Julkkikset

Pettämisen anteeksi antanut Martina Aitolehti: ”Tarvitsin tämän vasaraniskun, jotta opin arvostamaan suhdettamme”

Teksti: Anna.fi

Samaan aikaan kun Martina Aitolehden pikkusisko kuoli väkivaltaisesti viime kesänä, hänen parisuhteensa ajautui pahaan kriisiin. Seuraavien tuskaisten kuukausien aikana Martinalle selvisi muutama totuus elämästä. Yksi niistä on se, että pettämisenkin voi antaa anteeksi, jos tarpeeksi yrittää.

Martina Aitolehti

Ei jumankauta, näin ei voi minulle käydä, Martina Aitolehti, 32, mietti viime kesänä. Kovapintaisena tosi-tv-tähtenä tunnettu nainen oli tottunut selviämään tilanteesta kuin tilanteesta, mutta nyt näytti siltä, että pohjakosketus olisi väistämättä edessä.

Siskopuolen väkivaltaista kuolemaa seurannut suru oli saanut mielen maahan, mutta se ei jäänyt kesän ainoaksi murheeksi. Avoliitto suomenruotsalaisen kiinteistövälittäjän ja Martinan nuoremman tyttären Isabellan isän Stefan Thermanin, 27, kanssa oli ajautumassa eroon. Juorulehdet herkuttelivat kolmiodraamalla ja kertoivat Stefanin jättäneen Martinan mallin ja vuoden 2008 Miss Suomen Satu Tuomiston takia.

Martina suri kotonaan sitä, että yksi hänen tärkeimmistä unelmistaan oli karkaamassa käsistä. Hän oli pikkutyttönä haaveillut, että menisi elämässään naimisiin vain kerran ja eläisi onnellisena saman miehen kanssa loppuelämänsä. Tuo unelma oli romahtanut jo pari vuotta aiemmin hänen erottuaan Esko Eerikäisestä, Victoria-tyttärensä isästä, ja nyt onnelliselta perhe-elämältä oltiin viemässä pohja kokonaan. Hänellä olisi pian kaksi lasta, joiden molempien perheet olisivat rikki.

Myrsky ei kuitenkaan hajottanut liittoa, vaan käänsi sille uuden lehden.

Martina Aitolehti

Kesän murheista näy enää merkkiäkään, kun Martina istahtaa ravintola Teatterin nojatuoliin lounaalle.

– Kaikki on nyt hyvin, hän sanoo ja hymyilee onnellisena.

Tie takaisin pinnalle on vaatinut lukemattomia juoksulenkkejä, joogatunteja ja keskusteluja avomiehen kanssa.

– Minun piti saada omaa aikaa ajatella. Olen laittanut musat korville ja mennyt treenaamaan.

Musiikin pauhatessa kuulokkeissa hän ei pystynyt pohtimaan elämää syvällisesti, mutta ikävimmät tunteet hävisivät hien mukana.

– Olen myös hakeutunut ystävieni seuraan, sillä olen sellainen, että minun on pakko puhua. Välillä ne keskustelut ovat olleet aika yksipuolisia, mutta tärkeintä on ollut saada sanoa ääneen asioita, jolloin ne ovat poistuneet pääni sisältä.

Vaikeinta aikaa kesti pari kuukautta.

– Välillä oli hyviä päiviä ja sitten oli taas sellaisia, että kaikki edellisen päivän henkinen työ romahti lähtöpisteeseen. Keskityin joka päivä siihen, että teen asioita, jotka saavat minut voimaan hyvin.

Iltaisin nukkumaan mennessään Martina päätti, että huomenna on hyvä päivä. Hän mietti, mitä voisi herättyään tehdä hyvinvointinsa eteen. Kenties nähdä hyvää ystävää ja nauraa oikein kunnolla.

Vaikka elämä olikin näyttänyt kurjan puolensa, Martina yritti etsiä iloa puuhaamalla lastensa kanssa, näkemällä ystäviään ja treenaamalla.

Martina ehti kirjoittaa välirikosta blogiinsa, mutta todellista eroa parin välille ei tullut. Akuutin kriisin selvittyä pari jatkoi normaalia elämäänsä. Martina ei edes ehtinyt muuttaa pois yhteisestä, Helsingin Kaartinkaupungissa sijaitsevasta kodista.

– Olisihan se ollut helppo luovuttaa ja lähteä eri teille. Sitä kumpikaan ei onneksi halunnut.

Martina Aitolehti

Uusi alku ei ollut helppo. Ensin piti antaa anteeksi pettäminen.

– Asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin miltä ne kuulostavat. Näin, että Stefan rakasti minua koko ajan, eikä halunnut erota. Ehkä minä tarvitsin tuon vasaraniskun päähäni, jotta osaan arvostaa suhdettamme enemmän.

Miten pettämisen voi antaa anteeksi?

– Myös minulle on annettu vastaavia asioita anteeksi, joten kyllä minunkin on annettava. Jos en voisi antaa anteeksi, en voisi koskaan odottaa itsellenikään mitään hyvää, hän sanoo päättäväisesti.

Vaikka Martina oli pettynyt, hän yritti ajatella miehensä käytöstä sitä kautta, minkälainen on itse ollut hänelle. Hän mietti, muuttiko siskon kuolema hänen käyttäytymistään.

– Olen nyt jälkeenpäin pohtinut, mitä minä olen tehnyt, että asiat menivät siihen pisteeseen. Ehkä en ole ollut oma itseni. En arvostanut kumppaniani ja olin välinpitämätön.

Hän on myös huomannut, että vaikka olisi ollut vuosia toisen kanssa, ei kuitenkaan voi olla varma, miten suhteelle käy, jos jotain pahaa tapahtuu.

– Kriisin hetkellä on todella vaikea olla toisen rinnalla. Mieheni menetti hänelle tärkeän ihmisen jonkin aikaa sitten, ja olen miettinyt siskoni kuoleman jälkeen, pystyinkö itse tukemaan miestäni silloin siten, miten hän olisi kaivannut. Olisiko minun pitänyt olla enemmän läsnä ja jutella?

Teksti: Elisa Hurtig
Kuvat: Mirva Kakko/Otavamedia

Anna 1/2015

Lue täältä millaista Martinan vauva-arki oli pari vuotta sitten! 

X