Saako puolison ulkonäköön koskaan puuttua? Pariterapeutti kertoo pelisäännöt
Puolison ulkonäköön puuttuminen on pahimmillaan henkistä väkivaltaa, sanoo pariterapeutti. Mutta joskus puolison nopea ulkoinen muutos voi kieliä siitä, että kaikki ei ole hyvin. Silloin asia kannattaa ottaa ystävällisesti puheeksi.
Puolison ulkonäköön puuttuminen on pahimmillaan henkistä väkivaltaa, sanoo pariterapeutti. Mutta joskus puolison nopea ulkoinen muutos voi kieliä siitä, että kaikki ei ole hyvin. Silloin asia kannattaa ottaa ystävällisesti puheeksi.
”Riidan tuoksinassa kumppani arvosteli pömpöttävää vatsaani sillä seurauksella, että suutuin ja loukkaannuin todella paljon. Aloin armottomasti kontrolloida syömistäni, ja se jatkuu vielä tänäkin päivänä.”
Näin kirjoittaa Annan lukija, kun kysyimme, miten omaa tai kumppanin muuttunutta ulkonäköä on käsitelty parisuhteessa. Suurimmalle osalle ulkonäkö ei ollut ongelma, mutta noin neljännes oli ollut tyytymätön kumppaninsa ulkonäköön. Vajaa neljännes oli saanut kumppaniltaan huomautuksia omaan ulkonäköönsä liittyen.
Mistä itse asiassa on kyse, kun kumppani alkaa arvostella toisen ulkonäköä parisuhteessa?
Puolison ulkonäön arvostelu voi olla henkistä väkivaltaa
Pahimmillaan henkisestä väkivallasta. Tätä mieltä on pariterapeutti Jouni Pölönen.
Hänen mielestään esimerkiksi yllä olevassa riidassa lauottu kommentti on hyökkäys kyseisen henkilön naiseutta ja seksuaalisuutta kohtaan. Siinä rikotaan toisen fyysistä koskemattomuutta sanoilla.
– Nainen on alkanut kontrolloida syömistään, joten hän ei koe turvallisuutta eikä luottamusta parisuhteessaan. Tuollainen kommentointi ei ole aikuismaista, ja sitä pitää todella pyytää anteeksi, Pölönen sanoo.
Ulkonäköön kohdistuva arvostelu voi olla parisuhteessa toistuvaa. Näin on esimerkiksi tässä Annan lukijan tapauksessa:
”Hän on arvostellut lähes kaikkea: silmien ja hiusten väriä, hiusten paksuutta, takapuolen kokoa ja muotoa. Arvostelu ei ainakaan paranna itsetuntoa. Seurauksena tietää, ettei ole kyllin hyvä omana itsenään!”
Pölösen mielestä tällaisessa tilanteessa tarvitaan jo ammattiapua.
– Vastuullinen aikuinen ei missään tilanteessa puhu noin kumppanilleen. Mies pitää itsestäänselvyytenä naista, joka jakaa hänen kanssaan ainutkertaista elämäänsä. Tuollaiseen käytökseen ei yksinkertaisesti ole kenelläkään oikeutta, Pölönen sanoo.
”Hän pitää minua kyllä muuten kauniina, kunhan on paita päällä”
Joskus ulkonäkö voi muuttua itsestä riippumattomista syistä. Nimimerkki Vanha rouva kirjoitti Anna.fin keskusteluryhmässä näin:
”Raskaudet jättivät jälkensä vartalooni, vatsassa on raskausarpia ja iho on ryppyinen ja löystynyt navan ympäriltä. Kovalla työllä olen saanut itseni entisiin mittoihin, olen hoikka ja siro, mutta tuo venynyt nahka ei palaudu koskaan ennalleen. Kuopuksen syntymästä on aikaa jo yli neljä vuotta. Itse hyväksyn tämän muutoksen vartalossani, mutta mies ei enää halua nähdä minua alasti tai alusvaatteissa. Seksiä on kerran viikossa, mutta aina pimeässä huoneessa. Mies lopulta myönsi, ettei halua katsella löysänahkaista vatsaani. Hän pitää minua kyllä muuten kauniina, kunhan on paita päällä. Seksi on alkanut tuntua välttämättömältä pahalta, en enää pysty nauttimaan itse. Mies ehdotti varovaisesti leikkausta. Itse olen aina ollut esteettistä kirurgiaa vastaan; vaikken muita tuomitsekaan, niin itseäni en olisi halukas leikkauttamaan.”
Pölönen on tekstistä surullinen ja naisen puolesta pahoillaan.
– Heillä on yhteiset lapset, joten tuntuu siltä, että miehen tilannetaju ja empatiakyky puuttuvat. Mies myös esineellistää naista. Esteettinen kirurgia on tietyissä tilanteissa ok, mutta halun leikkaukseen täytyy aina lähteä henkilöstä itsestään. Ja jos henkilö sellaista haluaa, niin toki siitä voidaan parisuhteessa keskustella, mutta silloin pitää olla tunneyhteys kunnossa ja suhteessa turvallinen olo.
Naisen ulkonäkö on yhteiskunnassa edelleen tiukemman luupin alla
Silkkaa sovinismia. Sellaisena kumppanin ulkonäön arvosteleminen välillä näyttäytyy. Pölönen on huomannut vastaanotollaan, että miehet syyllistyvät siihen naisia useammin.
– Ylilyönnit ovat esimerkiksi sellaisia, että miksi et pukeudu niin kuin meidän työpaikan sihteeri.
Mies saattaa kritisoida naisen habitusta, vaikka omassa ulkonäössä olisi kohentamisen varaa. Omaan vatsaansa ja vaikka kohonneisiin sokeriarvoihinsa mies saattaa suhtautua huumorilla ja välinpitämättömästi.
Mutta kyllä naisetkin antavat palaa: ”Exän habitus muuttui suhteen aikana. Se rockahtava kukko hävisi. Kerroin hänelle suoraan, että olin tykännyt siitä näystä. Joskus kyllä harmittaa, miten suora olin”, lukija tunnustaa.
Naisen ulkonäkö on kuitenkin yhteiskunnassa edelleen tiukemman luupin alla kuin miehen. Asetelma liittyy siihen, miten naista on kautta aikojen kuvattu kulttuurissamme, Pölönen arvelee. Kärjistetysti sanoen miehen vetovoima perustuu kokemukseen, valtaan ja taitoon ja naisen puolestaan ulkonäköön.
Tästä syntyy Pölösen mukaan kierre. Yhteiskunta vaatii naista näyttämään hyvältä, joten nainen kiinnittää huomiota ulkoiseen olemukseensa, mikä puolestaan pitää yllä yleistä käsitystä siitä, että naisen kuuluu olla hyvännäköinen. Siihenhän ihan kuuluukin puuttua!
Ei siis ole ihme, että naisten ulkonäköpaineet ovat kovemmat kuin miesten.
– Jo nuori nainen hakee heikkoa lenkkiä itsestään, eikä armollisuus itseä kohtaan välttämättä kasva ikääntyessä, Pölönen huomauttaa.
Itsekriittisyys näkyi myös Annan kyselyssä. Vain noin 10 prosenttia oli kokenut kumppanin muuttuneen ulkonäön vähentäneen omia seksihaluja. Sen sijaan 30 prosentilla naisista tyytymättömyys omaa kehoa kohtaan vähensi seksihaluja.
Jos ulkonäkö muuttuu nopeasti – kysy asiasta, mutta aina ystävällisesti
Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että ulkonäöllä on merkitystä parisuhteessa.
– Tämä on ihan kiistatonta. Molemminpuolinen fyysinen vetovoima on parisuhteessa keskeinen asia. Siksi on hyvä pitää huolta itsestään. Mutta nainen pukeutukoon miten itse haluaa, se on jokaisen perusoikeus.
Ikääntymisen kaltainen hidas ja luonnollinen muutos on harvoin ongelma parisuhteessa. Mutta raju ja nopea muutos habituksessa, kuten se, ettei pidä itsestään huolta, vaikuttaa usein kumppanin seksuaaliseen haluun.
Pölösen mielestä kumppanin velvollisuus on ottaa nopea ulkoinen muutos puheeksi.
– Esimerkiksi äkillinen lihominen saattaa kieliä jostakin isommasta, taustalla piilevästä ongelmasta. Keskustelun voi aloittaa kysymällä, onko parisuhteessa tai töissä kaikki hyvin. Tai kuormittaako jokin muu asia? Näistä aloituksista voi seurata hyödyllisiä keskusteluja, Pölönen vinkkaa.
Ulkonäköön tulisi puuttua myös silloin, kun epäilee terveysongelmia. Runsas ylipaino voi myötävaikuttaa erilaisten sairauksien syntyyn.
– Mutta huomauttaminen on aina tehtävä ystävällisesti, sitä ei saa tehdä tylysti.
Sen voi tehdä vaikka näin, kuten teki eräs lukijan kumppani:
”Hän otti asian hyvin hienovaraisesti esille, tyyliin: ’Käveleminen työpaikalle piristäisi.’ Tuntui, että hän arvostaa että huolehtisin itsestäni itseni takia. Minusta on ihan hyvä, että hän otti asian esille.”
Kyselyyn vastasi 370 naista Annan lukijapaneelista.
Kommentit
Yhdessä oltu 38v,naimisissa ja 2 lasta.
Syksyllä mies sanoi,että kelpaan hänelle juuri sellaisena kuin olen. Mutta nyt sain kuulla,etten kovin pieni ole koskaan ollutkaan. Hämmästyin,että keneen hän mua vertaa. No selvishän se, uusi ihastus kierroksessa.
Viime viikonloppuna sain kuulla,et olisin kaunis,jos meikkaisin. Nauroin mielessäni,että sillä sun uudella ihastuksella onkin mauttomat silmämeikit ja tatuoinnit.
Aiemmin olin 100% sitoutunut tähän avioliittoon,mutta en enää. Tiedän kyllä minäkin vielä löytäväni vanhuuden ystävän,jonka kainaloon mahdun, ilman meikkiä.
Kommentit
En voi sille mitään, että kun mies ei pidä itsestään – henkisestä ja fyysisestä puolesta -huolta, seksihalut loppuivat. Ajatuskin möhömahaisesta ja löysästä vartalosta puistattaa 🙁
Ihan samaa mieltä. Aika tavallista että miehet eivät pidä itsestään huolta. Koska itse pidän itsestäni hyvää huolta miksi haluaisin sellaisen miehen?
Komppaan vahvasti edellisiä! Linkissä lisää aiheesta:
https://keskustelu.anna.fi/threads/miehen-lihavuus-inhottaa-mitae-teen.1896656/
Lainaus tekstistä ”Kärjistetysti sanoen miehen vetovoima perustuu kokemukseen, valtaan ja taitoon ja naisen puolestaan ulkonäköön.” Tämän pohjalta, kummanko rooliin arvioitte liittyvän enemmän painetta?
Jos ongelma muodostuu jo siitä, että nainen vanhenee (kuten se ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa tekee), niin kyllä taitoa, kokemusta ja valtaa on omin avuin helpompi hankkia kuin kääntää ajan ratasta taaksepäin. Edellinen on omassa vallassa ja jälkimmäinen Herran hallussa.
Näin henkilökohtaisesti sanoisin, että kokemus ja taito on helpommin, jos ei hankittavissa, niin ainakin ylläpidettävissä. Valtaakin nykyään saa jo liian kevein perustein. Ulkonäkö on sellainen asia, johon pitäisi panostaa jatkuvasti, joka päivä. Ja toisille tämän ylläpitäminen on erityisen vaikeaa. Itse peittoan suurimman osan tuntemistani miehistä, kuin naisistakin, taidossa, älykkyydessä, ja jopa voimassa! Mutta ulkonäköön en pysty panostamaan, sillä pidän itse näitä muita ominaisuuksia tärkeämpinä iästä tai sukupuolesta riippumatta. En väitä, että olisin erityisen rumakaan, väitän vain, että ulkonäöstä huolehtiminen on paljon vaikeampaa ja raskaampaa, kuin monipuolinen osaaminen ja erilaisten taitojen omaaminen. ” Opettele tänään vaihtamaan autonrenkaat, osaat tehdä sen tarvittaessa uudelleen. Laita tänään ripsiväriä, sinun on tehtävä se huomenna uudelleen. ”
Olimme olleet pari vuotta kihloissa, kun mies räjäytti pommin.
Minulla on vaativa työ ja siinä oli erittäin stressaava vaihe, jonka seurauksena unirytmi sekosi. Kiloja tuli lähes kymmenen lisää. Aloin ihmetellä miehelleni, miksei me rakastella enää juuri milloinkaan; vastauksena, että hän alkaa olla jo vanha mies. Vuoden kuluttua hän jäi kiinni seksisuhteesta toimistosihteerin kanssa. Kun kyselin, että miksi hän päätti ryhtyä vanhan heilansa kanssa petipuuhiin, niin kommentti oli jäätävä: koska hän ei osannut hyväksyä minun lihonnutta muotoani! Mies itse ei ole mikään ”lottovoitto”, mutta ihan ok. Tästä jäi minulle kuitenkin jatkuva kontrolli, vaikeus hyväksyä vanhenemisen merkit kehossa ja mikä hulluinta; seksiä haluan huomattavasti vähemmän mieheltäni eli onneksi on oma kiva. Olemme edelleen terapiavaiheessa ja suhteen barometri vaihtelee viikoittain. Puhuminen muuttuneesta ulkonäöstä ja hänen ongelmistaan asian suhteen olisi pelastanut paljon.
Kyllä sitä miettii, että mihin se rakkaus katosi. Rakkaus ei ole sidottu yksinään ulkonäköön. Jos toista aidosti rakastaa, niin miten siitä ihmisestä tulee yhtäkkiä jotenkin ällöttävä ettei voi enää edes koskea. Itse olin todella hyvässä kunnossa ja hoikka, kun tapasin mieheni. Hän oli jo silloin reippaasti ylipainoinen, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Hän vei sydämeni ihanalla hymyllä, huumorilla ja todella kiltillä luonteellaan. Nyt on 2 vuotta kulunut, minulle sairastelu on tuonut 15 kg painoa lisää. Ei ole ollut mitään vaikutusta mihinkään. Rakastamme toisiamme ja haluamme seksiä edelleen ja olemme siinä aktiivisia. Minusta suhteesta puuttuu jotain tärkeää, jos toisen ulkonäkö alkaa ällöttää.
Raskauksien ja imetyksen myötä rinnat muutti väkisinkin muotoaan, noh ne roikkuu, onko mikään ihme. Se on ollut itsellekin vaikeaa hyväksyä, mutta se että mieheni ei niitä hyväksy, se sattuu ja kovin. Enää hän ei niistä mitään sano koska kerroin miten paljon se minua loukkaa vaikka ei sitä rumasti sanokaan. Hän yritti aina sanoa että kannattaisi tehdä rintalihas liikkeitä että sillä ne palautuu… No ei palaudu, ehkä pieni apu siitä voisi olla, mutta en jaksa uskoa että ne pelkällä jumpalla palautuisi siihen mitä ne oli ennen raskauksia. Vaikka hän huomauttikin asiallisesti niin silti se loikkasi, oli tunne että mä en enää kelpaa tällaisena kuin olen. Minä olen kuitenkin tällä kropalla kasvattanut ja synnyttänyt hänelle kaksi lasta, eikö se ole maailman suurin, ihmeellisin ja hienoin asia? Se sattuu yhä ja edelleen, enkä kykene sitä unohtamaan vaikka siitä on jo vuosia kun sain sanottua että tuntuu pahalta etten kelpaa. Jätti ikuiset arvet.
Nykyinen mieheni arvosteli minussa lähes kaiken suhteemme alussa. Olin liian lyhyt, hiukset liian lyhyet, väärän väriset, pisamat olisi pitänyt peittää, kropan malli oli väärä, rinnat liian pienet, olin liian laiha.
Jätin hänet, kunnes myöhemmin palasimme yhteen. Otin ripsien ja hiustenpidennykset, kulmapigmentoinnit, geelikynnet ja mitä vielä. Synnytin hänelle lapsen.
Paskapuheet hän on lopettanut, kun hänelle olen asiasta useita kertoja maininnut. Se ei kuitenkaan tosiasiaa muuta, että koen sisimmässäni aina olevani sen vääränlainen, vaikka mies muuta vakuuttelee.
Neljä lasta synnyttänyt ja imettänyt yli nelikymppinen nainen ei enää luonnollista D-kuppia omista, kiitos imetyksen ja hoikkuuden. Itse rakastan pieniä rintojani, kun ne eivät ole enää urheilun este ja vaatteet istuvat edestäkin kauniisti. Parikymppisenä miehet juttelivat rintavaolleni, eivät silmilleni.
Tuntuu järkyttävältä, että mies ei omia heikkouksiaan näe, mutta vei minulta viimeisetkin itsetunnon rippeet. Ex-aviomieheni ei koskaan arvostellut ulkonäköäni 18-vuotta kestäneen suhteemme aikana.
Miksi suomalainen nainen pitää itsestään niin vähän huolta nykyisin? Ylipainoa on lähes kaikilla ja ulkonäköön kiinnitetään aika vähän huomiota. Itse koen kumppanin arvostamisena sen, että pidän itseni fyysisesti viehättävänä ja kumppania miellyttävänä. Mies toimii samoin. Parisuhteessa seksi ja fyysinen vetovoima ovat tärkeässä roolissa. Harvoin parisuhde voi hyvin, jos seksi loppuu. Seksi vaatii sen, että toisen ulkonäkö miellyttää. Toimiva seksi ylläpitää myös henkistä läheisyyttä ja halua olla toisen kanssa.
Sen sijaan, että keskitytään omaan oikeuteen olla minkä näköinen vaan, voisi miettiä myös toista osapuolta. Parisuhde on pitkäaikainen sitoumus. Ei ole reilu sitoa toista ihmistä itseensä ja heittäytyä tämän jälkeen huolettomaksi. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän ulkoiseen habitukseen pitäisi kiinnittää parisuhteessa huomiota. Ei kyse ole isoista uhrauksista, vaan halusta miellyttää sitä oman elämän tärkeintä ihmistä, omaa kumppania. Valintoja voi tehdä siten, että unohtamatta itseään, valitsee myös niitä toista miellyttäviä asioita.
Vai olisko kyse kuitenkin siitä että pitää huolta kaikkien muiden tarpeista ja huolehtii enemmän muiden hyvinvoinnista – omansa kustannuksella?
Eli pitäisikin nimenomaan välillä muistaa valita myös niitä itselle tärkeitä ja omaa hyvinvointia tukevia asioita:)
Yhdessä oltu 38v,naimisissa ja 2 lasta.
Syksyllä mies sanoi,että kelpaan hänelle juuri sellaisena kuin olen. Mutta nyt sain kuulla,etten kovin pieni ole koskaan ollutkaan. Hämmästyin,että keneen hän mua vertaa. No selvishän se, uusi ihastus kierroksessa.
Viime viikonloppuna sain kuulla,et olisin kaunis,jos meikkaisin. Nauroin mielessäni,että sillä sun uudella ihastuksella onkin mauttomat silmämeikit ja tatuoinnit.
Aiemmin olin 100% sitoutunut tähän avioliittoon,mutta en enää. Tiedän kyllä minäkin vielä löytäväni vanhuuden ystävän,jonka kainaloon mahdun, ilman meikkiä.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous