Julkkikset 19.12.2016

Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro: ”Teini-iän kokemukset murensivat luottamustani miehiin”

Teksti: Laura Koljonen Kuvat: Arto Wiikari/Otavamedia
Kesällä perustetun feministisen puolueen puheenjohtajasta Katju Arosta, 41, tuli feministi jo ylä-asteella. – Kun kuljin kadulla, perääni huudeltiin seksiehdotuksia, hän kertoo.

Kun silloinen yliopisto-opiskelija Katju Aro kaksikymmentä vuotta sitten kertoi olevansa feministi, vähättelyä tuli jopa kavereilta.

– Siihen maailman aikaan feminismi oli avoimen pilkan kohde ja ’feministi’ yleinen haukkumasana jopa yliopistomaailmassa. Jotkut nimittivät feministejä telaketjulesboiksi tai ihan vain huoriksi, Katju muistelee.

Hän istuskelee rauhallisesti kantapaikassaan Ravintola Rytmissä Helsingin Hakaniemessä ja hörppää välillä olutta.

Kaikki eivät tervehdi ilolla feministejä nykyäänkään. Joidenkuiden mielestä feminismi haluaa alistaa miehet sekä tuhota miehen ja naisen ”luontaiset” roolit. Usein julkifeministit törmäävät myös avoimeen naisvihaan.

Katju ei reaktioita pelkää. Viime kesäkuussa perustettiin feministinen puolue. Katju on yksi sen kolmesta puheenjohtajasta.

”Olin feministi jo ennen kuin tiesin, mitä sana tarkoitti”

Feministi Katjusta tuli jo yläasteella, kun hän vastusti kaikenlaista sortoa.

– Olin feministi jo silloin. En vain tiennyt, mitä sana feministi tarkoitti.

Mallin oikeasta ja väärästä Katju oli saanut kotoa. Äidin isä oli mukana politiikassa, ja perheen kirjahyllyt notkuivat teoksia Vietnamin lapsista ja ympäristöasioista. Kotona puhuttiin paljon siitä, mikä oli oikein ja mikä väärin. Äidin kanssa Katju kävi myös vappu- ja rauhanmarsseilla.

– Koulussa yritin herätellä luokkakavereitani ymmärtämään eläinkokeiden kauheuden teippaamalla kuvia koe-eläimistä käytävän ilmoitustaululle.

”Perääni huudeltiin seksiehdotuksia”

Teini-ikäisenä Katju huomasi senkin, ettei tyttöjä ja poikia kohdeltu samalla tavalla.

Kuten niin moni muukin nuori tyttö, Katju joutui seksuaalisen häirinnän kohteeksi.

– Kun kuljin kadulla, perääni huudeltiin ja ehdoteltiin jotakin seksiin liittyvää. Kokemukset murensivat luottamustani miehiin.

Feminismistä Katju kuuli ensimmäisen kerran lukion jälkeen. Hän piti välivuotta ja lähti Lontooseen, mutta hyvä ystävä pääsi Helsingin yliopistoon ja alkoi lukea naistutkimusta. Ystävä oli innoissaan.

– Suhtauduin naistutkimukseen aluksi epäillen. Sitten, kun itse parikymppisenä pääsin yliopistoon ja kävin samoilla luennoilla, ymmärsin, että feminismi oli kuvaus kokemalleni. En ollutkaan kokemukseni kanssa yksin! Tilanne oli silmiä avaava mutta samalla outo: miten en ollut tajunnut tätä aiemmin?

– Ei se silti ollut mikään uskoontulo. Siihen ei liittynyt hurmosta. Asiat vain saivat järjellisen selityksen, ja sain oikeutuksen omille epäoikeudenmukaisuuden tunteilleni.

Tähtäimessä huhtikuun kuntavaalit

Mikä on feministisin ongelma Suomessa?

– Se, ettemme tee feminististä politiikkaa, Katju sanoo.

Feministisen puolueen tähtäimessä ovat huhtikuun kuntavaalit.

Puolue ei keskity vain naisten aseman parantamiseen.Katjun mielestä muut puolueet eivät nimittäin aja tarpeeksi hanakasti myöskään kansalaisten yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia.

Feministisen puolueen mielestä Suomen pitäisi pystyä noudattamaan esimerkiksi pakolaisasioissa kaikkia kansainvälisiä ihmisoikeuksia.

Kenen feminismi on oikeaa feminismiä?

”Feministit ovat suvaitsemattomia eri tavalla ajattelevia kohtaan.” Tällaisiin syytöksiin Katju on saanut vastata usein.

Kritiikkiä ovat esittäneet ne, jotka eivät innostu miesten ja naisten tasa-arvosta. Mutta uuden polven feministit ovat joutuneet kiistelemään myös vanhemman polven feministien kanssa siitä, kenen feminismi on oikeaa feminismiä.

Perinteisesti feministit ovat Katjun mukaan ajaneet lähinnä valkoisen naisen asiaa.

– Mutta ajat ovat muuttuneet. Toki valkoisetkin naiset kokevat syrjintää, mutta on myös todella paljon ryhmiä, jotka ovat heihin verrattuna vielä syrjitympiä: saamelaiset, maahanmuuttajanaiset, vammaiset ihmiset, Katju kertoo.

Uuden polven feministit haluavat pitää meteliä myös heidän puolestaan.

– Pitää tehdä tilaa niille, joiden ääni ei muuten pääse kuuluviin.

Lue lisää:

Saako miesten kohteliaisuuksista loukkaantua? Tapakouluttaja ja tietokirjailija ovat eri mieltä asiasta

Feministisen kasvatuksen vaikeus

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, 29: ”Tajusin, että tarvitsemme parempia päättäjiä”

Kommentit (5)

Ei se mikään ”feministi” ollut vielä silloin kun ei tiennyt mitä sana tarkoittaa. Katju on siis ollut nimenomaan radikaalivasemmistolainen, ja sanan ”feministi” brändääminen ”kaikenlaisen sorron vastustamiseksi” on vain tyypillinen vasemmistolainen käsitemuokkausharjoitus.




0



0

Katju paljastaa kommunistisen kotitaustansa kertomalla käyneensä vappu- ja rauhanmarsseilla äitinsä kanssa. Nuo marssithan olivat tuenosoituksia kommunistiselle diktatuurille ja maailmanvalloituspyrkimyksille. Siis sille ihan samalla, joka sulki toisinajattelijat vankileireille ja mielisairaaloihin tai teloitti heidät.

Vanhempiaan ei voi valita, mutta kun tuo feminismi ideologiana kehitettiin kommunistien siipien suojassa tarkoituksena heikentää vapaiden länsimaiden yhteiskuntia nostamalla niiden naiset kapinaan. Naisia harhautettiin Marxilaisuuden perinteisin keinoin, agitoimalla, että he ovat sorrettuja ja riistettyjä. Tämä oppi alkoi itämään erityisen hyvin vasemmistolaishenkisten naisten sekä elämänkokemukseltaan vajavaisten nuorten naisten keskuudessa. He olivat erittäin haavoittuvaisia tälle tietoiselle vaikuttamiselle, jonka todelliset tarkoitusperät salattiin.

Nykyään aidolla, vain tasa-arvoisuuteen pyrkivällä feminismillä olisi oikeasti tilauksensa sellaisissa uskonnollis-kulttuurisissa sivilisaatioissa, joissa naiset pakotetaan pukeutumaan kummituksia muistuttaviksi epähenkilöiksi jopa kasvonsa peittäen. Nämä sivilisaatiot ovat hiipineet myös Eurooppaan ja Suomeen ja ne haluavat ylläpitää täälläkin omaa naisia sortavaa oikeusjärjestelmäänsä. Jostain syystä poliittiset feministit eivät katso tarpeelliseksi vastustaa sitä.

Kuulemmekohan koskaan Katjun tai feministisen puolueen irtisanoutuvan kommunismin hirmutöistä ja tuomitsevan uskonnollis-kultuuriset naisia sortavat sivilisaatiot, jotka eivät salli kenellekään edes uskonnonvapautta?




0



0

Teini-ikäisenä poikana olen kuullut monien eri-ikäisten naisten seksiehdotuksia ja röyhkeimmät ovat jopa kourineet. Olen myös kokenut pettämistä minua kohtaan. Olenko menettänyt luottamuksen naisiin? En vaikka ikäviä kokemuksia on ollut. Ehkä minun kannattaisi ruveta maskulinistiksi. Sitten Katju Aro voisi tuomita minut sovinistiksi.




0



0

En ikinä äänestäisi feminististä puoluettea, vaikka olen itse feministi. Tosin sellainen joka nimenomaan uskoo vanhanajan naisasialiikkeen tavoitteisiin eikä intersektionaalisuutta saarnaaviin uusfeministeihin, jotka uskovat uhripyramidiin ja sivuuttavat täysin yksilöt ja ajavat ryhmäidentiteeteillä asioita. Liian mustavalkoinen maailmankuva minulle. Minusta on myös naurettavaa tehdä feministinä olosta itselleen ammatti. Naisista on niin paljon suurempiinkiin asioihin.




0



0

Ei se mikään ”feministi” ollut vielä silloin kun ei tiennyt mitä sana tarkoittaa. Katju on siis ollut nimenomaan radikaalivasemmistolainen, ja sanan ”feministi” brändääminen ”kaikenlaisen sorron vastustamiseksi” on vain tyypillinen vasemmistolainen käsitemuokkausharjoitus.




0



0

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi