Ihmiset ja suhteet

Vieras kieli jokapäiväiseksi

Teksti: Anna.fi

Suomalaiset vaikenevat kahdella kielellä, väitetään. Vieraiden kielten opettajat urakoivat kovasti saadakseen meidät maan hiljaiset käyttämään taitojamme. Kansainvälisessä koulussa vieraasta kielestä tulee tuttu, osa arkipäivää.

Vieras kieli jokapäiväiseksi

Helsingin Kaarelassa sijaitseva Suomalais-venäläinen koulu on yksi niistä opinahjoista, joissa lapsi voi ottaa tuntumaa toiseen kulttuuriin. Noin viisitoista prosenttia oppilaista on venäläisiä, loput suomalaisia. Koulun voi käydä aina ala-asteelta lukioon asti.

Viime vuosina koulusta on tullut yhä suositumpi. Vanhat ennakkoluulot naapurimaata kohtaan alkavat vähitellen hälventyä, venäjän kielen hallintaa pidetään arvossa ja siitä katsotaan olevan hyötyä tulevaisuuden työmarkkinoilla.

— On aikamoinen etu, että Suomessa asuva lapsi voi olla päivittäin tekemisissä kahden kulttuurin kanssa. Ihmisten ja miksei myös kirjallisuuden kautta maailmankuva avartuu huomaamatta, luokanopettajana toimiva Anna-Maija arvioi.

Näyttäviin juhliin satsataan

40-vuotias Anna-Maija on erikoistunut suomen opettamiseen vieraana kielenä. Lapsen johdattaminen koulunkäyntiin voi olla varsin konkreettista, jos tällä ei ole vielä hallussa uuden kotimaansa kieltä.

”Perusopetus Suomalais-venäläisessä koulussa on hyvää ja paneutuvaa. Venäjän kielen hallinta on varmasti se paras etu, minkä koulu suo. Huonona puolena voi olla klikkiytyminen, jos venäläiset oppilaat jäävät omaksi porukakseen ja suomalaiset omakseen”, Anna-Maija miettii.

Yhtenä kansainvälisesti painottuneen koulun etuna hän pitää erilaisiin juhliin satsaamista. ”Juhlia on paljon ja niitä vietetään näyttävästi. Ne eivät ole mitään pakkopullaa, vaan hienoja ja kokonaisvaltaisia tapahtumia, joista otetaan kaikki irti”, Anna-Maija kertoo.

Toisena vahvana puolena hän pitää koulun henkeä, joka on varsin kotoisa. ”Kaikki tuntevat toisensa, tämä on turvallinen ja rauhallinen koulu. Oppilaat eivät joudu kohtaamaan pelottavia asioita opintiellään, opettaja vakuuttaa.

Koulun kuppikuntia

Viestintäalalla tätä nykyä työskentelevä Teemu, 27, on Suomalais-venäläisen koulun pitkän linjan kasvatti: hän kävi koulun aina esikoulusta alkaen ylioppilaaksi asti.

”Venäläinen koulu oli ilmainen ja lähellä kotiani. Vanhemmat varmaankin ajattelivat, että kielestä on hyötyä myöhempien opintojen kannalta. Ideologiset syyt eivät niinkään vaikuttaneet valintaan”, Teemu arvelee.

Teemun mielestä koko koulun käyminen samassa paikassa voi olla sekä hyvä että huono asia. Opettajista ja koulukavereista tuli tuttuja, ja venäjääkin tuli opittua siinä sivussa, mutta ongelmana voi olla sisäänpäinlämpiävyys. Suomalaisilla ja venäläisillä oppilailla oli Teemun kouluaikoina omat porukkansa. Osa oppilaista siirtyi lukioon muihin kouluihin.

”Pojilla on tietyssä iässä kaikkea muuta kuin opiskelu mielessään. Kansainvälisessä koulussa saa hyvän kielitaidon, jos ymmärtää satsata siihen, mutta havahtuminen voi tulla liian myöhään”, Teemu tuumaa.

Venäläisestä koulusta jäi ”apinavaiheen” kohelluksesta huolimatta tai juuri siksi hyviä muistoja. Esimerkiksi luokkaretki Prahaan oli ikimuistoinen — epäilemättä myös villiä laumaansa paimentaneille opettajille.

Teemu on itse panostanut venäjän taitoon muun muassa vierailemalla opiskelijavaihdossa Pietarin yliopistossa. ”Kielitaidon ylläpitäminen kysyy vaivannäköä ja omaa aktiivisuutta. Venäjää ei Suomessa kuule teeveestä eikä radiosta samalla lailla kuin englantia, Teemu muistuttaa.

Teksti: Arja Tuusvuori / A4 Media Oy

X