Mun vauva haluu kampauksen
Istun kampaajalla. Päässä on papiljotteja ja kädessä kampaajan keittämä kahvi, sylissä uusin Seiska. Ja viereisessä penkissä istuu äiti sylissään ryömintäikäinen vauva, joka huutaa raivohuutoa jo toista tuntia.
Äiti hyppyyttää vauvaa, ja kampaaja hyppii samaan tahtiin hänen takanaan, klips klips, yrittäen osua takatukkaan edes sinnepäin. Kaikki hikoilevat. Kun äiti lähtee, kampaaja kertoo, että toinen äiti oli ajanut lastenvaunut keskelle kampaamoa ja ilmoittanut, että hänen lapsensa ei sitten siedä mitään lakkahöyryjä. Lopettakaa hiusten lakkaaminen senkin kampaajat, täältä tulee meidän vauva ja vauvan vankkuri.
Kampaamot eivät ole ainoita paikkoja, joihin vanhemmat tuovat pieniä lapsiaan, vaikka lapset olisivat paljon onnellisempia muualla. Väitöstilaisuudet keskeytyvät lasten puolen tunnin huutoihin, lääkärit tekevät aikuisten tutkimuksia niin, että lapset polkevat vieressä jalkaa. Jos hääpari ilmoittaa pitävänsä vain aikuisten juhlat, kutsutut vanhemmat ottavat nokkiinsa eivätkä tule lainkaan paikalle, koska ”me tehdään aina kaikki yhdessä, perheenä”.
En ole lastenvihaaja. Lapset ovat ihania, viattomia epeleitä, jotka ansaitsevat kaiken hyvän maan päällä. Niitä on itselläni kaksi kokonaista, enkä ole oppinut ihmissuhteista niin paljon kuin elämästä heidän kanssaan.
Olen kaikin tavoin vanhempana epätäydellinen ja monesti epäonnistunut. Silti olen tätä mieltä: lasta ei pidä tuoda paikkaan, jossa hän vain ja pelkästään kärsii, turhautuu ja huutaa sekä samalla mahdollisesti pilaa jonkun toisen tärkeimmän päivän. Tai vain kampaamopäivän, koska siinä huutavan lapsen viereisessä tuolissa voi istua väsynyt äiti, joka on raahannut omat lapsensa hoitoon vain päästäkseen pariksi tunniksi nauttimaan omasta ajasta. Ja hän vielä maksaa siitä lystistä 130 euroa.
Lasten valtaamat kampaamot ja muut aikuisten tilat kertovat siitä, millaisessa minä-maailmassa me elämme, eivät mistään suunnattomasta äidinrakkauden uusnoususta.
Siinä on kyse siitä, että minä teen ihan mitä minua huvittaa, koska minulla on siihen oikeus. Tulen kampaamoon lapseni kanssa, koska minulle on helpointa olla järjestämättä hoitajaa. Mitä toinen asiakas tai kauneusammattilainen siitä tuumii, on toissijaista. Se ei oikeastaan edes kosketa sitä pintaa, jossa asioita pohditaan syvällisesti. Ja tarkoitan tässä ihan perusjamppoja, niitä perheitä, joilla on peruslapset, ilman mitään erityishuomion tarvetta.
Liikenteessä tekstaajat ovat sukua kampaamovauvoille. Tutkimukset osoittavat, että tekstaaminen ja sähköpostittaminen ratin takana on tappava harrastus. Toisia kuolee sen takia, että kuljettaja ei vain pysty tarkkaamaan liikennettä ja näpelöimään kännykkää yhtä aikaa.
Silti aikuiset, asialliset ihmiset lukevat tekstareitaan ja vastaavat meileihin kaikkivoipaisesti, sillä parhaat meistä ovat lain yläpuolella. Nämä samat ihmiset viettävät kahvilahetkeä ystävän kanssa säpsähtäen ja vastaten jokaiseen tekstariin ja puheluun, koska minulla on siihen oikeus, olenhan minä minä. Vielä surullisempaa on, että pieni mobiililaite pompottaa aikuisen elämää lapsen lailla. Lapseen sentään sisältyy aina toive paremmasta huomisesta.
Jos vielä palataan siihen kampaamoon, jossa kaikki kärsivät. Olen lopen kyllästynyt niihin juttuihin, että lasta ei saa mihinkään hoitoon kahdeksi tunniksi kuussa.
Jokainen tuntee jonkun. Myös minä olen tuntenut tässä elämässä, jossa ei ole ollut mummoloita. Naapuri hoitaa tai kaveri hoitaa. Jos lapsella on toinen vanhempi, hän hoitaa sen aikaa, että toinen voi hoitaa asiansa tekemättä lasta ja ympäristöä hulluksi.
Väitän, että suurimmalla osalla meistä on joku apukäsi, johon voi turvautua kun haluaa olla ilman lastaan edes hetken. Ja jos lapsen saatua tuntuu siltä, että siitä ihmeellisestä olennosta ei halua päästää irti hetksikään, se tunne kyllä muuttuu viimeistään esiteini-iässä. Trust me. Siihen asti voi tietysti harkita tällä kampauspuolella kotivärejä.
Kuva: Thinkstock
Kommentit
Kyllä lapsen kanssa voi mennä minne vaan mutta silloin vanhempi vastaa siitä, että lapsi osaa käyttäytyä eikä aiheuta muille kohtuutonta haittaa. Varaa mukaan tutit, pullot, ruuat, lelut, ipadit yms. Ja jos rähinä siitä huolimatta alkaa, poistuu paikalta rauhoittelemaan lasta. Sitä kutsutaan huomaavaisuudeksi ja sitä tulisi meillä kaikilla olla – niin lapsia kuin aikuisia kohtaan. Esimerkiksi häät, konsertit yms voivat olla lapselle ihania kokemuksia, jos hän osaa niistä nauttia. Mutta ei ole oikein pilata muilta tunnelmaa vain siksi, että minulla ja minun lapsellani on oikeus tehdä mitä vaan. Jokainen varmaan tuntee omat lapsensa, heidän kiinnostuksenaiheensa, käytöstapansa ja rauhoittelukeinonsa parhaiten. Ei myöskään ole hassumpi ajatus opettaa jo melko pienellekin lapselle muiden huomioimista ja käytöstapoja. Ja myös itselleen poistumista takavasemmalle jos mikään ei tepsi. Näin olen ainakin itse pyrkinyt kolmen lapseni kanssa tasapainoilemaan ja useimmat kokemukset ovat hyviä 🙂
Kommentit
Hyvähän se on tavallisen lapsen äitinä sanoa, mut kun on vaan tilanteita, että vauvaa ei voi jättää. Kuten oma kakkoseni (ykkösen kanssa ei mitään ongelmaa). Hänelle sopi vain rintamaito minun ollessani vielä hurjalla imetysdieetillä. Ja ruokaa oli saatava usein ja heti herättyä.1
No hyvä se on tässä minunkin lapsettomana sanoa, mutta uskon, että jokainen, Allergiaäitikin mukaan lukien,voisi nyt edes kampaaja- tai hammaslääkärikäynnin ajaksi sen vauvan johonkin jättää. Eikö sitä rintamaitoa voi lypsää valmiiksi tuttipulloon tai jotakin? Omistautuneinkin äiti kaipaa välillä omaa aikaa.
Nämä äidit vaunuineen ja kakaroineen ovat täyttäneet ja valloittaneet maan. He tyrannisoivat yhteiskuntaa ja muita ihmisiä, luullen olevansa etuoikeutettuja yksilöitä.
Käyn viikottain espoolaisella Akseli kirppiksellä ja vaunumammat tukkivat huutavine kersoineen käytävät, eivätkä muut ihmiset pääse heistä ohitse.
Olen 5-kymppinen vapaaehtoisesti lapseton, mutta aviossa ja julkisesti voin sanoa inhonneeni aina lapsia.
Suomessa on vallalla kovat arvot. Lapset haluttaisiin pitää piilossa siihen saakka, että he ovat hyvin käyttäytyviä 30 -vuotiaita. Kaikki eivät sitä hoitajaa löydä. Hyvä se on huudella, kun ei tarvitse tällaisten ihmisten saappaissa elää. Kävisin kampaajalla ilman lasta paljon mieluummin, kun lapsen kanssa, mutta en ole luotettavaa hoitajaa löytänyt. Viimeisin hoitaja tuli kännissä paikalle. En perunut kampaaja, otin lapsen mukaan. Ehkäpä jatkossa leikkaan hiukseni itse, ettei joku sitruuna p***u saa aihetta kolumniinsa.
Noh, aina ei vain ole ketään jolle lapsen jättää. Mies toisella puolen maapalloa, sukulaiset satojen kilometrien päässä, itse vieraalla paikkakunnalla, vauvaa ei vieraalle ihmiselle (esim MLL hoitajat) halua jättää. Ja esim allergista vauvaa ei niin vain jätetä muiden hoitoon. Ja kaikki vauva ei edes huoli pulloa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ja asian voisi kääntää päinvastoin, minäminäminä ja vielä kerran minä enkä siedä kenenkään häiritsevän tai ehkä mahdollisesti häiriötä minulle aiheuttavaa paikkaan jossa minä olen. Nauttisit vaan vauvan huudosta mielissäsi, että sinä saat kerrankin vain istua paikallasi ja joku muu joutuu homman hoitamaan. Ai niin, Sinä kun et siedä muita lähelläsi aiheuttamaan Sinulle häiriötä.
Ja herranjestas sentään, kehtaavat vielä mennä kirpparille lapsineen, jo on maailmankirjat sekaisin. Homehtukaa äidit lapsinenne kotona, velat haluaa vallata maailman. Velakaan ei olisi jos ei lapsia olisi olemassa, kukaan ei sinuakaan vanhana hoitais jollei lapsia ole. Kukaan ei sinua muutenkaan palvelisi, jos lapsia ei olisi. Millä sinäkään mitään tässä maailmassa saisit jos ei lapsia olisi ja jatkossakin tulisi olemaan. Kyllä palveluja ollaan kinuamassa ja vaatimassa, mieti kuka nekin työt tekee nyt ja jatkossa.
Kyllä se on niin, että maailma on nimenomaan mennyt siihen suuntaan, että lapset pitäis lakasta pois kaiken muun tieltä.
Ja juu, menen yksinäni kampaajalle, jos ei lasteni hiuksia tarvi sillä kertaa leikata. Ja nautin itkusta johon mun ei tarvi evääni heilauttaa. Ja juu, en ala itse lasteni hiuksia kynimään, jotta välttyisin velan ja itsekeskeisten aikuisten kiukunpuuskilta ja vihakatseilta.
Enkä vie lapsiani vain aikuisille tarkotettuihin paikkoihin ja en ota nokkiini jos lapsiani ei juhliin kutsuta, vaan juhlin mielelläni aikuisseurassa.
Jäitä hattuun, sopu tilaa antaa.
Minun lapseni eivät imeneet tuttia tai tuttipulloa ollenkaan, vain suoraan rinnasta, ja niin pitkään kuin halusivat (itse vieroittivat itsensä). Olen itse pienenä meinannut tukehtua tuttiin, joten olen tuttikammoinen. Siinä muovissa kuulemma on terveydelle haitallisia aineitakin (ftalaattejako ne olivat). En yksinhuoltajana koskaan voinut jättää lapsia ”jonnekin”, ei ollut luotettavaa paikkaa eikä halukasta peräänkatsojaa. Jos yksi vaikka sairastui, piti ottaa koko konkkaronkka lääkärille mukaan.
Mutta, Vela hyvä, olet itsekin ollut lapsi (kuten meistä jokainen). Toisilla äideillä on luotettava paikka, jonne lapset jättää välillä – meillä toisilla taas ei. Ja sopu sijaa antaa, vaikka sitten kuulosuojaimien avulla jos meteli rasittaa liikaa.
Vielä lisäisin, että kampaajalle ei tietysti kenenkään ole pakko mennä. Itsekin valitsin ”kynitty kana” -lookin, eli koetin leikata tukkani itse, niin kauan kuin lapset olivat niin pieniä etteivät jaksaneet istua paikoillaan odottamassa.
Mutta sitten on paikkoja ja tilaisuuksia, joihin on aika pakko mennä. Muistuu mieleen vaikkapa hammaslääkäri ja oman äidin hautajaiset. Niihin oli otettava lapset mukaan, kun ei ollut luotettavaa paikkaa jonne olisin jättänyt. Aikamoinen hermopaine oli siitä, käyttäytyvätkö lapset nyt niin ettei kukaan pahoita mieltään. – Nyt jälkeenpäin ymmärrän yksinhuoltajien tilanteita aika hyvin, ja pyrin antamaan rohkaisevan hymyn ongelmatilanteessa.
Voi hellanletas sentään….itse lähden todellakin kampaajalle rentoutumaan enkä halua kuunnella lasten itkua ja kiljumista kahta tuntia. Ja että vielä tullaan vaunuilla sisään ja aletaan komentelemaan paikan työntekijöitä!!!
Kyllä imeväisikäinen lapsukainen kestää kaksi-kolme tuntia ilman imetystä, kun lähtiessäsi imetät ja varmuuden vuoksi pumppaat pulloon jääkaappiin. Ja jos ei pumpattu maito kelpaa, niin vaikka vettä pahimpaan hätään. Ei se lapsukainen kuole jollei ruoka tule juuri sillä hetkellä kun hän haluaa. Ja voihan joku hoitaja ottaa vaavin vaunuihin ja tehdä kävelyretken kampaamoon syötettäväksi.
Hoitajista: älkää nyt paapoko niitä teitin kultamussukoita ihan pehmoiksi. Hoitajia saa MLL:n kautta ja kyllä varmaan voi miettiä, jollei omista yhtään ystävää kenelle voisi lapsensa jättää hetkeksi. On sekä äidille että lapselle hyväksi välillä olla hetki erillään.
ja juu, olen itse kolmen lapsen äiti ja käynyt joka kampaamokäynnin ilman lapsia!!!
Ei sitä, ettei joku pidä viisaana sylilapsen tuomista kampaajalle mukanaan, tarvitse tulkita lastenvihaamiseksi. On paikkoja ja paikkoja, tilanteita ja tilanteita. Moneen voi lapsen viedä, mutta on todellakin paikkoja ja tilanteita, joihin ei lasta tuoda. Ihan sen pienen ja muidenkin edun nimissä. (Jos ei kertakaikkiaan saa hoitajaa lapselle kampaajallakäynnin ajaksi, on viisainta kasvattaa ponnaritukka)
Ei allergia ole mikään syy, se on TEKOSYY. aina voi lypsää että kakaran voi jättää muualle. Ei kaikki jaksa kuunnella sun jälkikasvua ja olla kiinnostunut sen kakan väristä ja sun rintaruokinnastasi.
Mitä itsekeskeistä skeidaa. Ei meitä kaikkia kiinnosta muiden lapset.. me kaivataan omaa aikaa, ja maksetaan siitä että jonkun huutava kakara pilaa kampaamoköynnin, ravintola illallisen tms. Jos ei ole luotettavaa paikkaa jättää lapsi, on sitten parempi vaan jäädä kotiin, ja käyttää harkintaa että minne menee. Oi luoja.
Sinä Sitruuna P***u oletkin osunut asian ytimeen, kuule, jätä se kersa kotiin hoitajan kanssa, ja hoida sä White trash itselles hoitaja joka ei tule kännissä paikalle.. tai osta Prismasta tukkaväriä ja värjää ne harvat karvas kotona. Ei kukaan halua kuunnella teidän kakaroiden huutoa.. Miten vaikea se on käsittää. Ei lapsia tarvitse pitää kaapissa aikuisuuteen saakka, mutta on paikkoja ja PAIKKOJA joihin niiden kanssa EI tulla.
Huh mitä tekstiä täällä kommenteissa viljellään, aika vihamielistä on. Onhan niitäkin kampaamoita joissa on vain yksi tuoli ja kampaajia joita ei lapsi mukana häiritse..
Kun olin 13-vuotias ja naapurilla oli vauva, joka huusi päivittäin parvekkeella ja oi että se ärsytti. Onneksi olen kasvanut yli siitä itsekeskeisyydestä ja toivon, että itse kukin kasvaisi ajallaan.
Joillakin ihmisillä ei kerta kaikkiaan ole läheisiä, joilta pyytää apua tai rahaa maksaa hoitajalle (MLL on tosi kallis!). Tai sitten hoitaja on sovittu, mutta ei ilmesty ajoissa paikalle, kuten minulle kerran kävi.
Mutta voi äitikin käyttäytyä hyvin, ei minulle tulisi mieleenikään ruveta komentelemaan kampaajia tai muita kanssaihmisiä, ja hiuslakkahan kuuluu kampaajalle, ei ne lapsetkaan nyt ihan yhdestä kerrasta kuole.
White trashia en koe olevani. Hoitajalle olisi ihan palkka maksettu. Ehkäpä välityspalvelu perustuu white trashin työllistämiseen. Hiukseni leikkautan kiukkusikin uhalla ammattilaisella.
MLL:n tms. hoitajia ei ole syrjäseuduille saatavissa.
Minä olen tehnyt kaikenlaista viiden lapseni kanssa. Mutta en vienyt heitä aikuisten paikkoihin – ei siksi, että olisin halunnut olla yksin vaan siksi, että ne eivät ole sopivia lapselle tai että lapsi ei kuitenkaan niissä viihtyisi. Ei tosiaankaan olisi tullut mieleen viedä pieniä kampaamojen huuruihin ja hiuksenpätkiin tai oman lääkärin vastaanotolleni.
Häihin lapset mielestäni useimmiten sopivat, toki niin, että jos lapseni alkavat kiljua tai juosta sopimattomassa paikassa olen itse valmis poistumaan takavasemmalle. Mielestäni ei ole ollenkaan lapsivihamielistä, jos ei välttämättä halua istua kirkossa kiljuva lapsi vieressään vaan toisten huomioon ottamista lähteä ulos sen lapsen kanssa.
Lastenhoitoapua on vaikeampi saada syrjässä tai pienillä paikkakunnilla. Toisaalta luulen, että lapsia suvaitaan ”aikuisten paikoissa” paremmin pienemmissä paikoissa.
Vanha juttu, mutta hyvä: http://www.hs.fi/matka/Vain+Suomessa+vihataan+lapsia/a1352353735028?ref=fb-share
Eilen olin taaperon kanssa kampaajalla Naureskelimme kampaajamme kanssa tälle jutulle, jonka kumpikin oli sattunut lukemaan. Minun kampaajallani on leluja ihan perheen pienimmällekin ja aina olen tuntenut oloni tervetulleeksi. Nyt on hyvä kaikkien lapsiystävällisten kampaamoiden alkaa mainostamaan lapsiystävällisyyttään. Näin tarjonta ja kysyntä kohtaisivat. Ne jotka tahtovat rauhoittumista voivat sitten käydä paikoissa, joissa lapsettomuus on todennäköisempää.
Tätä tämä nykyaika on, toiset inhoavat maahanmuuttajia, toiset lapsia, kolmannet vanhuksia, neljännet seksuaalisia vähemmistöjä, viidennet vammaisia. Kokoomuksen ja persujen arvomaailma tulee kaikkialla läpi. Valitettavasti.
Voi taivas ,tätä vihamielisyyden ja itsekeskeisyyden määrää.Eipä äkkiseltään uskoisi ,että aikuiset täällä keskustelevat…
Ei mitään sitä vastaan, että lapset osallistuvat aikuisten juttuihin, mutta järki pitää olla vanhemmilla mukana. Ei ole oikein, että koulun joulujuhlassa jonkun oppilaan parivuotias pikkusisko varastaa lasten show^n rynnimällä lavalle kesken esityksen, eivätkä vanhemmat puutu siihen millään tavoin. ”Kun se on niiiiin suloinen”…. Ei ole oikein, että kesken vihkipuheen joku prinsessamekkoinen konttii alttarille, eivätkä vanhemmat tee mitään. Ihan yhtä väärin on, että hautajaisissa pienet lapset pyrkivät koko ajan alttarille. Erilaiset aikuisten tilaisuudet ovat paikkoja, joissa lapselle opetetaan käytöstapoja. Ei lapsia sinne tuoda pääosan esittäjäksi. Että ihan vapaasti lapset mukaan kirkkoihin, kampaamoihin ja muuallekin, mutta niissä paikoissa mennään aikuisten ehdoilla. Ei lasten.
Ei olis koskaan tullut mieleenkään ottaa sylilasta kampaajalle mukaan. Se on järjestelykysymys, mutta kun ei haluta nähdä vaivaa. Jos ei ole lapsella isää(?), mummua, siskoa, tätiä, niin aina löytyy naapurustosta isoja tyttöjä, jotka mielellään tienaavat taskurahaa katsomalla pienokaista.
Itselläni on useampi lapsi (aikuisia jo), muuta olen kyllä ymmärtänyt milloin lapset otetaan mukaan ja milloin he jäävät kotiin jonkun muun hoitoon.
Hyvä on tuo vuoden takainen Hesarin kolumni, mutta siinä puhutaan eri asiasta eli siitä, että jotkut ihmiset eivät voi yleensäkään sietää lapsia normaalitilanteissa. Tässä jutussahan oli kuitenkin kyse siitä, onko lapsia raahattava nykyisin ihan joka paikkaan mukaan. (Sama koskee myös koiria.)
Mielestäni ei ole pakko! Ja jos ei ole rahaa maksaa lapsenhoitajalle, kuinka on varaa maksaa kampaajalle?
Itse kahden lapsen äitinä olen joutunut ottamaan muutkin kanssaihmiset huomioon ja lähtemään mm. kesken näytelmäesityksen huutavan lapsen kanssa ulos, vaikkakin oli lastennäytelmästä kyse.
Toivottavasti minä-minä-äideille vielä joskus avautuu, mitä toisten kunnioittaminen tarkoittaa!
Lapselle hoitajan saaminen ei ole itsestäänselvyys. Isän työt voivat vaikeuttaa äidin menoja, vaikka isä lapsen kanssa parhaansa mukaan yrittäisikin olla. Sukulaiset asuvat kaukana. Ystävät ovat töissä/eivät pidä lapsista/aikataulut eivät kohtaa jne. Naapurustossa ei välttämättä ole teiniä tai mummoa, joka tahoisi lasta hoitaa. Lapsenvahti peruu juuri ennen sovittua menoa ym ym. Itse olen joutunut tekemään kompromisseja ja ottamaan lapsen mukaan paikkaan, johon olisin halunnut mennä ilman lasta. Onneksi nyt sentään sitten on edes tuo kampaaja, jota lapsi ei haittaa. On kuulemma omatkin lapset pyörineet nurkissa, kun on töitä tehnyt 😀 Itse kun olin lapsi, niin meillä meni koko perhe yhdessä aina hiuksensa leikkuttamaan. Ovat vanhempani kantaneet meitä mukanaan ja vähän isompana muistan, että kyllä sinne kampaajalle tulivat muutkin perheet vauvasta vaariin samalla kyydillä.Eikä kukaan alkanut mesoamaan, että MINÄ maksan tästä, MINÄ en tahdo sinun lapsia tänne. Olen kyllä myös sitä mieltä, että vanhemmat ovat vastussa lapsen käyttäytymisestä ja lapselle ei kaikkea pidä sallia. Vauvan ja huudolle ei aina mitään mahda.
Se on vain paha homma, että jos menet julkiselle paikalle, olet julkisella paikalla.
Jokaisella on oikeus siellä kulkea. Ei vain teillä jotka ette halua häiriötä.
Parhainta olisi tilata se parturi kotona käymään jos ei kestä julkisen paikan hälyä.
Onnitteluni fiksuudestasi (kun olet ymmärtänyt minne lapset saa ottaa mukaan)!
Kylläpä nyt nolottaa kolmenkymmenen vuoden takaiset ratkaisuni, kun ei ollut rahaa eikä luotettavia lapsenkaitsijoita.
Vastasin siis tuossa ylhäällä nimimerkille ”Mummu -57”.
Nimimerkki on oikeassa Helinin arvomaailmasta. On syytä muistaa, että hänen puolisonsa on julkikokoomuslainen. Eipä ihme, että nämä kovat arvot tulevat myös Helinin teksteihin.
Kyllä lapsen kanssa voi mennä minne vaan mutta silloin vanhempi vastaa siitä, että lapsi osaa käyttäytyä eikä aiheuta muille kohtuutonta haittaa. Varaa mukaan tutit, pullot, ruuat, lelut, ipadit yms. Ja jos rähinä siitä huolimatta alkaa, poistuu paikalta rauhoittelemaan lasta. Sitä kutsutaan huomaavaisuudeksi ja sitä tulisi meillä kaikilla olla – niin lapsia kuin aikuisia kohtaan. Esimerkiksi häät, konsertit yms voivat olla lapselle ihania kokemuksia, jos hän osaa niistä nauttia. Mutta ei ole oikein pilata muilta tunnelmaa vain siksi, että minulla ja minun lapsellani on oikeus tehdä mitä vaan. Jokainen varmaan tuntee omat lapsensa, heidän kiinnostuksenaiheensa, käytöstapansa ja rauhoittelukeinonsa parhaiten. Ei myöskään ole hassumpi ajatus opettaa jo melko pienellekin lapselle muiden huomioimista ja käytöstapoja. Ja myös itselleen poistumista takavasemmalle jos mikään ei tepsi. Näin olen ainakin itse pyrkinyt kolmen lapseni kanssa tasapainoilemaan ja useimmat kokemukset ovat hyviä 🙂
Olen itse lapseton poikamies. En kuitenkaan ymmärrä, mistä kumpuaa tämä lapsivastainen suvaitsemattomuus. Minua ne eivät ole häirinneet missään: ei parturissa, ei häissä, ei lentokoneessa. Miksi ihmisistä on tullut tällaisia egoisteja? Ei yhtään osata ajatella, että myös lapsilla ja heidän vanhemmillaan on oikeuksia tehdä asioita. Ei tämä yhteiskunta ole vain lapsettomia, hyväosaisia keski-ikäisiä varten. Toivottavasti näitä huonoja äitejä ja isiä ei ole kuitenkaan liian paljon. Nyt tarvitaan tialle hyviä isiä ja äitejä.
Kaikilla vaan ei ole niitä sukulaisia tms. edes välttämättä enää sitä toista vanhempaa jolle lapsen voisi jättää hoitoon. Lääkärin on pakko mennä jos sairasta ja siloin ei voi kuin ottaa lapsi mukaan jos ketään hoitajaa ei ole. Kampaalle ei toki ole pakko mennä.
Ihanan virkistävä kommentti 😀 Päiväni on pelastettu.
Järki ja ymmärrys puuttuu monen kommenteista. Jos teillä on mies, sukulaiset ja kummit hoitamassa lasta eikä koskaan elämässä ole tullut yllättävää tilannetta eteen, niin toivokaa että näin on jatkossakin. Kaikkien kohdalla ei ole, he voivat varmasti liikkua julkisella paikalla se haukuttu karjakkohuivi päässä ylikasvaneissa mopeissaan, etteivät kampaamon juorulehtien lukijat häiriinny.
TästäKIN suvaitsemattomat oman navan tuijottajat saavat ison ongelman aikaiseksi, samanlaista valitusta ja narinaa ei missään sivistysmaassa ole lapsi-aiheesta.
Ihanan virkistävä ja kepeä kolumni, Sari!<3 Olet toivoni siitä, että itsekin voisin säilyttää kepeyden (ja järjen) elämässäni, vaikka äidiksi tulisinkin. Näissä useissa fanaattisissa kommenteissa taas on yksi syy, miksi harkisten vakavasti äitiyttä. En halua muuttua sellaiseksi ihmiseksi, mitä moni äidiksi tultuaan edustaa. Ihan hullua, mitä se ihmisille usein tekeekään. Oli se kanta asioihin sitten mikä tahansa, niin oma mielipide pitää jyrätä ja samalla lytätä kaikki muut toisinajattelijat. Äideistä tulee liian usein marttyyreja (esim. "kukaan ei kelpaa minun lastani hoitamaan paitsi minä itse") ja itsekkäitä ihmisiä, se on surullista. Samalla heidän elämästään katoaa ilo ja kepeys. Uskon, että he yrittävät parhaansa ja uskovat toimivansa oikein, mutta menevät silti usein harhaan. Tuot kivoja näkökulmia elämään äitinä ja ei voi kuin allekirjoittaa sen mitä tähän asti olen sattunut teksteistäsi lukemaan (ja jos olisinkin joskus eri mieltä, niin en jaksaisi vetää hernettä nenään:))
Otetaanhan vähän iisimmin ja muistetaan myös nauttia elämästä, toisiamme tukien. Kliseistä kuin se onkin, niin "you have to take care of the mother of your chlidren"
(Dr. Phil)
Minäminää tässä edustaa se, että oletuksena on äidin ilkeyttään tai laiskuuttaan lapsensa tuoneen kampaajalle. Jos minä olisin istunut huutavan lapsen viereisessä tuolissa, olisin kysynyt voinko olla avuksi. Seiska ei niin laadukasta lukemista ole, että en voisi auttavaa kättä tarjota. Huokaushan siinä olisi voinut päästä, jos omat lapset on hoitoon saatu ja toisen lasta päätyisin hoivaamaan. Sympatiani kuitenkin ovat täysin tämän huutavan lapsen äidin puolella. Kukaanhan meistä ei tiedä, mikä tarina hänelläkin on taustalla.
Apukäteni ovat kaukana ja mies reissutyössä, joten olen onnellinen nainen, kun olen löytänyt kampaajan, joka ”kestää” myös mukana tulevan lapsen. Jotkut perheet kun joutuvat pärjäämään omillaan. Jos joku ei kestä lapsia kampaamoreissulla, voipi vaikka kampaajalta ennakkoon kysyä ”lapsivapaita” aikoja. Mielenkiintoinen ajatuksenjuoksu toimittajalla.
– Hyvä, ”Hyvä poikamies”!
Veikkaan, että et kauan onnistu pysyttelemään poikamiehenä.
Ylimielistä nostaa itsensä ”hyväksi ihmiseksi” ja samalla leimata kolumnisti ”huonoksi äidiksi” tuon kirjoituksen perusteella. Sarihan nimenomaan kirjoittaa, että ei halua tuoda lapsiaan kampaamoon, jossa he todennäköisesti vain kärsivät. Toki siinä on sekin puoli, että muut saavat kärsiä siitä lapsen huudosta. Mutta ei se lapseton kampaamokäynti todellakaan ole siitä lapsen onnellisuudesta pois. Voi teitä marttyyreja tuomitsijoita, katse peiliin! Todellista suvaitsevaisuutta ei ole tuomita, vaan pyrkiä ymmärtämään useita näkökulmia ja elää itse niin kuin parhaaksi näkee itsensä ja läheistensä kannalta. Pysyköön poikamies poikamiehenä minun puolestani. 🙂
Kiitos, Sari, hyvästä ja – voisi kai sanoa – rohkeastakin kirjoituksestasi! Yksipuolista ja ahdasmielistä on kuvailla sinut suvaitsemattomaksi, ”julkikokoomuslaisen” puolisoksi, joka edustaa kovia arvoja, kun uskallat tuoda esille sen tosiasian, että kaikissa julkisissa tiloissa lapset eivät voi temmeltää vapaasti, äänekkäästi ja toisia ihmisiä mahdollisesti häiriten. Kaikkia ei kuvailemasi tilanteen häiritse, mutta veikkaanpa, että olipa henkilö äiti tai ei, useimmat naiset tulevat esimerkiksi kampaamoon nauttimaan ja rentoutumaan. Lapsiahan voi vielä kasvattaa ja opettaa, mutta huonosti käyttäytyviä aikuisia valitettavasti ei.
Amen.
Jukupliuta. Raskaus ei ole sairaus, eikä äitiys sen lapsen saamisen jälkeen tila, jossa kaikki on hyväksyttävää. Ymmärrän iltapäivällä kiukuttelevat lapset ruokakaupassa, kun sitä ruokaa pitää ostaa eikä lapsia voi jättää pihalle tai autoon. Kampaamoon ei lapsia tuoda huutamaan. Ristus, että voi kenellekään tulla edes mieleen…
Hyvä Vappu!
Jessss!!!!! Hyvä sinä ”Lapseton poikamies”!!!! Toivottavasti et pitkään joudu olemaan lapseton tai edes poikamies. Sinunlaisiasi vanhempia tämän maan lapset tarvitsevat.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä! Tämä aihe tuntuu olevan varsin arka, jossa mielellään lähdetään puhumaan lapsivastaisuudesta – jopa lapsivihasta. Mielestäni nämä kommentit kertovat enemmän kommentoijasta kuin itse kohteesta. On suunnaton harmi, että lapsia koskevista aiheista ei (oman kokemukseni mukaan juuri lainkaan) voida keskustella ilman suuria tunteenpurkauksia, jotka valitettavasti vievät järjelliseltä keskustelulta pohjan kokonaan pois. On täysin absurdia nimittää toista huonoksi vanhemmaksi mielipide-erojen takia. Kolumnisti Sari Helin ei näin tehnyt. Ilmeisesti kuitenkin osa ihmisistä koki Helinin napakan kirjoituksen hyökkäyksenä ja koki tarpeelliseksi puolustautua. Kaipaisin tämän(kin) aiheen ympärille rakentavampaa ja järjellisempää keskustelua, jossa otettaisiin myös toisen mielipide huomioon!
Vappu puhuu asiaa!
Ongelmahan ei ole lapset, vaan aikuiset, jotka ei osaa olla vanhempia, eli nämä ihmiset joiden lapset saavat tehdä ihan mitä ikinä haluaavat. Lapsella pitää olla rajat, ne asettaa aikuinen. Jos lapsella on tekemistä esim. siellä kampaamossa niin urpo on sellainen aikuinen, jota lapsen mukana oleminen ärsyttää. Sama koskee myös juhlia, jos kutsussa lukee, että ne on aikuisten juhlat niin sinne lapset EI kuulu. Mutta normaalisti lapsi tulee mukaan ja vanhemmat valmistautuvat siihen ettei lapsi pitkästy, eli jos häiden tai hautajaisten aikana lapsella menee hermo, mennään sen kanssa ulos tai keksitään hänelle tekemistä.
Äitiys on sellainen asia, että pitää tinkiä ja mennä lapsen ehdoilla. Ja ihan oikeesti jos se lapsi ei kestä sitä kampaamossa käyntiä ilman tissiä, niin sitten pitää siirtää sitä kampaamoa niin että lapsi on kasvanut. Tästä syystä jopa lapsiin siirtyy tämä itsekkyys. Ajatelkaa myös toisia ihmisiä ja opettakaa lapsillennekin joustavuutta ja käytöstapoja. Kertokaapa että esim. hammaslääkärissä, niin miten tätä vauvaa hoidetaan samalla kun se hammaslääkäri yrittää hoitaa hampaita?? Onko se siinä tississä koko ajan??
Ja nää mun mies on aina jossain muualla töissä, ja sukulaiset on kaukana ja en luota mannerheimin lastensuojeluliittoon. Niin olette varmasti tienneet mihin olosuhteisiin perheenne perustatte ja ehkä sitten jos kaikki on noin helvetin rankkaa kannattas jättää kampaamossa käymättä 😀 VOI HYVÄ JUMALA!!!
Olen lapseton, työtä kuitenkin riittää esim. iäkkään vanhemman hoidossa. Välillä olen niin uupunut, että esim. kampaajan tuolissa haluaisin painaa vain silmät kiinni. Jos vieressä huutaa lapsi, en voi niin tehdä. En paheksu, mutta jo väsynyt huokaisukin saa jotkut äidit kipakoiksi. ”Mikäs syy sinulla on valittaa, lapsettomalla ihmisellä”, on ”pyhimysäitien” tyypillinen tiuskaisu. En minä valitakaan. Silti minullakin on toive saada levätä hetki.
Huvittavaa on se, että kampaamomammat sanovat toisten olevan itsekkäitä kun eivät siedä lapsia kampaamossa, kuitenkin on päivän selvää ettei lapsen paikka ole kampaamossa ja he itse tekevät itsekkään valinnan päättäessään viedä lapsen kampaajalle. Lapsia hankkiessa tulee miettiä mihin olosuhteisiin lapsi hankitaan ja millä resursseilla lasta kasvatetaan, tukiverkko on äärettömän tärkeä! Lapsen tarvitsevuus ei liene yllätys kenellekkään, sen sijaan äitien tarpeet näyttävät olevan. Äitiys on uhrautumista omista asioista ja haluista lapsen parhaan tähden. Jos lapsen tarpeet äitiä kohtaan ovat niin suuret ettei lasta saa rinnalta irti kampaamon ajaksi on itsestään selvää, että äiti luopuu omasta hyvinvoinnistaan ei lapsi. Huono omatuntoko kalvaa kun noin kärkkäitä mielipiteitä täällä heitellään?
Sinuakin siis inhottiin kun olit lapsi.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous