Julkkikset

Menetykset romuttivat Njassan itsetunnon vuosiksi: ”Kovanaaman ulkokuoreni takana olin ujo, surullinen ja yksinäinen poikanen”

Radiotoimittaja ja DJ Njassan lapsuutta ja nuoruutta leimasivat suru, viha ja väkivalta. Hänestä tuli nuori vihainen mies, joka jäi vuosikausiksi maineensa vangiksi. Nyt hän keskittyy hyviin asioihin.
Teksti: Annan toimitus Kuvat: Sampo Korhonen

Kohta joku itkee, mutta se en ole minä.

1980-luvulla Jyrki Jantusella alias Njassalla meni lujaa. Radio Cityn musiikkitoimittajalle ja DJ:lle oli nuoresta iästään huolimatta kertynyt katu-uskottavuutta jo lähes legendaksi asti. Kulttuurikeskus Lepakon aktiivina Njassa oli roudannut bändejä, toiminut klubi-iltojen DJ:nä ja hypännyt lennosta kulttiyhtye Mustan Paraatin laulajaksi. Meriittilistalla oli myös Suomen ensimmäinen rap-levytys ja sitä seurannut yökerhokiertue Ranskassa ”amerikkalaisena” DJ Njassana. Radio Cityn toimittajaksi hänet oli palkattu vain 22-vuotiaana.

Njassaa ihailtiin ja kunnioitettiin, mutta myös pelättiin, ja hän tiesi sen. Hänen työhuoneensa seinällä oli juliste, jossa oli revolverin kuva ja sanat Say what you mean and say it mean – sano mitä ajattelet ja sano se veemäisesti.

Kun epämääräinen huono olo ja pahantuulisuus alkoivat myllertää Njassan sisällä, hänen tielleen ei kannattanut osua.

– Olin nuori vihainen mies. Sisälläni oli ­tukahdutettua raivoa, joka syntyi itsen ja egon kahnauksesta. Vasta vuosia myöhemmin aloin ymmärtää, mistä kaikki tuntemani viha kumpusi, 57-vuotias Njassa kertoo nyt.

Töissä hän saattoi raivostua pikkuasioista ja humalassa uhota tutuille ja tuntemattomille, sivaltaa sanoilla niin että tuntuu.

– Minulle tapahtui kusen päähän nouseminen, mikä johtui hyvin paljon siitä, että olin luonut itselleni ristiriitaisen imagon enkä enää tiennyt, kuka oikeasti olen.

Radio Cityn päätoimittaja Juha Tynkkynen nähtävästi huomasi asian. Hän toi Njassalle Yhdysvaltojen tuliaisina rintamerkin, jossa luki Ego under construction. Watch out for falling attitudes. (Ego rakennusvaiheessa – varo putoavia asenteita).

– Heikkouteni näyttäytyi aina aggressiivisuutena. En voinut koskaan myöntää olevani väärässä, koska pelkäsin, että minua syytettäisiin takinkääntämisestä tai kasvojen menettämisestä. Hempeillä en osannut, vaan pelkäsin sitä.

Ja sitten itsensä kovanaamaksi kivettänyt Njassa sai kuulla äitinsä sairastuneen syöpään.

– Teini-ikä loppui isän kuolemaan, kolmenkympin kriisi siihen, että äiti kuoli. Samoihin aikoihin kuoli myös useita nuoruudenkavereita. Siihen kuoli lopullisesti myös nuoruus.

Njassa: ”Suru vei minulta uskon itseeni”

Njassa on käynyt läpi  elämäänsä terapiassa ja ymmärtänyt, kuinka lapsuudessa ja nuoruudessa koetut surut, armottomuus ja yksinäisyys olivat häntä kalvaneet. Läheisten ihmisten kuolemien aiheuttama suru oli trauma, joka oli vaikuttanut kaikkeen hänen tekemiseensä.

– Suru vei minulta uskon itseeni. Kovanaaman ulkokuoreni takana olin ujo, surullinen, epävarma ja huonolla itsetunnolla varustettu yksinäinen poikanen. Päässäni oli valtava määrä kitkeryyttä, joka vei tilaa itseni kehittämiseltä ja hyviltä asioilta.

Njassa uskoo, että nykyään lapset ovat hänen sukupolveaan onnellisempia.

– Lapsuus ei enää tarkoita sitä, että lapset kasvatetaan kunnon aikuisiksi kurittamalla. Eikä nuoria nujerreta uskomaan, että he eivät pysty parempaan kuin vanhempansa.

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Iina Alanko. Jutussa Njassa eli Jyrki Jantunen kertoo muun muassa syövästään, masennuksestaan ja varhaisista menetyksistään. Lue koko juttu Annasta 37/2020 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

Jyrki ”Njassa” Jantunen, 57

Koti: Kerrostalossa Helsingin Mellunmäessä.

Perhe: 24-vuotias tytär.

Työ: DJ-juontaja.

Ajankohtaista:

Njassa Radio Helsingissä ma–ke klo 13–18, la klo 12–16.

X