Tunnetko jo termin inspiraatioporno? Tätä se tarkoittaa – vammaiset kertovat heitä alentavasta käytöksestä
Kokemuskouluttaja Anna Giss sanoo, että inspiraatioporno luo stereotypioita, eikä se siksi ole hyväksyttävää. – Inspiraatioporno on alentuvaa käytöstä.
Kokemuskouluttaja Anna Giss sanoo, että inspiraatioporno luo stereotypioita, eikä se siksi ole hyväksyttävää. – Inspiraatioporno on alentuvaa käytöstä.
Oletko jo törmännyt sanaan inspiraatioporno? Termillä tarkoitetaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa jaettavia kuvia, joissa vammaiset urheilevat proteeseistaan tai pyörätuoleistaan huolimatta, ja kuviin on liitetty voimalauseita, kuten ”mikä on sinun tekosyysi” tai ”ainoa vamma on asennevamma”.
– Tuollaisten kuvien tarkoitus on aiheuttaa ei-vammaisissa tunne, että vau – nyt pitää lähteä lenkille, kun tuo toinenkin lenkkeilee, vaikka sillä ei edes ole jalkoja. Vau-efektiä ei siis aiheuta se, että joku harrastaa jotain siistiä lajia tai on siinä erityisen hyvä, vaan pelkästään se, että harrastaja on vammainen. Inspiraatioporno luo stereotypioita ja siksi se ei ole okei, sanoo suomalainen monivammainen kokemuskouluttaja, opiskelija ja bloggaaja Anna Giss.
– Inspiraatioporno on alentuvaa käytöstä.
Inspiraatiopornossa vammaisen ainoa saavutus on olla vammainen
Inspiraatioporno-termi levisi laajempaan käyttöön vammaisia koskevissa keskusteluissa viimeistään vuonna 2014, kun pyörätuolia käyttävä koomikko ja asianajaja Stella Young piti TED Talk -puheen Australiassa Sydneyssä. Youngin puheen otsikkona oli: ”En ole innoittajasi, kiitos vain”.
Puheessaan Young tuo esiin, että hänestä on mahtavaa, mikäli hän onnistuu työnsä kautta inspiroimaan ihmisiä. Mutta mikäli ei-vammaiselle inspiraatioksi riittää pelkästään hänen vammaisuutensa, hän ei halua toimia kenenkään innoittajana. Tähän mennessä Youngin puhetta on katsottu Youtubessa yli 2,5 miljoonaa kertaa.
– Minulle on tultu sanomaan, että oletpa sä inspiroiva, kun olet kaikesta huolimatta meikannut noin hienosti. Sellaisissa tilanteissa tekisi mieli vastata, että oletpa sä inspiroiva, kun olet pukenut päällesi, Anna Giss sanoo.
– Vammaisena tuollainen kategorisointi tuntuu inhottavalta. Inspiraatiopornossa vammaisen ainoa saavutus on nimenomaan olla vammainen. Vammaiset saavat olla ja ovatkin inspiroivia silloin, kun he tekevät jotakin sellaista, mikä on saavutus kenelle tahansa.
”Ihmiset katsovat meitä kuin halinalleja”
Anna sairastui kahdeksan vuotta sitten vaikeaan kipusairauteen. Taudinkuvaan kuuluu se, että sairaus pahenee koko ajan, ja tällä hetkellä Anna sairastaa neljää kipuoireyhtymää. Vuosi sitten hän joutui pyörätuoliin.
Sen jälkeen Anna huomasi selvän muutoksen ihmisten käyttäytymisessä.
– Jos olen liikkeellä muiden pyörätuolia käyttävien kavereitteni kanssa, ihmiset katsovat meitä kuin jotain halinalleja ja moikkailevat, vaikka eivät tunne meitä.
– Osa ihmisistä myös haluaa auttaa vaikka väkisin. He saattavat ottaa pyörätuolistani kiinni lupaa kysymättä ja työntää. Se on tietynlaista vallankäyttöä.
Kommentit
”katsovat kuin jotain halinalleja ja moikkailevat vaikka eivät tunne”
Auts, tunnistan käyttäytyneeni varmaankin näin. Se kumpuaa kohdallani yrityksestä olla ystävällinen, sillä toisaalta olen kuullut sanottavan miten pahalta tuntuu jos ihmiset vain kääntävät katseensa pois. Tarjoan myös apua kun arvelen jonkun sitä tarvitsevan, mutta en auta ilman että kysyn ensin. Uskon että kokemus on kurja. Pitääpä olla tarkempi siitä mitä olemuksellaan viestii, toisaalta toivon että Anna ja muut pyörätuolia käyttävät olisivat armollisia kömpelömpien huomaavaisuusyritysten suhteen.
Kommentit
”katsovat kuin jotain halinalleja ja moikkailevat vaikka eivät tunne”
Auts, tunnistan käyttäytyneeni varmaankin näin. Se kumpuaa kohdallani yrityksestä olla ystävällinen, sillä toisaalta olen kuullut sanottavan miten pahalta tuntuu jos ihmiset vain kääntävät katseensa pois. Tarjoan myös apua kun arvelen jonkun sitä tarvitsevan, mutta en auta ilman että kysyn ensin. Uskon että kokemus on kurja. Pitääpä olla tarkempi siitä mitä olemuksellaan viestii, toisaalta toivon että Anna ja muut pyörätuolia käyttävät olisivat armollisia kömpelömpien huomaavaisuusyritysten suhteen.
Apua kysytään. Itse päätelty toisen ihmisen ”avuntarve” on helposti oman mielikuvuuksen tulosta eikä kerro mitään todellisesta tilanteesta. Ei kannata ihmetellä, jos omat tarjoukset eivät aina kiinnosta. Kaikilla on oikeus omaan rauhaan, myös vammaisilla.
No ei kai se ole niin paha, jos vammaisia moikataan? Sehän kuuluu jo hyvään käytökseen. Moikataan takaisin! Läpikatsominen näkemättä inhottaa enemmän. Muuten olen inspiraatiopornosta samaa mieltä. Uskaltaako sanoa, että kuvassa on vallan hurmaava ranskis?
Kiva artikkeli (liikunta)vammaisten todella yleisesti kohtaamasta ongelmasta. Ainoa juttu joka pisti itselle silmään, oli se kuinka Anna ”joutui pyörätuoliin”. Ei siihen kukaan joudu tai ketään pakoteta. Voit yhtä hyvin ryömiä vaikka lattialla tai vain maata sängyssä. Apuväline kuitenkin mahdollistaa vähän sisältörikkaamman elämän, vaikka henkilön fyysinen toimintakyky olisi keskivertoihmistä huonompi. Joten tälläisen jutun yhteydessä, jossa pyritään tuulettamaan ihmisten konservatiivisia ajattelutapoja, olisi syytä kiinnittää huomiota siihen ettei itse teksissä kuitenkin edelleen viljellä niitä vanhentuneita ja haitallisia käsityksiä.
No en lainkaan epäile Annan kokemusta ja tunteita, mutta en kyllä ole koskaan nähnyt sellaisia inspiraatiokuvia, joissa ”ainoa saavutus” on vammaisuus. Ehkä muutama kuva on voinut mennä sivu, mutta kaikki ne jotka minä olen nähnyt sisältää nimenomaan saavutuksen, josta kuka tahansa voisi olla ylpeä.
Tuo moikkailu on taas luultavasti tuttua kelle tahansa vähemmistön edustajalle, jolle valtaväestön edustaja haluaa osoittaa myötämielisyyttä. Samansukuista kuin vanhojen mummujen hymyily herttaisille pienokaisille. Luultavasti universaalia elekieltä. Itse kohtaan sitä myös. Ei siihen tarvitse sen kummemmin reagoida.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous