Kolumnit

Kirsi Pihan kolumni: Aakkosjärjestys, värijärjestys ja sekasotku – mikä on paras tapa järjestää kirjahylly?

Kirjahyllyn voi organisoida kolmella tavalla, joista pidän parhaana sekasotkua. Miestäni epäjärjestys kuitenkin hermostutti, ja hän laittoi kirjani exceliin, Kirsi Piha kirjoittaa.
Teksti: Kirsi Piha

Muutimme ja jouduin siivoamaan kirjahyllyä. Uudessa asunnossa olisi kahden Billy-hyllyn verran vähemmän seinätilaa kirjahyllyille, joten osa kirjoista oli pakko organisoida kirjahyllyjen ulkopuolelle. Rumasti sanottuna, niistä oli päästävä eroon.

Kahteen Billyyn lisähyllyineen mahtuu noin 500 kirjaa. Ei paljoa naurattanut. Muutaman hyllyllisen tietty voisi viedä mökille. Uusi toimistotilakin vetää jonkun verran. Oliko isoisältä saatujen Maigret-kirjojen pakko olla hyllyssä, voisivatko ne olla varastossa?

”Varastossa oleva kirja on kuin kala ilman vettä.”

Toisaalta varastossa oleva kirja on kuin kala ilman vettä. Kirja, kuten ihminenkin, tarvitsee kosketusta, nähdyksi tulemista. Kuinka montaa kirjoistani edes lukisin koskaan enää uudelleen? Ja oliko se edes omistettujen kirjojen pointti – tulla uudelleen luettua? Eikö kirjahylly ollut ennemmin kuin tunnekylläinen ja monipuolinen valokuva-albumi eletystä elämästä? En varmasti lue uudelleen Peter Maylen kirjaa Vuosi Provencessa, mutta elämänvaihe, jossa sen luin, on ollut minulle tärkeä. Ja en varmasti palaa kansantaloustieteen oppikirjaani koskaan, mutta onhan se muisto kauppis-ajasta, opiskelijabileistä yhtä paljon kuin tentteihin pänttäämisestä.

Olen joskus ajatellut, että tyttäreni on onnekas, sillä kaikki tämä on joskus hänen. Kaikki ihanat kirjat. Nyt alan epäillä ajatusta. Onkohan se niin onnekasta saada kaikki tämä pölyltä haiseva, tilaa vievä paperimäärä? Muutama valokuva-albumi haalistuneita lapsuuskuvia voisi sittenkin olla lempeämpi perintö.

Kirjaelämäänsä ihmiset organisoivat kotonaan eri tavoin. Tiivistetysti voidaan ehkä hahmottaa kolme eri tapaa: aakkosjärjestys, värijärjestys, sekasotku. Itse harrastan sekasotkua.

”Aakkosjärjestyksessä on jotain tylsää, ennalta-arvattavaa ja konservatiivista.”

Aakkosjärjestyksessä on jotain tylsää, ennalta-arvattavaa ja konservatiivista. Eihän koti ole täydellisesti organisoitu kirjastolaitos vaan kirjahyllyn pitää olla yllätyksiä tuottava ja yhä uudelleen hämmästyttävä aarrearkku. Harvalla on niin paljon kirjojakaan, että aakkosjärjestys olisi välttämätön. Lisäksi tällaista pitää järjestää aina uudelleen uusien kirjojen muuttaessa hyllyyn. Kaikkea pitää siirtää, että M-hyllyyn mahtuu taas uusi Murakami. Kauhea vaiva. Tämä johtaisi helposti ainakin itselläni siihen, että kirjat kasautuisivat kirjahyllyn viereen. Sekasotku siis joka tapauksessa olisi lopputulos, ennemmin tai myöhemmin.

Värijärjestyksessä taas on aina minusta ollut jotain pinnallista. Eihän värillä voi olla kirjassa väliä. En hanki tai lue kirjaa värin perusteella. Kirja on sisältöä, ei pintaa. Eikö värijärjestys jotenkin kerro sen, että kirjojen omistajalle tärkeintä on kannen esteettisyys, ei sisällön henkevyys? Jos kirja on vain sisustuselementti, kannattaa ostaa kirjakuvioinen tapetti. Siitä on paljon vähemmän vaivaa.

Omituista tässä värijärjestyksessä on myös se, että helposti olettaisi sen olevan erityisesti siisteysfriikkien organisointitapa. Oma aviomieheni todistaa tämän teorian vääräksi. Jokainen, joka on käynyt mieheni autossa tietää, että siinä vasta sotkuinen mies. Sen sijaan kirjansa tämä sama ihminen on järjestänyt täsmälliseen värijärjestykseen. Sama mies tulee todistaneeksi samalla teoriani pinnallisuudesta vääräksi.

Jää vielä sotkujärjestys. Se paras. Sotkujärjestys mahdollistaa sattumat. Proustin vieressä kököttää self-help ja Liza Marklundin vieressä Maon elämäkerta. Høeg ja Kilpi pitävät toisilleen seuraa ja Brett Easton Ellis hyväilee Waltarin Sinuhe egyptiläistä.

”Niinpä mieheni iltapuhteina laittoi kirjani exceliin. Siis exceliin!!!”

Mieheni, joka siis osoittaa hämmästyttävää ja epäluonteenomaista järjestelmällisyyttä vain ja ainoastaan liit­tyen kirjoihin, on kuitenkin hermostunut sotkusysteemistä. Niinpä tämä iltapuhteina laittoi kirjani exceliin. Siis exceliin!!! Excel nyt on muutenkin paholaisen keksintö, joten tästä oli leikki kaukana. Kun ennen olin voinut napata kirjan mistä tahansa kohdasta ja tyrkätä sen toiseen mihin tahansa kohtaan, nyt yhtäkkiä piti stressata, että oliko se A4:stä vai F6:sta kotoisin.

Sittemmin olen oppinut arvostamaan tätä rakkaustekoa. Kirjat löytyvät nyt siististi omista lokeroistaan ja sarakkeistaan. Ja ehkä tämä on itse asiassa sotkun ja järjestyksen täydellinen liitto. Ja puhun nyt kirjahyllystä, vaikka voisi tämä päteä myös parisuhteeseen…

Kirjasuositukset:

Merete Mazzarella: Syksystä syksyyn (Taattua Mazzarellaa.)

Han Kang: Valkoinen kirja (Runollinen, kaunis, hurjakin.)

Matthew McConaughey: Greenlights (Ehdottomasti äänikirjana, McConaug­heyn ääni korvissa…)

X