy pysyvää miesseuraa ainakaan puoleentoistavuoteen. Kertokaa kokemuksia,please!
Jugtt:ille
Väärin meni villi arvauksesi. Mieheni on usein mukanani auttelemassa minua töissä – vapaaehtoisesti. Entä miten sinulla menee rakkaan puolisosi kanssa? Vedättekö yhtä köyttä niin myötä- kuin vastamäissä?
Ihmetyttää hiukan tuo teoriasi, että miehet muka automaattisesti kaipaisivat toisenlaista naista kuin omaansa (ts. luomujen laittautunutta, laittautuneiden luomua jne.). Jos näin olisi, niin miten kukaan nainen voisi uskoa miehensä pysyvän uskollisena? Eihän kukaan voi olla puolisolleen ”kaikkea mahdollista”. Tuskinpa ruskeatukkainen miehenikään pelkää minun kaipaavan pellavapäistä ”jukolanjussia” vuoteeseeni…
Nro 17, Carita 31:
”Ulkonäkö, siisteys ja vaatteet kertovat ihmisestä kuitenkin jotain. Haluan näyttää hyvältä, koska voin silloin paremmin jolloin myös lapseni voivat paremmin.”
Mielestäni on tarpeetonta selitellä ulkonäöstä huolehtimista, koska suomalaiset nansoäidit eivät sitä kuitenkaan ymmärrä. He eivät tajua, että joillekin ulkonäöstä huolehtiminen on harrastus ja rentoutuskeino siinä missä auton osien vaihtaminen uusiin ja hienoihin, mutta tarpeettomiin, osasiin on miehelle. Minulle ulkonäöstä huolehtiminen on kivaa ja tarpeellista puuhaa siinä missä kirjojen lukeminenkin. Tuntisin oloni surkeaksi, jos kuljeksisin verkkareissa ilman meikkiä (ja tuntisin oloni surkeaksi myös, jos en voisi lukea kirjoja – näin lisäyksenä nansoäideille, jotta he eivät ala haukkua turhamaiseksi ihmiseksi).
En tajua mitä väliä sillä on jos joku haluaa meikata aamuisin, lenkkeillä, kulkea merkkivaatteissa jne. tai, että joku toinen haluaa nukkua hieman pidempään ja vetää nansopaidan ylle ja hiukset ponnarille??!! Eikö pääasia ole että on itse onnellinen?? Miksi ihmiset pitää aina luokitella ulkonäön, mielipiteiden tms. takia? Itse olin vauvan saatuani 20 kiloa pyöreämpi kuin nyt..neljä vuotta myöhemmin. En vieläkään ole ihannepainossani(jos taulukoita lukee), mutta omakohtaisesti oloni on nyt paljon parempi ja todella nautin pukeutua hyvin, meikata ja työntää rattaita korkokengissä…mutta mitä sitten! En silti katso kieroon jos puistossa toiset äidit ovat tuulipuvuissa..samaa sakkia me ollaan..eri tavalla pukeutuneita vain! Kun katsoo peiliin ja on tyytyväinen, on aivan sama mitä muut ajattelevat..joten eiköhän keksitytä olennaiseen..eli lapsiin eikä siihen miltä toiset äidit näyttävät ja mitä tekevät 🙂
Heh….naurattaa oikein tämä äitiydestä kehkeytynyt keskustelu.
Kun lähdet juoksuttamaan lasta ambulanssiin tämän saatua ammottavan
reiän päähänsä naapurin lasten loistavien ideoiden vuoksi – tai kun vaihdat pienille kaksosille vaippaa yötäpäivää ,
peset ja pyykkäät taukoamatta näiden ollessa vatsataudissa ja rukoilet,
ettei pieninkin saa vielä samaa tautia,
kun valvot kymmenettä yötä lasten itkiessä milloin mitäkin …ja vihdoin sinulla on hetki jolloin voit viedä vaikka roskat ulos- IHAN YKSIN.
Ei ihan heti tule mielen viereen etsiä niitä muotiluomuksia , panna korkkareita jalkaan ja meikkiä silmään – vain siksi,
ettei ”ne muut äidit kato mua sillä silmällä” pihalla.
Kauas on itse äitiyden onnesta menty, jos se vaatteista on kiinni !
Sitäpaitsi kaikki meistä ei todellakaan ole kuntosalilla viihtyviä tai korkokengissäkään, senpuoleen.
Eiköhän tässäkin ole tärkein se oma viihtyvyys omana itsenään ja lapsen/ lasten hyvinvointi.
Aina on tietenkin plussaa, jos äiti saa ihan omaakin aikaa ja ehtii itseään hemmottelemaan, vaikka ostamalla niitä niin parjattuja ( ja KALLIITA! )Nanson vaatteita
( joihin henk.koht.allekirjoittaneella tuskin koskaan on varaa edes )
Voidaan me Äidit hyvin ja jätetään muotifriikit omaan arvoonsa…
Eikö äiti voi olla muotifriikki?? joku tällä jo osuvasti sanoikin, että onko rasvainen tukka tai tahraiset vaatteet hyvän äidin merkki. 😀 Eiköhän se ole sisin??? Onko suomalaisnaisille noin pelottavaa jos on äiti joka hoitaa sairaan lapsensa, valvoo öitä, käy töissä, pyörittää koko rumbaa vielä täysin yksin ilman kumppania ja silti jaksaa pitää itsestään huolta? Se miten sen itsestään huolehtimisen tekee on jokaisen oma näkemys, mutta eikö siihen kuulu vaikka esim. nuo korkkarit ja muotiluomukset?? Mistä johtuu kun jotkut noin pillastuvat siitä, jos joku todella haluaa/jaksaa tehdä itselleen asioita joista pitää(jotkut todella pitävät pukeutumisesta, meikeistä tms) Jos joku saa ilon tunteen siitä, että saa viedä roskat yksin ulos, niin se on ok..mutta jos joku haluaa sen ajan kuluttaa vaikka huulipunan laittoon, se on pinnallista ja turhaa???
Voidaan me Äidit hyvin ja jätetään kiukuttelijat omaan arvoonsa… 😛
Onko suomalaisilla naisilla huono itsetunto, kun noin kovasti ärsyynytte muotifriikeistä?? 😀 Kun on lapsia pitää näyttää värittömältä ja väsyneeltä, silloin olet loisto äiti?? …olenkohan syntynyt vahingossa väärään kulttuuriin 😀
On ihanaa olla nainen ja äiti samaan aikaan!! Olen mielestäni kaunis, suht tyylikäs ja rakastan lastani!!
Minusta ei ainakaan muotifriikkiä saa,
vaikka Äiti olenkin.
Kuljen farkuissa, siisteissä paidoissa ja tavallisissa kengissä,
en kuitenkaan lenkkareissa.
Yleensä on tukka ponnarilla tai saparoilla ja ripsiväriä+kulmat tummat.
Olen mielestäni ihan normaali Nainen,
vaikken muodin perässä hiidäkään…ilman tuulipukua ja ilman Nansoa…
Hui, kuinka hirvittää tämä nokkiminen. Kenelle tästä mahtaa olla hyötyä?
Eiks vaan, että saa olla sellainen kuin kukin on. Kyllä maailmaan mahtuu meitä erilaisia äitejä ja pääasia on, että huolehdimme, että lapsillamme on hyvä olla ja muistetaan halia ja kertoa lapsillemme että he ovat meidän kultarakkaita ; ) – olipa se äiti sitten enemmän tai vähemmän ”muotihirmu”.
Itse olen äiti, jolla on paljon reissaava mies, eli viikkolla yh:na ja välillä myös viikonloppuisin, eli valitettavasti minulla ei ole mahdollisuutta jättää pieniä toisen hoitoon ennen tai jälkeen miehen työpäivän – ja kaikilla kun ei ole isovanhempia auttelemassa. Toki se välillä harmittaa, mutta ajattelen että aikansa kutakin. Enkä mistään hinnasta vaihtaisi olotilaani takaisin lapsettomaksi enkä ihanaa miestänikään, vaikka hänen työnsä nyt viekin liikaa aikaa perheeltä. Yritän vain muistaa olla tyytyväinen ja onnellinen niistä asioista jotka minulla on, enkä keskity siihen mitä minulla ei ole tai jollakin toisella ehkä on…
Tsemppiä kaikille ja kyllä sitä uskaltaa tehdä lapsia – kyllä ne asiat tuppaavat sujumaan : )
Mitenköhän räjähtäneillä kotiäideillä on sitten aikaa tulla tänne lukemaan kommentteja ja kirjoittelemaan, jos eivät ehdi edes vessassa käydä ja roskien viemiseen kuluva aika on ”omaa aikaa”. Ehkäpä liikunta ja itsestään huolehtiminen olisi parempi vaihtoehto kuin netissä roikkuminen, puhumattakaan siitä, millaisen esimerkin lapset kasvaessaan vanhemmiltaan oppivat. Harrastakaa yhdessä lapsienne kanssa, oma mielikin virkistyy ja lapsetkin saavat paremman esimerkin. Ja nuoret: älkää jättäkö lapsen tekoa neljänkymmenen tietämille, naisen paras ikä tehdä lapsia on vähän yli 20-vuotiaana. Luonto on sen niin tarkoittanut, sillä nuorena jaksaa huolehtia itsestään ja tietysti lapsistaan.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous