Ihmiset ja suhteet

Polyamoria – Rakkauden avoimet ovet

Teksti: Anna.fi

Miksi tyytyä siivuun, kun voi saada koko kakun? Näin kysyvät polyamoristit eli moniavioiset. Heidän mukaansa yksi kumppani ei voi tyydyttää suhteessa ihmisen kaikkia tarpeita.

Salarakkaiden ja kahvihuonesutinoiden aika on ohi. Ydinperheen ihannointi viime vuosikymmeninä törmäsi avioerotilastoihin ja svengaaviin swingersklubeihin, joissa paria vaihdettiin vilkkaasti. Polyamoria, joka tulee kreikan sanoista moni eli poly ja rakkaus eli amor, on 2000-luvun rakkaustrendi.

Suomalaisittain vaikkapa monirakkaudeksi kutsuttavassa suhteessa on vähintään kolme osapuolta, ja se edellyttää osapuolilta ehdotonta avoimuutta. Yhdysvalloissa, Ruotsissa ja myös Suomessa polyamoristit ovat rekisteröityneet yhdistyksiksi ja kertoneet julkisuudessa valinnoistaan. ”Uskottomuus on merkki siitä, että ihmistä ei ole luotu olemaan yhden ja saman ihmisen kanssa läpi elämän”, toteavat polyamorian kannattajat. Miksi tyytyä siivuun, kun voi saada koko kakun?

Rakkautta kaksin verroin

”Miten ihanaa, että saat noin paljon rakkautta”, kommentoi tukholmalaisen Marian äiti tyttärensä kerrottua polyamorisesta suhteesta. Marialla on avomies, mutta suhde kärsi arkisista kitinöistä, pyykeistä, pölypunkeista ja tiskivuoroista. Tavattuaan kauniin Evan hän tiesi olevansa biseksuaali. Eva taas eli yhdessä Andersin kanssa. ”Avomieheni Ville oli yrittänyt olla uskollinen suhteissaan, tuloksetta. Kenenkään rakkauteen ei voi vaatia monopolia”, Maria summaa. ”Rakkaudesta tulee suurempi, mitä enemmän rakastaa”, sanoo hän.

Maria jakaa aikansa Evan ja Villen kanssa, satunnaiset kumppanit sallitaan. Eva taas on yhdessä sekä Andersin, Marian että Annan kanssa. Polyamoristit ovat valmiita analysoimaan ja keskustelemaan suhteistaan. ”Pohdimme ja keskustelimme kuukausia, ennen kuin löimme hynttyyt yhteen”, Maria sanoo.

”Tavallisissa parisuhteissa on erilaisia sääntöjä. Toiset saavat halata ja suukotella, mutta eivät harrastaa seksiä. Jotkut eivät saa edes halata”, kertovat Eva ja Maria ”Uskottomuutta on kaikkialla. Me olemme avoimia ja rehellisiä, ja kumppanimme tietävät sen.” Parasta Evan ja Marian mielestä on, että heidän ei tarvitse pelätä uskottomuutta. ”Voin harrastaa seksiä myös eri partnereiden kanssa, kunhan vain kerron siitä Evalle ja Villelle”, Maria sanoo. ”Yksi ihminen ei koskaan tyydytä kaikkia tarpeita.”

Kuka keksi rakkauden

”Avoimuus vähentää mustasukkaisuutta. Toki minun on kerrottava jatkuvasti kumppaneilleni, kuinka ihania he ovat. Mutta kukapa ei kehuista pitäisi? Näen suhteessamme vain etuja. Minulla on tyttö- ja poikaystävä samanaikaisesti”, Maria intoilee. ”Jos saamme lapsen, kerromme toki päiväkodille tilanteestamme. Lapselle lienee turvallista kasvaa ympäristössä, jossa on paljon aikuisia, jotka ovat valmiita huolehtimaan hänestä. Paljon pahempaa olisi kasvaa kodissa, jossa seksikumppanit vaihtuvat jatkuvasti.”

Ennakkoluuloja polyamoristit toki kokevat. ”Mielestäni on kovin naiivia kuvitella, että kun rakastaa, ei ole silmiä eikä korvia kenellekään muulle. Miksi minun pitäisi olla ainoa oikea jollekin muulle”, Maria kysyy. Polyamoristien mielestä normi rakkaussuhteesta, jossa on kaksi ihmistä, ei yksinkertaisesti sovi kaikille. ”Kuka määrittelee rakkaussuhteen? Ei ihmistä ole luotu olemaan koko elämän yhden ja saman ihmisen kanssa”, argumentoi polyamorisista suhteista luennoiva Johanna Mannung.

Hellyyden runsaudensarvi ilman velvollisuuksia

Kukkaiskansa uskoi 1960-luvulla rauhaan ja rakkauteen, 1970-luvulla elettiin kommuuneissa, joissa vapaa rakkaus kukoisti. Kirkkohäät ja ydinperheiden ihannointi kasvoi 1980- ja 1990-luvuilla, mutta avioerot yleistyivät.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan moni polyamoriaa harjoittava on itse avioerolapsi, joka pelkää eroamista ja hylkäämistä. Sitoutumiskammoiselle polyamoria jättää kaikki ovet avoimiksi. Kun yhden suhteen arkisuus alkaa ahdistaa, voi paeta toiseen. Ihailua, positiivista palautetta, tukea, kannustusta ja hellyyttä saa kukkurakaupalla. Kumppaneita voi olla useita, vain aika asettaa rajat.

Polyamorisia suhteita on useita erityyppisiä. Ensisijaisen suhteen rinnalla voi olla toissijainen suhde. Toissijainen suhde ei ole vähempiarvoinen, mutta arkipäivää ei jaeta. Verkko on ryhmä, jonka kaikilla jäsenillä on suhde vähintään ryhmän kahteen jäseneen. Lineaarinen polyamoria on kuolemattoman ydinperheen ja vanhanajan suurperheen sekoitus: kun perheen jäsenet kuolevat tai jättävät sen, tilalle tulee uusia jäseniä.

Kaikki asiantuntijat eivät usko polyamoriaan. Monien asiantuntijoiden mukaan perinteinen parisuhde on kriisissä, koska nykyisin avioliitolle ja parisuhteelle asetetut ahtaat normit eivät enää päde. Kumppanuus, rakkauden pettymykset ja eroamistuska kuitenkin samalla kasvattavat ja kypsyttävät ihmistä. Yksi kumppani ei ehkä tyydytä ihmisen kaikkia tarpeita, mutta tarvitseeko kaikkien tarpeiden todella tulla tyydytetyiksi? Ja ennen kaikkea – voisiko ihmissuhteilla olla muitakin tehtäviä kuin omien tarpeiden tyydyttäminen?

Teksti: Laura Parkkinen / A4 Media Oy (4.1.2006)
Kuva: A4 Media Oy

X