”Jos tästä selviän, muutan takaisin Suomeen”, ajatteli iranilaissyntyinen Zara Haiasi – ja niin hän teki

Ulkomailta muutetaan Suomeen opintojen, työn ja perheen perässä. Carmen, Edith ja Zara kertovat, mikä heidät sai jäämään.

”Emme me maahanmuuttajat halua sosiaalitukia, vaan työtä”

Edith Nwabuden, 30, ensimmäinen asuinpaikkakunta Suomessa oli Joensuu, jonne hän matkusti suorittamaan loppuun kemian alan maisteritutkintoaan. Matkalla Edith mietti, miten paljon hiljaisemmiksi maisemat voivat vielä muuttua.

Joensuusta Edith muutti kolmisen vuotta sitten Helsinkiin.

– Vaikka Joensuu oli Nigeriaan verrattuna ollut aivan toinen, hämmentävän hiljainen maail­ma, muutto Helsinkiin tuntui oudolta: niin paljon ihmisiä ja hälinää ympärillä. Olin tottunut hiljaisempaan menoon niin hyvin!

Suomen-vuodet ovat saaneet Edithistä esiin muitakin perin suomalaiselta kuulostavia puolia. Siinä missä hän ennen tarvitsi jatkuvasti ympärilleen ihmisiä ja seuraa, nykyisin hän nauttii myös yksinolosta.

– Kun olen viettänyt aikaa muiden ihmisten, vaikka ystävienkin kanssa, koen tarvitsevani vastapainoksi omaa tilaa ja rauhaa. Haluan olla hetken aivan yksin.

Yksinoloon tarjoutuu myös paljon tilaisuuksia, jopa liikaa. Edith on ystävystynyt muiden maahanmuuttajien kanssa, mutta suomalaisiin ei ole ollut helppo tutustua. Myöskään esimerkiksi naapurustosta ei ole muodostunut yhteisöä, jossa kaikki tuntisivat toisensa. Sellaista Edith Nigeriasta ikävöi.

Kun hän tuli Suomessa raskaaksi ja sai lapsensa, terveydenhuoltojärjestelmä hoiti kaiken hienosti. Mutta sen ulkopuolella tuore yksinhuoltajaäiti jäi melko yksin.

– Kotimaassani juuri synnyttäneestä äidistä pitävät huolta koko suku ja naapurusto. Hänen luonaan käydään jatkuvasti ja häntä autetaan kaikessa.

Toisaalta yksinhuoltajaäiti herättää Nigeriassa ikävää huomiota ja paheksuntaa. Edith oli helpottunut huomatessaan, että suomalaiset eivät suhtaudu asiaan samalla tavalla.

– Täällä ketään ei kiinnosta, onko sinulla miestä vai ei, kun saat lapsen. Jos miestä ei ole, se ei ole iso juttu. Elämä yksinhuoltajana on Suomessa paljon helpompaa kuin Nigeriassa.

Uudessa kotimaassaan Edith moittii työllistymisen vaikeutta. Korkea koulutus ja kovat työhalutkaan eivät auta, sillä työnsaanti tyssää viimeistään suomen kielen taidon puutteeseen. Edith hakeutui lopulta töihin siivousfirmaan.

Pidemmän päälle se ei kuitenkaan tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Syntyi unelma uudesta ammatista, ja elokuussa Edith aloittaa sairaanhoitajan opinnot.

– Opiskelen myös uutterasti suomea, jotta kielitaidostakaan ei jäisi kiinni.

Ellei työllistymisen vaikeutta oteta lukuun, Edith on viihtynyt Suomessa.

– Suomi on ottanut minut hyvin vastaan. Nyt olen innoissani sairaanhoitajaopinnoista ja toivon, että ne tarjoavat paremmin työllistymismahdollisuuksia. Suomessa saa toki myös sosiaalitukia, mikä Nigeriassa olisi täysin mahdoton ajatus, mutta emme me maahanmuuttajat tukia halua, vaan työtä. Työ on kotoutumisen avain.

”Suomalaisista on tullut ulospäinsuuntautuneempia”

Zara Haiasi, 53, on nähnyt kahdenlaisen Suomen. Ensimmäinen oli 90-luvun lopun Suomi, joka toipui lamasta ja jossa ulkomaalaisia jäätiin tuijottamaan.

Poliittisina pakolaisina Iranista lähteneet Zara ja hänen miehensä tulivat Turkin kautta Suomeen vuonna 1998. He päätyivät maahan Turussa asuvien sukulaisten houkuttelemina.

– Halusin heti tehdä Suomessa töitä. En ollut kuullutkaan sosiaalitoimistosta. Minulla oli kauneudenhoitoalan ja kampaajan koulutus, työkokemusta ja taitoa, ja lähdin kyselemään töitä turkulaisista kampaamoista. Viikon kuluttua minulla oli jo työpaikka.

Nopeasti työtä löytäneestä Zarasta tehtiin tuolloin lehtijuttuja suomalaisiin lehtiin. Lahjakas kampaaja oli hyvä esimerkki siitä, että aktiivisella asenteella saattoi kotoutua nopeastikin, kielitaidottomuudesta huolimatta.

Zara suoritti myös suomalaisen kosmetologitutkinnon ammatti-instituutissa ja opetteli suomen kielen. Sen jälkeen hän on hoitanut tuhansien suomalaisten hiuksia ja kauneutta.

Vuonna 2010 Zara halusi kokeilla siipiään­ maailmalla ja muutti Lontooseen. Suomeen jäivät aviomies ja perheen aikuistunut poika.

Lontoossa urkeni uusi, tähtien täyttämä ura. Hän niitti mainetta esimerkiksi monien kuuluisien Bollywood-näyttelijöiden luottostailaajana. Vuodet olivat työntäyteisiä ja antoisia. Sitten iski korona.

– Sairastuin ensimmäisten joukossa keväällä 2020. Myös luonani silloin ollut mieheni sairastui. Olimme molemmat todella sairaita, ja siinä sairasvuoteella maatessani tein päätöksen, että jos tästä selviän, muutan takaisin Suomeen. Maailma alkoi sulkeutua ja pelkäsin, etten pääse enää poikani luokse.

Kymmenen Lontoon-vuoden jälkeen häntä odotti korona-ajan hiljentämä, mutta pohjimmiltaan vilkkaampi, eloisampi Suomi. 1990-lukuun verrattuna ero oli huomattava.

– Suomalaisista on tullut ulospäinsuuntautuneempia, pirteämpiä ja iloisempia. Se näkyy ihan jo katukuvassa. Suomeen on syntynyt toinen maahanmuuttajasukupolvi, jossa eri kulttuurit yhdistyvät suomalaisuuteen ja tekevät siitä värikkäämpää, Zara kuvaa.

Uskaliaasti koronavuosien keskellä Zara toteutti pitkäaikaisen unelmansa ja avasi Helsinkiin oman kauneushoitola-kampaamon.

Nyt hän elää unelmaansa ja haaveilee myös hoitolan laajentamisesta.

– Aina täytyy olla yritteliäs, hän tiivistää elämänfilosofiaansa.

”Lasteni on parempi kasvaa Suomessa”

Kun kondiittori Carmen Castillettille, 43, ja hänen pizzakokkina työskentelevälle miehelleen tarjottiin tilaisuutta lähteä Suomeen paikalliseen ravintolaketjuun töihin, perhe otti karttakirjan esiin. Piti katsoa, millainen maa Suomi tarkalleen ottaen oikein on.

– Emme tienneet Suomesta juuri muuta kuin että joulupukki asuu siellä, Carmen kertoo nauraen.

Tuolloin vielä kolmilapsinen perhe pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja aloitti uuden elämän Suomessa. Työpaikassa asiat eivät lopulta sujuneet niin kuin alun perin oli sovittu, mutta alkuhankaluuksien jälkeen uudet työpaikat löytyivät muualta. Nykyisin Carmen työskentelee Ikeassa, jossa pärjää oppimillaan suomen kielen perustaidoilla.

– Pidän Suomessa siitä, että täällä asiat sujuvat ja hoituvat. Olen talou­dellisesti omillani ja nautin turvallisuuden tunteesta, jonka kuukausipalkka tuo. Koen, että taloudellinen tasa-arvo sukupuolten välillä on Suomessa paremmalla tolalla kuin Italiassa.

Ennen kaikkea Suomi on Carmenin näkemyksen mukaan lapsille paras paikka kasvaa.

– Kun lapseni lähtevät kavereiden kanssa ulos, minun ei tarvitse olla huolissani tai kuljettaa heitä joka paikkaan. Voin luottaa siihen, että täällä on turvallista antaa heidän kävellä kadulla.

Lapset, etenkin Suomessa syntynyt kolmevuotias kuopus, ovat suomalaistuneet sujuvasti. He viihtyvät Helsingissä, puhuvat suomea ja omat omaksuneet suomalaisia tapoja monessa asiassa.

– Kuopukseni ei edes suostu katsomaan italiankielisiä lastenohjelmia, vaan pitää parempana suomen- tai englanninkielisiä piirrettyjä.

Italiasta Carmen ikävöi vanhempiaan, sukulaisiaan ja italialaista ruokaa – etenkin italialaisia ruoan hintoja. Elämä Suomessa on kalliimpaa, mutta toisaalta palkatkin ovat keskimäärin isompia. Silti ruokaostoksilla kirpaisee, kun oliiviöljystä tai parmesaanijuustosta joutuu maksamaan tuplasti enemmän kuin Italiassa.

Italian ilmastoa ja aurinkoa hänellä sen sijaan ei ole ikävä.

– En ole koskaan ollut mikään auringonpalvoja, eivätkä mielialani vaihtele sään mukaan. Etelä-Italias­sa on usein aivan liian kuuma, eikä suomalainen kylmyys tai pimeys ole minulle ongelma. Tykkään ulkoilla joka säässä, ja talvisin lapset ovat hulluina lumeen.

Italiaan paluuta ei ole näköpiirissä. Päinvastoin, elämä on yhä tukevammin Suomessa. Syksyllä Carmen aloittaa miehensä kanssa yritystoiminnan ja avaa Helsinkiin oman pizzeria-gelaterian.

Siellä Carmen pääsee taas oman ammattinsa pariin, siihen työhön, josta eniten nauttii: valmistamaan italialaisia leivonnaisia, herkkuja ja jäätelöä.

• Ihmiset

  Yhdysvalloista Suomeen muuttanut Josephine Atanga voisi ansaita rahaa Amerikassa paremmin, mutta valitsee silti jäädä tänne: ”Suomi on parasta, mitä minulle on tapahtunut”

• Ihmissuhteet

  Lääkärin lausunnossa Mertsi Ärling oli ”erittäin heikkolahjainen romanipoika” – yhä Mertsi ihmettelee, kuinka hänestä tuli korkeakoulun mies lasiseinäisessä työhuoneessa

• Koti ja sisustus

  Suomalaisuus muiden silmin – näitä asioita ulkomaalaiset pitävät Suomessa ihan ihmeellisinä: ”En malta odottaa”