Unten mailla: Annen unipäiväkirja
Tervetuloa seuraamaan uniblogiani! Kirjoitan seuraavat kaksi viikkoa unesta, rentoutumisesta ja nukkumisesta.
Aloitan tämän nukkumista ja lepoa käsittelevän blogini kevyellä nokkeluudella. Vastaani tuli kaksi ongelmaa: Ensinnäkään en kuulemma ole hirveän hauska. Toisekseen totesin, että on turha luonnostella arvoitusta siitä, mitä yhteistä on flunssalla, muistilla ja silmäpusseilla, koska tiedätte kaikki siihen jo vastauksen. Ja tässä muuten huomaatte, että en tosiaankaan ole niin hauska…
Niinpä tyydyn helppoon ja perinteiseen, ja toivotan teidät kaikki tervetulleiksi blogiini, jossa seuraavan kahden viikon ajan pohdiskelen lepoon liittyviä asioita.
Kuka olen?
Sananen minusta – olen Anne, 26-vuotias opiskelija, vapaa toimittaja ja nukkuja. Nukkumiseni noudattaa korutonta kaavaa: nukahdan myöhään illalla ja herään aamulla väsyneenä. Saamani palautteen mukaan en kuorsaa, narskuttele tai puhu unissani. Päiväunia en nuku, vaan hukutan iltapäiväväsymyksen kahviin.
Ei siis mitään dramaattista täällä: ei voimat vievää unettomuutta tai sosiaalista elämää häiritsevää unirytmiä. Mutta sitäkin enemmän puhetta unesta, nukkumisesta, rentoutumisesta ja lepäämisestä.
Ensi töikseni lähden pohtimaan unen tarvetta ja unirytmiä. Siihen liittyen kysynkin nyt, kuinka paljon unta on sinulle tarpeeksi, ja mistä tiedät sen? Itse pyrin nukkumaan seitsemästä kahdeksaan tuntia yössä, ja nykyään se yhä useammin myös toteutuu. Välillä kuitenkin pohdin, onko se minulle tarpeeksi vai liikaa, koska herääminen on joka aamu yhtä työlästä.
Pidemmittä puheitta tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!
Niin, ja jos teille tulee nukkumiseen liittyviä vitsejä mieleen, niin laittakaa nyt niitäkin tulemaan!
Anne
Kommentit
PÄRJÄÄN kyllä lyhyemmilläkin unilla, mutta tuntuu että onnellisuuteen vaaditaan 9 tuntia. Jos olen pidempään nukkunut sen verran, olen iloinen, luova ja pystyn keskittymään paljon tavallista paremmin. Joskus muinoin, kun olin työtön, nukuin 10 tuntia joka ikinen yö: kahdeltatoista nukkumaan ja kymmeneltä ylös. Kadehdin ihmisiä, jotka pärjäävät jollain viiden tunnin yöunilla, mitä kaikkea hyödyllistä tai kivaa he kerkeävätkään tekemään!
Kommentit
Itse olen huomannut, että siitä (joka ikinen päivä) väsyneenä heräämisestä selviää, kun herää aina samaan aikaan. Siis viikolla, viikonloppuisin voi toki nukkua jos se käy kalenterille. Kun herää aina samaan aikaan alkaa myös oikeasti väsyttää iltaisin, ja nukkumanmeno helpottuu. Rytmiin pääseminen vie kyllä aikansa ja vaatii ”hyvän” herätyskellon, mieluiten jonkun itseä aamuvirkumman siihen viereen herättämään.
Mielenkiintoinen ja aina yhtä ajankohtainen aihe. Olen pohtinut samaa, että paljonko sitten on sopivasti. Olen todennut, että elämäntilanne vaikuttaa väsyn tunteeseen unen määrää enemmän. Lisäksi uskon, että päiväunilla on ihan liian paha ja syntinen maine – välillä niilläkin on suotavaa tasata menoa!
”Kanssanukkujaa” kommentoidakseni, nukkumiseen liittyviä rutiineja ei taida asiantuntijat turhaan korostaa. Täytyykin virittää omakin kello soimaan aina samaan aikaan, jospa siitä tulisi tehoa päiviin!
Oma ongelmani unen suhteen on se,kun herään joka päivä klo 7.00 ja ilman herätyskelloa:D
On aivan sama menenkö nukkumaan klo 22.00 vai klo03.00.
Positiivistä tässä on se,että herään joka aamu pirteänä.
Itselläni on pakkomielteenä laittaa herätyskello soimaan myös viikonloppuisin, etten nukkuisi liian pitkiä unia. Rakastan nukkumista, mutta jos unet venyvät yli 8h mittaisiksi, olen entistä väsyneempi. Olen todennut että täydelliset unet ovat 7,5h mittaiset. 🙂
Parasta olisi, jos osaisi mennä nukkumaan samaan aikaan joka ilta ja herätä samaan aikaan joka aamu, mutta tässä elämäntilanteessa se ei ole mahdollista. Kaikkeni kuitenkin yritän!
Täällä myös liputetaan ruutiinien puolesta. Töihin on pakko mennä aamulla ajoissa ja jotta en ole päivällä kärttyinen, unta on saatava noin 8 tuntia yössä. Iltarutiinini on tällä hetkellä katsoa jotain hömppää tv:stä klo 22-22.30 ja siitä on sitten helppo nukahtaa. Aamuisin olen aina väsynyt, näin on ollut aina, mutta ehdin kyllä piristyä jo kymmenessä minuutissa, kunhän pääsen sängystä ylös.
Viikonloppuisin on kiva nukkua 9-10 h yössä ja makoilla vielä aamusta sängyssä kaikessa rauhassa.
PÄRJÄÄN kyllä lyhyemmilläkin unilla, mutta tuntuu että onnellisuuteen vaaditaan 9 tuntia. Jos olen pidempään nukkunut sen verran, olen iloinen, luova ja pystyn keskittymään paljon tavallista paremmin. Joskus muinoin, kun olin työtön, nukuin 10 tuntia joka ikinen yö: kahdeltatoista nukkumaan ja kymmeneltä ylös. Kadehdin ihmisiä, jotka pärjäävät jollain viiden tunnin yöunilla, mitä kaikkea hyödyllistä tai kivaa he kerkeävätkään tekemään!
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous