Minna Kuukan kolumni: Kiinteistövälittäjän neuvo auttaa jättämään tämänkin kodin
Muutossa läjästä muuttolaatikoita ja tietystä määrästä vierasta pintaa kuoriutuu vähitellen koti. Kodin teemme me, tavaramme ja tapamme olla, kirjoittaa Minna Kuukka kolumnissaan.
Muutossa läjästä muuttolaatikoita ja tietystä määrästä vierasta pintaa kuoriutuu vähitellen koti. Kodin teemme me, tavaramme ja tapamme olla, kirjoittaa Minna Kuukka kolumnissaan.
Kuun vaihteessa rapun edessä seisoo muuttoauto. Hidastan kohdalla ja yritän pitkällä vilkaisulla selvittää, onko kuorma tulossa vai lähdössä. Ala-aulassa vastaan tulee muuttofirman nuori mies kantaen laatikkoa, jonka kyljessä lukee ”KEITTIÖ”. Joku on siirtymässä tästä talosta muualle.
Mikähän mahtaa olla syy, huomaan pohtivani. Viekö tie toiselle paikkakunnalle, onko edessä seikkailu ulkomailla, löytyikö unelma-asunto toisaalta vai tuliko ero ja siksi uudet osoitteet? Onko käynnissä muutto, jossa on iloa ja odotusta, vai sellainen, jonka ei soisi tapahtuvan?
Muuttoauton näkeminen nostaa sielun silmiin kuvia laatikkotorneista, jätesäkkiröykkiöistä ja kuplamuovista. Saa miettimään omia siirtymiä kodista toiseen. Hetkellistä kaaosta, jossa tavarat etsivät paikkojaan uusissa raameissa. Kun ei vielä olla varmoja, mihin kulmaan olohuonetta nojatuoli asettuu, millaisia varjoja aamuaurinko piirtää lattiaan ja kumpaan tiskipöydän viereisistä laatikoista juustohöylä kuuluu.
Uuden katon alla tunnetta, että ollaan vain käymässä ja kohta palataan siihen vanhaan, oikeaan kotiin.
Tutkija Veera Kinnunen on selvittänyt väitöskirjassaan ihmisten suhdetta tavaroihin muuton aikana ja arvioi, että tavallisessa suomalaiskodissa on noin 10 000–50 000 tavaraa. Muuttaessa on jokainen niistä kohdattava erikseen.
Amerikkalaistutkimuksen mukaan muuttoa pidetään stressaavampana elämäntapahtumana kuin avioeroa tai lasten saamista. Oman elämän pakkaaminen laatikoihin ja muovisäkkeihin onkin terapeuttista ja kamalaa.
”Poika ehdotti, että josko vain lähdetään ja jätetään kaikki tavara seuraaville.”
Vuosia sitten käskin silloisia 9-vuotiaitani käymään muuton alla läpi omia tavaroitaan ja pakkaamaan niitä laatikoihin. Touhusta ahdistunut, sekä tavaroihinsa että niiden siirtelyyn kyllästynyt poika ehdotti, että josko vain lähdetään ja jätetään kaikki tavara seuraaville. Kiehtova ajatus, joka ehkä on käynyt aikuisemmankin muuttajan mielessä.
13. Se on Tilastokeskuksen mukaan keskimääräinen muuttojen määrä suomalaisen elämässä. Laskin itse muuttaneeni aikuis-iällä yksitoista kertaa, pääsääntöisesti iloisia muuttoja. Olen muuttanut yksin, kaksin ja viimeiset neljä kertaa perheen kanssa. Kaupungista ja kaupunginosasta toiseen, kadulta toiselle ja kertaalleen kerroksesta toiseen saman talon sisällä.
Muuttojen myötä tutuksi on tullut se merkillinen metamorfoosi, jossa läjästä muuttolaatikoita ja X määrästä vierasta pintaa ja lattiaa vähitellen kuoriutuu koti. Sen teemme me, tavaramme ja tapamme olla.
Tuttu kiinteistönvälittäjä antoi kerran ohjeen: älä rakastu seiniin. Kun koti on tyhjennetty ja tavarat jatkaneet muualle, ne ovat vain seiniä. Siitä huolimatta aikoinaan kurkussa kirveli hetken, kun oven sulkeutuessa näin viimeisen vilauksen olohuoneesta, johon synnytyssairaalasta palatessa nostettiin kaksi vauvan koppaa. Se oli koti, jossa meistä tuli perhe.
Olen nykyisen kotitalon ohi kävellyt usein vuosia sitten tietämättä, että joskus kulkisin sen alaovesta omilla avaimillani, ja yrittänyt muistella, mitä talosta silloin ajattelin. Miltä se silmääni näytti?
Toisaalta taas toisinaan ohitan jonkun taloista, joissa olen asunut. Enää ne eivät näytä kodilta, mutta muistan, millainen oli rappukäytävän kaiku ja porraskaiteen tuntuma käden alla. Mietin, onko kellarivaraston hankala lukko jo korjattu.
Katson olohuoneessa ympärilleni. Tiedän jo nyt, että tulen täältäkin muuttamaan. Lapset lähtevät parin vuoden päästä omilleen, ja silloin nämä neliöt ovat luultavasti liikaa.
Sininen sohva tullaan kantamaan ulos, matto sen alla rullataan vietäväksi muualle. Se on painava siirrettävä.
Tuo on ikkuna, jonka ääreen hämmästynyt koira käveli silloin, kun toin sen katsomaan vielä tyhjää uutta kotia ensimmäistä kertaa. Rakennus oli vastavalmistunut, tuoksui laastilta ja maalilta.
Asumme nämä neliöt sisään, ja joku päivä tänne asettuu joku muu, joka ehkä sijoittaa ruokapöydän toisinpäin. Oppii vähitellen väistämään lattian narahtavia kohtia. Pihan hento kukkapuu ehkä yltää silloin jo parvekkeen tasalle. Se on onnellinen ajatus.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous