Ihmiset ja suhteet

Rakkaita muistoja urheilukentiltä

Teksti: Anna.fi

Roni Porokaran leirilläLiikuntaharrastukset tarjoavat unohtumattomia kokemuksia ja elämyksiä. Lue kymmenen henkilön – viiden naisen ja viiden miehen – nostalginen tarina lapsuuden ja nuoruuden rakkaimmista urheilumuistoista!

Mitä voittojen takaa löytyykään?

– Olin noin 11-12-vuotias, kun eräällä pelimatkalla jalkapallovalmentajamme myrkynvihreään Ladaan ahtautui kaksitoista pelaajaa! Matkaa yhteen suuntaan oli ainakin kolmekymmentä kilometriä, joten tunnelma oli lievästi sanottuna tiivis. Itse jouduin makaamaan koko matkan auton lattialla. Voitimme ottelun 10-0, eikä ahtaanpuoleinen autokyyti ainakaan heikentänyt joukkuehenkeämme. Porukkamme oli muutenkin tiivis, sillä samat tytöt olivat pelanneet monta vuotta yhdessä. Siitä joukkueesta on jäänyt paljon rakkaita muistoja.
TERHI, 37

– Olin nuorena jääpallomaalivahti. Joukkueemme osallistui kerran arvostettuun ruotsalaiseen junnuturnaukseen ja voitti avausottelussaan yhden suursuosikeista maalein 7-0. Ruotsalaiset suhtautuivat suomalaisiin hyvin ylimielisesti, mutta voitimme lopulta koko turnauksen, mikä oli järjestäjille suuri yllätys. Edes loppuottelussa vahvasti kotiin päin vetäneet erotuomarit eivät pystyneet kääntämään finaalia isännille. Järjestäjät joutuivat turnauksen parhaita pelaajia palkitessaan kehittämään erikseen palkinnon ”Turnauksen paras ruotsalainen pelaaja”, kun paras pelaaja olikin suomalainen. Tähtimiehistöön mahtui peräti viisi joukkueemme pelaajaa.
VILLE, 30

Yhdessäoloa ja pihapelejä

– Muistan hyvän fiiliksen, kun osallistuin ensimmäisen kerran jalkapallojoukkueen harjoituksiin. Siitä hetkestä kaikki lähti käyntiin. Jännitin treenejä, mutta tajusin myöhemmin kokemuksen suuren arvon. Myös kaikki matkat ja turnaukset, joita koin yhdessä joukkueen kanssa, ovat jääneet mieleen lämpiminä muistoina. Yhdessäoloa, joukkuekavereita ja tietysti voittoja on aina kiva muistella.
EEVA, 31

– Harrastin monipuolisesti jalkapalloa, jääkiekkoa, pesäpalloa ja yleisurheilua. Upeinta on se, että koko urheiluharrastukseni on lähtöisin lapsuuden pihapeleistä, joiden hengestä nautin yhä tämänkin ikäisenä. Hienojen nuoruuskokemusteni myötä urheilu on jäänyt isoksi osaksi elämääni. Jos intohimo ja innostuneisuus säilyvät, urheilun pariin voi jäädä muutenkin kuin urheilijana. Itsestäni tuli urheilutoimittaja, mikä on pitkälti rakkaiden lapsuus- ja nuoruusmuistojeni ansiota.
HARRI, 33

Kekkonen ja Litmanen

– Voimisteluharjoituksissa oli hienoa, kun oppi uuden ja teknisesti vaikean liikkeen. Muistan hyvin, kun osasin pitkän harjoittelun jälkeen tehdä viimein oikeaoppisen kipin. Toinen lämmin muisto liittyy Tampereella järjestettyihin voimistelupäiviin, missä oli nuoria urheilijoita ympäri Suomea ja katsomossa presidentti Kekkonen. Vaikka hän ei välttämättä kiinnittänyt huomiota juuri omiin suorituksiini, pelkkä tietoisuus presidentin läsnäolosta oli jännittävä kokemus.
MIRKA, 42

– Muistan ikuisesti lapsuuden kesäpäivät ja leikkimisen pallon kanssa. Omissa unelmissa oli joka päivä mahdollista olla Jari Litmanen tai Roberto Baggio. Pystyin kuvittelemaan nurmikentän viereen isot katsomot ja jäljittelin suosikkieni hienoja suorituksia. Olin haaveissani maailman paras pelaaja ja nautin niistä tunteista. Unelmat ja mielikuvat potkivat minua eteenpäin.
SAMU, 28

Aamujäitä ja nurmen tuoksua

– Minua kiehtoi jo lapsena jääkiekon tietty aggressiivisuus. Olin joukkueemme maalivahti ja pelasin usein itseäni vanhempien kanssa, mikä oli hyvin opettavaista. Myös aikaisista aamujääharjoituksista on jäänyt hienoja muistoja. Olen aina tykännyt harjoitella kovaa.
SANNA, 21

– Kun olin nuori jalkapalloilija ja matkustin eräänä päivänä metrolla kotiini Vuosaareen, sain puhelun englantilaisen ammattilaisseuran valmennuspäälliköltä. Seura halusi minut näytille harjoituksiinsa ja antoi ymmärtää, että matka olisi vain muodollisuus. He aikoivat tarjota minulle sopimusta! Se oli unelmieni täyttymys! Muut rakkaimmat futismuistoni liittyvät turnauksiin ja nurmen tuoksuun lämpimässä kesäillassa. Kaipaan kovasti näitä asioita.
TONI, 28

Orsa Sport leiri

13-vuotiaiden taivas

– Olin nuorena innokas pesäpalloilija. Noustuani jo 13-vuotiaana Sotkamon Jymyn naisten joukkueeseen harrastuksesta alkoi löytyä tavoitteita. Eräässä ottelussamme Ilomantsissa koin useita tärkeitä onnistumisia, minkä myötä tunsin joukkueemme vanhempien pelaajien tuen takanani. Esimerkiksi läpilyönnit olivat nuorelle tytölle hienoista hienoimpia suorituksia. Onnistumiseni auttoivat meitä voittamaan ottelun, mikä tietysti vahvisti merkittävästi itseluottamustani.
MARJUSKA, 39

– Olin 13-vuotias, kun voitimme jalkapallossa Satakunnan piirinmestaruuden. Kaikki pelaajamme kävivät samaa koulua ja vain kahta eri luokkaa. Muodostimme hyvin tiiviin yhteisön, jolla oli yhteinen historia aina tarha-ajoista saakka. Joukkueemme syntyi, kun koulun rehtori oli alkanut järjestää oppilaille iltapäivätoimintaa. Meillä oli vahva joukkuehenki, eikä kenelläkään ollut aikomusta vaihtaa seuraa. Piirinmestaruus oli palkinto tästä yhteisöllisyydestä.
KIMMO, 30

Artikkelin on toimittanut Orsa Sport Oy, jonka yhtenä tavoitteena on tarjota nuorille jalkapalloilijoille laadukasta ja kehittävää toimintaa näiden esikuvien parissa.

X