Riku Suokas ja Johanna Tohni suhteensa romanttisesta alusta: ”Ensitreffit päättyivät suudelmaan”

Kahden lapsen sinkkuäiti, stand up -koomikko Johanna Tohni oli jo ehtinyt ajatella, ettei enää halua parisuhdetta. Riku Suokkaan treffipyyntöön hän kuitenkin vastasi heti "joo". – Sen jälkeen en enää tiennytkään, mitä kuuluu sanoa!

Stand up -koomikko Johanna Tohnin yhdeksänvuotias poika on juuri aloittanut pianonsoiton. Siksi Johanna ja avomies Riku Suokas olivat vähällä myöhästyä haastattelusta.

– Reko halusi ehdottomasti soittaa Rikulle Kattilaulun. Hän pimputti onnellisena soittoläksyään, ja Riku kuunteli rauhallisesti esityksen loppuun asti, Johanna kertoo.

Riku hymyilee vieressä. Stand up -koomikkopariskunta muutti yhteen viime syksynä. Nelihenkinen uusperhe asuu Tampereella.

– Rikusta on tullut todella tärkeä Rekolle ja 12-vuotiaalle Hellelle. Tiedän, että aina ei käy niin, että lapset haluaisivat vanhempansa muuttavan yhteen uuden kumppanin kanssa. Meillä lapset kyselivät jo varhain, koska Riku muuttaa meille, Johanna sanoo.

– Minussa on etuja, pleikat ja muut, Riku myhäilee.

Kasvatusmetodit lemmikkioppaista

Johanna Tohni, 39, on stand up -koomikko ja käsikirjoittaja. Ennen koomikon töitä hän esiintyi improvisaatioryhmässä ja toimi kouluttajana. Johannalla on kaksi lasta neljän vuoden avioliitostaan, joka päättyi vuonna 2009.

Riku Suokas, 45, on Suomen stand up -kulttuurin pioneereja: hän on esiintynyt ja tuottanut tapahtumia yli 20 vuotta. Hän on myös toiminut teatterinjohtajana ja ohjaajana. Rikun 15 vuoden avioliitto päättyi vuonna 2006.

Uusperhe on pitkään yksin viihtyneille aikuisille uusi alku, erityisesti Rikulle. Hän ei voi saada biologisia lapsia.

– Avioeroni jälkeen vietin lähes kymmenen vuotta sinkkuna, siksi perhe-elämässä on ollut paljon opettelemista. Nuorempana lapsia oli toiveissa. Tieto siitä, etten voi saada lapsia, sattui silloin aikanaan. Mutta enää se haava ei ole auki, Riku sanoo.

– Koiria minulla on ollut, ja kasvatusmetoditkin olen poiminut lemmikkioppaista, Riku vitsailee.

Eri rytmissä eläminen ottaa päähän

Rikun kokemattomuus tulee esiin pienissä asioissa.

– Kun Johanna on jumpassa, lapsi esittää näennäisen viattoman kysymyksen, kuten voisiko pelata Playstationia, ja minä menen halpaan.

– Mutta se, että minulla on perhe ympärilläni, on hienoa. Lapset tuovat paljon iloa. He muistuttavat ajasta, jolloin kaikki oli viatonta ja mahtavaa. Heidän kauttaan olen saanut taas yhteyden omaan lapsuuteeni. Eikä suoraan sanottuna harmita, että vaippashow on jäänyt kokematta.

Entisen sinkun on ollut vaikeaa sovittaa unirytmiään muiden perheenjäsenten rytmiin, koska esiintyjän työt ovat iltapainotteisia. Nukahtaminen on vaikeaa, eikä Rikua vielä yhden aikaan yöllä väsytä yhtään.

– Minulla menee töiden jälkeen pari tuntia, että pääsen kiepeistä alas. Se ottaa välillä päähän. Minulle tulee syyllinen olo, jos nukun pitkään ja herään vasta kymmeneltä.

Johanna toppuuttelee Rikun huolta.

– Herään lasten kanssa aamulla, koska olen siihen tottunut. Ehdimme tehdä kivoja asioita myös koko perhe yhdessä. Riku vei meidät juuri laavulle paistamaan makkaraa, sellaista emme olleet koskaan ennen tehneet.

Ensitreffit päättyivät suudelmaan

Ensimmäisen kerran Johanna ja Riku tapasivat Ylen Naurun tasapaino -ohjelman kuvauksissa vuonna 2013. Riku oli aloittelevien stand up -esiintyjien kisan tuomari, Johanna kilpailija. Johanna oli vastikään aloittanut koomikon työt ja kiersi esiintymässä alan tapahtumissa. Niissä hän törmäsi usein Rikuun.

– Aloimme jutella ja huomasimme, että meillä oli hauskaa keskenämme, Johanna muistelee.

Pikkuhiljaa Johanna ja Riku hakeutuivat toistensa seuraan yhä useammin. Vuonna 2015 ”erittäin hyvien festaribileiden” jälkeen Riku päätti ottaa seuraavan askeleen.

– Halusin nähdä Johannaa useammin ja soitin pyytääkseni häntä treffeille.

Johanna oli yllättynyt mutta mielissään.

– Olin ehtinyt ajatella, etten enää halua parisuhdetta. Olin ollut sinkkuäitinä jo kuusi vuotta, mutta ajatus treffeistä ei innostanut. Rikulle sanoin kuitenkin heti joo. Sen jälkeen en tiennytkään, mitä kuuluu sanoa. Tilanne oli niin vieras, Johanna muistelee huvittuneena.

Treffit saatiin sovittua parin viikon päähän tamperelaiseen ravintolaan lounasaikaan. Johannaa jännitti tavata tuttua miestä.

– Olisi ollut kamalaa, jos Rikusta olisi tullut minulle tyyppi, jonka kanssa treffit menivät pieleen. Onneksi ne menivät hyvin!

– Ne olivat erittäin romanttiset treffit. Ne päättyivät suudelmaan, Riku sanoo.

– Suutelu alkoi jo kesken treffien, Johanna korjaa.

Pariskunta jatkoi tutustumistaan seuraavana päivänä, ajomatkalla Helsinkiin keikalle.

– Viiden tunnin autotreffien aikana puhuimme kaikesta mahdollisesta. Myös töistä.

Muutaman kuukauden tapailun jälkeen Johanna puki sanoiksi sen, mitä molemmat olivat ajatelleet toisistaan jo varhaisessa vaiheessa: voisit olla se oikea.

– Keikkareissulla Kuopiossa minulle tuli Rikua ikävä. Soitin hänelle hieman punaviiniä nauttineena.

– Minä yritin ehdottaa, että puhuttaisiin seuraavana päivänä lisää selvin päin. Sinä et antanut myöten, joten puhuimme sitten silloin, ja lisää seuraavana päivänä, Riku sanoo.

– Tiesin, mistä puhuin, Johanna sanoo nauraen.

Etäsuhde ei huolettanut

Suhteen alkaessa Riku oli lähdössä kuukaudeksi Meksikoon opiskelemaan sukelluksenopettajaksi ja sen jälkeen vuodeksi Lontooseen opiskelemaan elokuvaohjaajaksi. Mutta etäsuhde ei paria huolettanut.

– Olimme kumpikin eläneet monta vuotta yksin. Osasimme molemmat hoitaa omat asiamme, Johanna sanoo.

Etäsuhdetta helpotti myös se, että Riku kävi usein keikoilla Suomessa rahoittaakseen opintonsa. Rankka Lontoon-vuodesta kuitenkin tuli.

– Minulla on edelleen tapana huomautella herralle, että älä saa sydänkohtausta työnteosta ja oletko muistanut syödä aamupalaa, Johanna kertoo.

Ensimmäisen liittonsa aikana pari–kolmekymppisenä Riku paiskoi töitä hirmuista tahtia. Hän perusti stand up -klubeja ja -festarin ja oli 25-vuotiaana Suomen nuorin teatterinjohtaja Hämeenlinnassa. Lisäksi hän esiintyi, käsikirjoitti ja ohjasi. Parisuhteelle taikka omasta kunnosta huolehtimiselle ei jäänyt aikaa. Riku kärsi unettomuudesta ja liikakiloja kertyi parisenkymmentä.

Kun Riku lopetti vaativan päivätyön Tampereen Työväen Teatterin johtajana vuonna 2013, elämänhallinta ja terveys kohentuivat. Viime vuosina työtahti ei silti ole laantunut.

”Samoja virheitä teen vieläkin”

Vaikka ikää ja kokemusta on enemmän, Riku huomaa olevansa joissain asioissa entisensä.

– Samoja virheitä teen vieläkin: liikaa töitä. Englannin-vuoden jälkeen työtahti on ollut vähän liian kovaa. Painoa on tullut lisää ja kunto huonontunut. Kun en anna itselleni ja parisuhteelle tarpeeksi aikaa, se on aina huono juttu.

Elokuvaohjaajaksi valmistuneella Rikulla on työn alla kaksi käsikirjoitusta. Lisäksi hänellä on käynnissä muita projekteja.

– Ei nykyihmisen leipä ole säännöllistä, lähes kaikki koomikot tekevät jotain muutakin hommaa.

– Sinä teet vielä viisi kertaa enemmän verrattuna muihin – ja nautit siitä, Johanna sanoo.

– Jopa sitäkin, Riku virnistää.

Joskus Riku miettii, johtaako meno uupumukseen.

– Toistaiseksi suuremmalta notkahdukselta on säästytty. Otan vapaapäivistä aina kaiken irti. Kuntoilen ja vietän aikaa perheen kanssa.

Johanna taas on huomannut oppineensa edellisestä liitostaan. Hän on uudessa suhteessaan itsenäisempi kuin edellisessä.

– Aiemmin halusin, että kaikki tehdään yhdessä. En kestänyt olla erossa. Nyt nautin, jos saan olla yksin kotona.

Yhteistä aikaa yritetään kuitenkin etsiä sieltä täältä. Keikkatyöläisen aikataulut vaihtelevat. Sunnuntait ja maanantait ovat usein vapaita, kun taas viikonloppuiltaisin on töitä. Kiireisimpinä aikoina myös viikolla on iltakeikkoja. Päivisin käsikirjoitetaan ja pidetään palavereja.

– Tässä työssä antaa vaihtokaupassa normaalit aikataulut. Se lyö väistämättä loven esimerkiksi siihen, kuinka usein ehtii nähdä ystäviä, Riku kertoo.

– Lapset asuvat joka toinen viikko isänsä luona, joten meillä on kyllä kahdenkeskistä aikaa. Kirjoitamme usein päivisin kotona yhtä aikaa. Katsomme myös yhdessä paljon leffoja ja sarjoja ja käymme kävelyretkillä, Johanna jatkaa.

Voiko mies olla feministi?

Kotitöissä pariskunnan työnjako on tasapuolinen.

– Tyhjennämme vuoroviikoin kissojen vessan: sinä niinä viikkoina, kun lapset ovat kotona tyhjentämässä sen, Riku vinoilee.

– Riku on siistimpi, minä sotkuisempi. Suhteessamme roolit eivät ole tyypillisimpiä, feministiksi itseään nimittävä Johanna sanoo.

Onko Rikukin feministi?

– Ei mies voi olla feministi, se on kukkua, Riku vastaa.

Johanna kysyy mieheltään, mitä tämä oikein tarkoittaa.

Riku selittää, että hänestä feministi on naista kuvaava käsite.

– Kannatan tasa-arvoa ja esimerkiksi yhdenvertaista palkkausta. En pidä itseäni feministinä vaan tavallisena järkevänä miehenä, hän tarkentaa.

– Tässä taitaa olla kyse termien valinnasta. Olemme keskustelleet miesten ja naisten rooleista paljon viime aikoina, Johanna lisää.

Aihe on tosiaan kuuma. Rikun ja Johannan parisuhde on nimittäin heidän tulevan, yhteisen esityksensä aihe. Tampereen Työväen Teatterissa saa syyskuussa ensi-iltansa Mars vs. Venus? -näytelmä, jossa Riku ja Johanna puivat parisuhteeseen muodostuvia rooleja.

Nyt Johanna ja Riku kirjoittavat tarinoita itsestään ja toisistaan ja kokeilevat juttujen imua keikoillaan. Kesällä he kiertävät lähiöpubeja ja hiovat juttuja keikkakokemusten perusteella.

”Kerro se juttu, joka satuttaa eniten”

Lapsiperheen vanhempien seksielämä on yksi aiheista, joita Johanna ja Riku käsittelevät esityksessään.

– Kerro se juttu, joka sattuu minuun eniten, Riku ehdottaa.

Johanna on pohtinut, miksi ihminen tekee parisuhteessa asioita, joita luulee toisen haluavan.

– Sitä hoksaa sängyssä illalla, että lapset ovat tulossa huomenna kotiin: nyt kannattaisi harrastaa seksiä, kun sen voi tehdä vapautuneemmin. Puolikuolleena väsymyksestä ehdotan asiaa miehelle, joka kohteliaasti suostuu, vaikka ei todellakaan jaksaisi. Sitten on väsynyttä ja laimeaa seksiä, Johanna virnistää.

Yhdessä eläminen inspiroi kuitenkin niin, että Johanna ja Riku alkoivat toisistaan tietämättä kirjoittaa juttuja siitä, miltä tuntuisi olla toisen nahoissa.

– Mietin, miksi Johanna jättää vaatteensa lojumaan joka puolelle. Halusin päästä kosketuksiin naisellisen puoleni kanssa ja aloin kirjoittaa päivästä naisena, Riku kertoo.

Samaan aikaan Johanna ilakoi päiväni miehenä -ajatuksella.

– Jos olisin mies, heräisin tietysti alasti ja pissaisin seisaaltani. Sitten menisin töihin ja olisin kaikkien alojen asiantuntija.

Työnteolle parisuhteesta on siis ollut lähinnä hyötyä. Riku kuitenkin myöntää, että välillä poikaystävän rooli jää päälle.

– Joskus hermostun Johannalle asioista, joista en hermostuisi kollegalle. Eipä sekään nyt maailmanloppu ole, Riku sanoo.

Koomikko ymmärtää toista koomikkoa

Pari unelmoi siitä, että yhteistä aikaa jäisi hieman enemmän.

– Haaveilen oikein pitkistä yöunista ja siitä, että saisin elämäni hallintaan. Olisi hienoa, jos minun olisi mahdollisuus valita, kuinka paljon teen töitä. Minun on vaikeaa sanoa ei. Haluan elää liian monta elämää, Riku sanoo ja huokaisee.

Myös Johanna haaveilee rauhallisemmasta arjesta.

– Toivoisin, että meillä olisi mahdollisuus hengailla enemmän yhdessä. Kyllä kiire tasapainottuu jossain vaiheessa, hän arvelee.

Johanna ei kuitenkaan voisi kuvitella seurustelevansa ihmisen kanssa, joka ei esiintyisi työkseen. Ensimmäiset vuodet ovat koomikoille vaikeita: he juoksevat ympäri Suomea treeniklubeilla omalla kustannuksellaan. Kaikki puolisot eivät sitä ehkä sulattaisi.

– Aina tulee päiviä, jolloin tuntuu, etten osaa mitään. Silloin joku puoliso saattaisi sanoa: älä mene, olisit onnellisempi, jos jäisit kotiin. Riku ei koskaan sanoisi minulle niin. Hän sanoo sen sijaan: turpa kiinni, tee lisää hommia ja mene takaisin keikalle.

Riku lisää, että sama ammatti ei aiheuta heidän suhteessaan kilpailua, koska keikkamäärissä on vuosien ero.

– Kummankaan ei tarvitse olla toisen menestyksestä kateellinen vaan pelkästään iloinen, Johanna jatkaa.

Julkaistu Annassa 20/2017.

Lue myös:

Laura Honkasalon kolumni: Ei enää ikinä uusperhettä, kiitos!

Uusperhe-elämään totutteleva Miia Nuutila: ”On luonnollista, että lapset kapinoivat”

Lääkäri Emilia Vuorisalmi: Kehon signaalit auttavat sen oikean löytämisessä – 9 vinkkiä