Julkkikset 10.8.2017

Sikke Sumari on joutunut hiomaan särmiään työelämässä: ”Minulla oli paha tapa töksäytellä ja tiuskia työntekijöilleni”

Teksti: Eveliina Lauhio Kuvat: Sara Pihlaja/Otavamedia
Ruokatoimittaja ja yrittäjä Sikke Sumari on saanut elämässään paljon onnea, menestystäkin. Kipakan luonteensa kanssa hän on kuitenkin joutunut tekemään töitä. – Vain lempeydellä saa ihmisten parhaat puolet esiin, hän sanoo.

Kesätuuli havisuttaa lehmusten lehtiä ja heijaa valkoisia pyykkejä narulla. Sikke Sumari, 66, kulkee pihan poikki yrttitarhaan, josta hän hakee ruohosipulia ja basilikaa aamiaispöytään.

Tämä on NamiNamaste, Siken valtakunta Saarenmaan Muhun saarella. Sisustussuunnittelijaksi aikanaan opiskellut Sikke on kunnostanut yli sata vuotta vanhan kalastajatilan majataloksi. Navettarakennuksesta on entisöity päätalo, ja pihapiirin 20-luvulta peräisin olevasta sepänpajasta on rakennettu sauna. Rakennusten ruokokatot henkivät menneiden aikojen tunnelmaa.

Sikke työskentelee majatalossaan puolet vuodesta. Toisen puolikkaan hän omistaa keittokirjojen ja ruokablogien kirjoittamiselle. Lisäksi hän viimeistelee kokkiopintojaan Perhon ravintolakoulussa.

”Enää en hermostu niin herkästi”

Sikke saa paljon aikaan, mutta nopean ja temperamenttisen luonteensa kanssa hän on joutunut tekemään töitä.

– Enää en hermostu niin herkästi, jos asiat eivät suju haluamallani tavalla, hän sanoo.

Varsinkin esimiehenä hänen on täytynyt oppia ymmärtämään se, että ihmiset ovat erilaisia. Kaikki eivät ole yhtä nopeita kuin hän.

– Minulla oli ennen paha tapa töksäytellä ja tiuskaista työntekijöilleni. Kokemuksen kautta opin, ettei niin voi tehdä. Esimiehen on oltava hirveän hellävarainen siinä, miten puhuttelee toista. Vain lempeydellä saa ihmisistä innostettua heidän parhaat puolensa esiin.

Sikke on ollut jo ihan pienestä pitäen itsepäinen. Sen takia hän on tyytyväinen, että on pomo.

– Pelkään, että joutuisin riitoihin, jos olisin työntekijän roolissa. Joskus alaiseni pyörittelevät silmiään, kun asettelen aamiaispöydässä kukkamaljakkoa eri asentoon tai siirrän serviettipinoa muutaman millin. He ihmettelevät, että onko se nyt ihan noin tarkkaa. Kyllä se on. Minulle on tärkeää, että NamiNamastessa näkyy kädenjälkeni.

Sikke on ollut jo ihan pienestä pitäen itsepäinen. Sen takia hän on tyytyväinen, että on pomo.

”Onneksi en saa Tonya tossu alle”

Noin kerran viikossa tai muutaman kerran kuussa Saarenmaalle saapuu vierailulle Siken aviomies, Tony. Sikke erosi ensimmäisestä miehestään vuonna 1981 ja meni vauhdilla naimisiin Tonyn kanssa. Salamarakkaus on kestänyt jo 36 vuotta.

Perhe-elämässä Sikke ei ole onnistunut päällepäsmäröimään. Tony on horoskooppimerkiltään oinas, omapäinen hänkin.

– Onneksi en saa Tonya tossun alle. Olisi hirveää, jos minulla olisi puoliso, josta ei olisi minulle vastusta. Koska olemme kaksi vahvatahtoista ihmistä, mielipiteitä vaihdetaan joskus melko äänekkäästi. Kun otan yhteen Tonyn kanssa, joskus kattilat lentävät.

Aviomies ei ole virallisesti mukana majatalon toiminnassa mutta auttaa tarvittaessa. Talvisin pariskunta viettää paljon aikaa yhdessä reissaamalla ulkomailla. Silloin Sikke kirjoittaa blogeja ja suunnittelee NamiNamasten seuraavaa kautta.

Ennen nukkumaanmenoa sylissä on useimmiten tietokone.

Siken ja Tonyn yhteiset mielenkiinnon kohteet ovat matkusteleminen ja ruoka. Sikke on miettinyt, että ehkä he voisivat aloittaa myös jonkin muun yhteisen harrastuksen.

– Tony ehdotti tangokurssia, mutta en ole vielä lämmennyt idealle. Golf taas olisi luultavasti liian haastavaa hermoilleni. Siinä saattaisivat pallot ja mailat lennellä, kun minua ottaisi päähän se, etten heti olisi mestari.

Vuonna 2006 pari vietti kymmenen kuukautta erossa, kun Tony ratsasti Mannerheimin jalanjäljissä Kiinassa. Hyvää yötä toivotettiin tekstiviesteillä.

– Olemme löytäneet meille sopivan elämäntyylin, jossa osaamme antaa toisillemme tilaa tehdä omia juttuja. Uskollisuus on parisuhteemme perusta. En voisi asua miehestäni kuukausia erillään, jos koko ajan miettisin, mitä hän puuhaa ja kenen kanssa. En usko avoimeen suhteeseen.

Siken mielestä ihmisten avioliitot voisivat paremmin, jos ei asuttaisi jatkuvasti yhdessä ja niin pienissä tiloissa.

– Ihannetaloni olisi hevosenkengän mallinen. Keskellä olisi yhteinen makuuhuone, ja molemmilla olisi omat siivet.

Juttu on katkelma Annan nro 32 kansijutusta. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

Lue myös:

Kokkisodan juontaja Sikke Sumari: ”Hyvässä liitossa täytyy antaa vapautta ja läheisyyttä”

Nami Namaste on pala paratiisia

Unohtumaton kartanoloma Virossa: menneen maailman lumoa ja makuelämyksiä

 

 

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi