Tv:stä tuttu parisuhdeterapeutti Marianna Stolbow epäröi rakastua vanhempaan mieheen: ”Ajan mittaan ystävyys muuttui intohimoksi”

Marianna Stolbow epäröi kolmekymppisenä, rakastuako viisitoista vuotta vanhempaan mieheen. – Haluttava ihminen on sellainen, jota voi arvostaa. Nyt puolison liikkeet alkavat hidastua ja Marianna miettii, mitä kaikkea rakkaus tulevaisuudessa joutuu kestämään.

Kuinka symbolista!

Kirjoittaessaan tuoreinta kirjaansa kesäisessä ulkosaaristossa, Marianna Stolbow, 53, huomasi, että idyllisen kaunis paikka kuhisi kyitä. Tekeillä ollut teos, viime vuonna ilmestynyt Rakastamisen taito, antaa pariskunnille neuvoja, joiden avulla he voivat karkottaa käärmeet paratiisistaan.

Mariannasta tuli parisuhdekouluttaja vasta päälle nelikymppisenä. Hän oli opiskellut historiaa ja naistutkimusta ja pyörittänyt kolmilapsisen perheen arkea ulkomailla. Palattuaan Suomeen hän kaipasi elämälleen uutta suuntaa. Vapaaehtoistyö Lastensuojelun keskusliitossa eroperheiden tukihenkilönä kiinnosti heti.

– Huomasin, että siitä aiheesta minä todellakin tiedän jotakin.

Marianna oli käynyt läpi avioeron kymmenen vuotta aiemmin. Myös hänen vanhempansa ja molemmat sisaruksensa olivat eronneet. Hänellä oli siis kosolti kokemusperäistä tietoa aiheesta.

Marianna hakeutui psykologi Kari Kiianmaan vetämään eroseminaarikoulutukseen ja päätyi tämän työn jatkajaksi. Tv-katsojille hän tuli tutuksi viime syksynä Ensitreffit alttarilla -ohjelman yhtenä asiantuntijana.

– Rakkaus on taitolaji. Siinä pärjää, kun opettelee näkemään omat tavat ja ajattelukuviot, joita tulee kasanneeksi esteiksi rakastamisen tielle.

Mitä kaikkea Marianna on oppinut kantapään kautta? Ainakin nämä viisi teesiä:

Luota rakkauteen

Mummi tiskasi, ukki kuivasi. Mummi laski kätensä hellästi ukin olkapäälle, ja ukki luki mummille ääneen. Ja ne katseet, joita he toisiinsa loivat! Niistä näki, että he pitivät toi­siaan viehättävinä.

Vasta muutama vuosi sitten Marianna alkoi miettiä, löytyykö hänen lapsuudestaan yhtään mallia onnellisesta parisuhteesta. Hän hoksasi, että oikeastaan äidinäiti ja tämän puoliso olivat ainoat, joista aisti, että he todella pitivät toisistaan. Omien vanhempien liitto oli riitaisa. He erosivat, kun Marianna oli kolmentoista. Isommat sisarukset muuttivat omilleen, äiti ja Marianna jäivät kaksin. Kotiin laskeutui rauha.

– Ensimmäinen kokemukseni erosta oli siis erittäin hyvä. Tosin se vaikutti myös niin, että uskoni parisuhteeseen oli suunnilleen nolla. Ajattelin pitkään, että kaikki parisuhteet väistämättä lopulta katkeavat.

Nuorta itseään Marianna neuvoisikin luottamaan rakkauteen.

– Rakastamisen taidoissa on sitä paremmat mahdollisuudet onnistua, mitä enemmän on uskaltanut harjoitella. On oikeastaan hyvä, jos on saanut kokea surkeita suhteita ja pettymyksiä. Miten muuten tietäisi, mikä on rakkaudessa keskeistä, vaikeaa ja arvokasta?

Kotikasvatus vaikuttaa kumppaninvalintaan

Mariannan lapsuudenperheessä korostettiin itsenäisyyttä ja omin avuin pärjäämistä. Koska kahdella vanhemmalla sisaruksella oli myrskyisä teini-ikä, kuopus-Marianna näki parhaaksi olla aiheuttamatta lisää hankaluuksia. Hän hoiti koulunsa mallikkaasti. Äidille riitti, että arvosanat pysyivät hyvinä, muuten tytär sai vapaasti touhuta, mitä halusi.

Mariannan mukaan opettelemme hankkimaan rakkautta ja miellyttämään mahdollisia kumppaneita samoilla ominaisuuksilla, joita arvostettiin lapsuudenperheessämme. Uutteruuteen kannustettu saa usein kumppanin, joka on tottunut saamaan palvelua. Sisarustensa hoitamisesta kiitelty löytää hoidettavan. Vakka valitsee kantensa.

– Ruokimme tahtomattamme kumppanissamme käytöstä, joka lopulta uuvuttaa. Toinen väsyy raatamiseen, toinen sivusta katsojan rooliinsa. Mutta jos molemmat oivaltavat käyttäytymisensä kaavat ja haluavat suhteen jatkuvan, he oppivat ajan kuluessa uusille tavoille.

Mariannasta kasvoi itsenäinen pärjääjä. Hänen oli vaikea tunnustaa heikkoutensa ja tuoda esiin omaa tarvitsevuuttaan.

– Olen joutunut miettimään, uskallanko antautua suhteeseen vai olenko sellainen, joka turvautuu aina vain itseensä.

Kotona opittu malli kovaäänisistä välienselvittelyistä jatkui nuoruuden seurustelusuhteissa. Hyvää siinä on se, että Marianna ei ole koskaan pelännyt yhteenottoja.

– En kestä perheensisäisiä salaisuuksia, jotka kaikki tietävät, mutta joista ei puhuta ääneen. Läpinäkyvyys on kaiken a ja o. Pieninkin solmu avataan heti. Muuten se saattaa kasvaa valtavaksi vyyhdiksi, jonka selvittäminen on hirvittävän työlästä. En ikinä jätä erimielisyyksiä puolitiehen. Kysyn ”mitä oikeasti tuolla tarkoitat?” niin kauan, että saan vas­tauksen. Suoruus ei tarkoita ”totuuk­sien” latelemista toiselle.

– Se on mahdollisuutta ja tilaa kertoa, mistä itse haaveilen, mitä himoitsen, mitä pelkään, mikä minua haavoittaa. Mariannan ollessa nuorempi tivaaminen sai usein syyttävän sävyn: ”Pitääkö sinun taas mennä?” Oikeasti Marianna tarkoitti: ”Haluaisin, että viettäisit enemmän aikaa kanssani.” Mutta sitä hän ei osannut tai kehdannut sanoa.

– Kun olen oppinut tiedostamaan keskeisiä asioita omasta rakastetuksi tulemisen tarpeestani, näen kirkkaammin, kuinka toimin toisen aikuisen rinnalla.

Uskalla paljastaa itsesi

24-vuotiaana Marianna meni naimisiin pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa, jonka hän oli tavannut opiskellessaan Perugian yliopistossa. Pari oli muuttamassa Italiasta Suomeen, ja miehen oli helpompi saada oleskelulupa opintoja varten, jos he olivat naimisissa.

– Avioitumisessa oli siis kyse enemmän käytännöllisestä ratkaisusta kuin suuresta romanttisesta eleestä.

Mariannan mukaan on tärkeätä, että pari selvittää itselleen ja toiselle, mitä he tarkoittavat sanoes­saan ”minä rakastan sinua”. Mitä rakkaus on? Mitä siihen kuuluu? Mitä kumpikin siltä odottaa? Kysymyksiin ei pidä vastata niin kuin uskoo toisen toivovan.

– En voi rakastaa sinua sellaisena kuin olet, ellen tiedä, millainen olet.Parisuhteesta etsitään turvaa, joka syntyy siitä, että saa tuntea olevansa jollekulle ykkönen. Ristiriidat kumpuavat turvan menettämisen pelosta. Suhteen alkumetrit ovat ratkaisevia. Pahimmillaan suhde lähtee sopeutumiskäyttäytymisen takia kasvamaan vinoon. Kun todelliset luonteenpiirteet paljastuvat, voi käydä niin, ettei toinen hyväksy sitä, että vahva on välillä heikko ja hoivaaja tarvitsee joskus itse hoivaa.

– Siksi on tärkeätä olla ehdottoman rehellinen alusta saakka. Älä lupaa tyytyä johonkin, minkä tiedät myöhemmin muodostuvan ongelmaksi. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä tulla esille omana itsenään.

Mariannan ja hänen ensimmäisen puolisonsa roolit kääntyivät päälaelleen, kun pari muutti Ita­liasta Suomeen. Miehen kotimaassa asuessaan Marianna oli parisuhteessa usein oppilaan roolissa. Nyt Marianna oli se, joka osasi, hoiti ja järjesti kaiken. Mies turhautui.

Asetelma korostui, kun perheeseen syntyi lapsi.

– En voinut käsittää, miksi toinen ei handlannut asioita yhtä suvereenisti kuin minä. Meillä oli myös täysin erilaiset käsitykset lastenkasvatuksesta.

Liitto päättyi eroon, kun Marianna täytti 30. Lapsi oli kolmevuotias.

Pura eron aiheuttama pettymys ennen kuin aloitat uuden suhteen

Kolmekymppisenä Marianna työskenteli Italian valtion matkailunedistäjänä Tukholmassa. Hänen pomonsa oli italialainen Carlo, pitkälle yli neljänkymmenen ja omistautunut uralleen. Marianna ei ollut tavannut yhtä reilua, rauhallista ja riidatonta ihmistä.

– Se ei ollut hullua rakastumista. Olimme aluksi hyviä ystäviä. Ajattelin, etten voi sitoa itseäni viisitoista vuotta vanhempaan mieheen. Mutta ajan mittaan ystävyys muuttui intohimoksi. Haluttava ihminen on sellainen, jota voi arvostaa.

Kaksi vuotta eron jälkeen Marianna asteli vihille toistamiseen. Kun hän alkoi odottaa lasta uudelle puolisolle, edellisen suhteen ongelmat alkoivat purkautua. Monta vuotta meni riidellessä. Vanhan suhteen loppumisen aiheuttamat pettymykset tihkuivat uuteen perheeseen, kun huoltajuus- ja tapaamiskiistoja puitiin oikeudessa.

– Eroprosessimme jäi aikoinaan käymättä. Kun esikoinen oli teini-ikäinen, menimme ensi kertaa syömään kolmistaan, minä, ex-mieheni ja tyttäreni. Sen jälkeen välit paranivat, ja olemme pystyneet viettämään kaikki tärkeät perhejuhlat yhdessä.

Uudelleen avioituessaan Marianna oli laskelmoinut, että onnistumisen mahdollisuudet kasvavat, kun uusi puoliso on edellisen täydellinen vastakohta. Hän halusi nimenomaan kiltin miehen.

– Riitoja tulee kieltämättä vähemmän, koska nykyinen mieheni ei ikinä asetu samalla tavalla sähäkästi vastaan kuin edellinen. Mutta kiltteyskin voi aiheuttaa hepuleita. Hermostun usein, kun mies tekee lasten puolesta asioita, jotka heidän pitäisi oppia tekemään itse. Kiltteys voi olla myös konfliktinpelkoa. Olen kannustanut miestäni sanomaan ääneen nekin asiat, joista minä en ehkä pidä.

Toisessa avioliitossa perhe on ollut molemmille puolisoille ehdoton ykkösasia. Nuorimmainen täytti viime vuonna 18 ja muuttaa luultavasti ensi keväänä ylioppilaskirjoitusten jälkeen omilleen. Sen jälkeen pesä on tyhjä. Marianna ei aivan tiedä, mitä siitä ajattelee.

– Olen hyvin äidillinen, sellainen italialaistyyppinen supermamma. Lasten aikuistuminen ei tunnu pelkästään mukavalta.

Onneksi on Andrei, viisivuotias tyttärenpoika. Häntä Marianna tapaa viikoittain. Pikkupojalle mummi on vilpittömän ihailun kohde.

– Kuljemme mökillä paljon luonnossa. Kun pyydystän jonkin kiinnostavan ötökän lasipurkkiin tarkasteltavaksi tai noukin joutsenensulan merenrannasta, poika huokaa ”vau, mummi”. En arvannut, että mummius on näin kivaa.

Rakkaus on erilaista eri elämänvaiheissa

Mariannan ja Carlon yhteiseloa on nyt takana parikymmentä vuotta. Ensimmäiset 15 vuotta mies panosti uraansa ja Marianna pyöritti kotia. Nyt puoliso on eläkkeellä ja Marianna tekee pitkää päivää kouluttajana LiberaMente-yrityksessään. Kotiin palatessa häntä odottaa aina illallinen.

Hyvät suhteet eivät synny tyhjästä. Jommaltakummalta on tähän saakka löytynyt kykyä ja halua puhaltaa hiipuvaan hiillokseen.

– En kaipaa suuria romanttisia eleitä, kynttiläillallisia tai ruusun terälehtiä kylpyveteen. Mutta kun mieheni tarttuu minua yllättäen kädestä ihmisjoukossa, se on hiljainen viesti: olet minulle tärkeä.

Vuosien kuluessa iso ikäero on tullut aiempaa näkyvämmäksi. Marianna on 53, mies 68.

– Puolison liikkeet alkavat jo hidastua. Hitaus ei ärsytä, mutta suutun, jos mieheltä jää kaasuliesi päälle. Taustalla on pelko siitä, että hänen muistinsa alkaa pettää.Marianna myöntää miettivänsä, kestääkö avioliitto, jos toinen sairastuu vakavasti. Siitäkin täytyy uskaltaa puhua.

Hyvä parisuhde on Mariannan mukaan kuin kasvihuone, jossa on rajatulla alueella riittävästi valoa, lämpöä ja kosteutta. Siellä rak­kaus pääsee rehottamaan. Läpikuultavassa tilassa asiat eivät jää piiloon eivätkä ne voi näivettyä pimeässä. Suhteen osapuolet ovat kuin puutarhureita, jotka kaivautuvat pintakerroksen eli reaktioiden alle: Miksi toimin tai vastasin toiselle niin kuin vastasin? Mikä tunne siinä oli takana? Kun tunteensa – olipa se sitten pelko, häpeä tai jokin muu – on tunnistanut ja tunnustanut, siitä kannattaa kertoa myös kumppanille.

– Vain itsetuntemuksen ja avoimuuden kautta puolisot pääsevät lähemmäksi toisiaan.

Juttu on julkaistu Annassa 2/2019. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

Juttua muokattu 15.1. klo 16:18: juttu muutettu lyhennelmästä kokopitkäksi.