Julkkikset

Aira Samulinin ja Pirjo-tyttären viimeiseksi kohtaamiseksi jäi yhteinen tanssi: ”Näin vielä kerran hänen ihanan hymynsä”

Tanssilegenda Aira Samulin sai tiedon tyttärensä Pirjon kuolemasta kesken työmatkan. – Elämä on todella arvaamatonta. Kaikki tapahtui ihan yllättäen muutamassa päivässä, Aira kertoo.
21.9.2018 Teksti: Johanna Yrjölä Kuvat: Niclas Mäkelä/Otavamedia

Yrittäjä Aira Samulinin viime viikot ovat olleet raskaita Pirjo-tyttären kuoleman johdosta. 71-vuotias tytär kuoli syyskuun alussa flunssan jälkeisen keuhkokuumeen uuvuttamana.

– Nyt tiedän, mitä se on, kun vanhempi joutuu kokemaan oman lapsensa kuoleman. On tässä kestämistä, mutta kestettävä vain on. Pirjo oli keholtaan, luonteeltaan ja terveydeltään sellainen ihminen, jonka olisi kuulunut elää satavuotiaaksi, Aira kertoo Ajatar-takkiliikkeen jäähyväismuotinäytöksessä Apollo Live Clubilla Helsingissä.

Pirjo sairasti pitkään skitsofreniaa ja oli 55 vuotta laitoshoidossa. Aira kävi säännöllisesti katsomassa tytärtään, mutta ei ollut läsnä hänen viimeisinä hetkinään.

– Elämä on todella arvaamatonta. Kaikki tapahtui ihan yllättäen muutamassa päivässä. Jos olisin aavistanut, mitä tapahtuu, olisin tietenkin ollut hänen vierellään loppuun asti, Aira sanoo.

Viimeisestä kohtaamisesta Koskelan sairaalassa jäi silti lämpimät muistot.

– Tapaamisen lopuksi hän saattoi minut ovelle, ja samaan aikaan sattui soimaan Glenn Millerin musiikki. Tanssimme yhdessä sen tahtiin, ja näin vielä kerran hänen ihanan hymynsä. Muistoni hänestä ovat todella ihanat ja lämpimät.

Kuolinuutinen kesken työmatkan

Suru-uutinen tavoitti Airan kesken työmatkan, mutta hän hoiti keikan siitä huolimatta loppuun asti. Airan mukaan työnteko on avuksi surun käsittelyssä.

– Tein tietysti työt normaalisti loppuun. Olen yrittäjä, eivätkä henkilökohtaiset surut ja murheet vaikuta töihini. Niin kuin äitini aikanaan sanoi, työ on parasta lääkettä ja pitää meidät elämässä ja arjessa kiinni. Äidiltä kuoli kaikkiaan viisi lasta, joten hän kyllä tietää, mistä puhuu.

Aira myöntää kuitenkin, että surutyö on vasta alussa.

– Kyllä surullekin jää aikaa, sillä asun yksin, eikä minulla ole enää ketään hoidettavana. Tunteet tulevat varmasti käsiteltyä.

”Pirjo sai pitää äidin koko 71 vuotta kestäneen elämänsä ajan”

Ikävän keskelläkin Aira on onnistunut löytämään asioista myös pieniä valonpilkahduksia.

– Positiivista tässä on se, että Pirjo sai pitää äidin koko 71 vuotta kestäneen elämänsä ajan. Yksi tavoitteeni on ollut, että pysyisin mahdollisimman pitkään hyvässä kunnossa, jottei hänen tarvitsisi olla kauan ilman äitiä. Kävikin toisin. Nyt hänellä on hyvä olla, Aira toteaa.

Aira on iloinen myös siitä, että mielenterveystyö on kokenut niin suuren muutoksen viime vuosikymmeninä ja nykyään omaisetkin saavat osallistua enemmän hoitoon.

– Osallistuin paljon Pirjon hoitoon ja toivon, että muutkin saavat saman mahdollisuuden. Vielä 60-80-luvuilla potilaat yritettiin erottaa omaisistaan ja lähettää jonnekin kauas. Läheisistä ajateltiin olevan pelkästään haittaa. Viime aikoina on menty onneksi aivan toiseen suuntaan, eikä samaa pelkoa enää ole, Aira sanoo.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *