Golfiin jo teininä hurahtanut Maria Guzenina: ”Pelaan aina miesten tiiltä”

Kansanedustaja Maria Guzenina, 46, kävelee golfkentällä 
aina keltaiselle aloituspaikalle. – On väärin, että joku määrittelee, 
mistä naisen kuuluu katsella elämää, golfiin jo teini-iässä 
hurahtanut Maria sanoo. Tänä kesänä hän tosin muuttaa 
tapojaan – mutta sen hän tekee rakkauden vuoksi.

Maria Guzenina: "Pelaan aina miesten tiiltä"

Kesäkuinen ilta 1980-luvun lopulla: Teini-ikäisellä Marialla on edessään myöhäinen yhdeksän reiän golfkierros kaverien kanssa. Maria on caddiemasterina Espoon Golfseurassa ja iltakierros on parasta, mitä hän tietää. Hän rakastaa laskeutuvan auringon valoa ja golfin fiilistä. Tuloksella ei ole väliä, mutta tunnelma on lähes satumainen. Väylät avautuvat avarina, puiden ääriviivat erottuvat kirkkaasti ja luonto on täynnä vihreän sävyjä. Peli kulkee ja mieli puhdistuu.

Nyt, keväällä 2015, nelikymppinen kansanedustaja Maria Guzenina istuu Pikkuparlamentin kahviossa ja on silminnähden iloinen. Hänet on juuri valittu komealla äänimäärällä kolmannelle kaudelle eduskuntaan.

Takana ovat henkilökohtaisesti onnistuneet vaalit, vaikka Marian puolueella, SDP:lla, menikin huonosti. Varsinkin kotikaupungissaan Espoossa Maria oli erittäin suosittu.

– Olen toiminut jo kymmenen vuotta kunnallispolitiikassa, ja ensi vuoden alusta aloitan valtuuston puheenjohtajana. Uskon, että hyvä äänimääräni kertoo siitä, että minut tiedetään ahkerana ja asioihin perehtyvänä valtuutettuna, hän sanoo tyytyväisenä.

Maria muistelee, että alussa mainitussa Espoon Golfseurassa hän tutustui myös erääseen Stubbin pariskuntaan, entisen pääministerin isään ja äitiin.

– He ovat hyviä golfaajia ja kannustivat meitä nuoria. Enpä olisi osannut kuvitella, että sittemmin olen parlamentissa heidän poikansa kanssa.

Iltakierroksia Maria rakastaa yhä. Viime vuosina hän on mieltynyt myös varhaisiin aamugolfaamisiin.

– Olen tosi aamuvirkku. Saatan herätä jopa viideltä, joten ehdin nauttia hitaan aamiaisen ja pääsen silti kentälle jo ennen seitsemää. Ihastelen aamukastetta, hengitän raikasta ilmaa ja nautin heräävästä päivästä. Ilmapiiri on kiireetön ja lähes meditatiivinen.

Maria pelaa usein yksin, mutta hän rohkenee tarjoutua myös vieraaseen porukkaan.

– En useinkaan ehdi varata golf-aikaa tarkasti etukäteen, joten menen kentälle ja annan kohtalon johdattaa minut milloin mihinkin porukkaan. Olen utelias tutustumaan uusiin ihmisiin.

Päiväsaikaankin Maria tulee kentälle usein viime tipassa. Hän ei ole mikään klubitalolla roikkuja eikä rangella treenaaja, vaan kävelee usein suoraan keltaiselle tiiauspaikalle.

Miesten tii on Marian juttu. Hänen mielestään naisten ei pitäisi pelätä keltaista väriä, sillä siitä saa lisää tasoitusta – vaikka tulokset eivät olekaan golfin tärkein asia. Maria kertoo olevansa tasa-arvon saarnanainen ja onnistuneensa houkuttelemaan monet muutkin naiset ”miesten puolelle”.

– Kenttä näyttää aivan erilaiselta miesten tiiltä. Näkymät ovat yleensä kauniimmat, ja joskus väylä voi olla sieltä katsoen jopa helpompi. Esimerkiksi Pickalassa sekä Forestin että Parkin ykkönen on miesten tiiltä selkeämpi kuin naisten tiiltä, Maria perustelee.

Joskus miehet hämmästyvät, kun Maria kysyy, voiko hän tulla avaamaan samasta paikasta heidän kanssaan. Joku saattaa tokaista, että tule nyt sitten. Yleensä epäilijät vaikenevat nopeasti, kun huomaavat, että yhteinen aloituspaikka sujuvoittaa peliä.

– Kun kolme miestä pelaa keltaisilta, he tietysti avaavat ensin, kukin vuorollaan. Ryhmän neljäs jäsen, nainen, odottelee ja tarkkailee, minne pallot lentävät ja kehuu miesten avauksia.

– Sitten nainen kiirehtii punaiselle tiille ja lyö yksikseen oman avauksensa. Miehet kävelevät jo kohti pallojaan ja miettivät seuraavia lyöntejään. He tuskin huomaavat, minne naisen pallo meni.

Maria näkee asiassa myös syvempää merkitystä. Kyse on tasa-arvosta.

– Naiset pois kaikista kuopista! Ei pidä tyytyä siihen, että jo ennalta on päätetty, mistä näkökulmasta naisten kuuluu katsella maailmaa.

Maria myöntää, että hänen suhtautumiseensa vaikuttaa myös se, että hän yleensä avaa pitkälle. Hän kannustaa kuitenkin myös lyhyemmin draivaavia rohkeuteen.

– Ei reikää avauksilla voiteta. Jos tarvitsee yhden väylälyönnin enemmän, hommaa voi tasoittaa lähipelissä.

Maria naurahtaa ja kertoo, että on hän tosin päihittänyt monta miestä myös puhtaasti lyöntipelissä.

– Ehkä tulevaisuudessa punaiset tiit ovat oikeasti aloittelijoille, ja keltaiset kokeneemmille. Sitä paitsi vaihtelu virkistää, puolin ja toisin.

Päivä täynnä golfia. Sellaisista Maria pitää. Hän on harrastanut myös kolmen päiväkierroksen golfmaratoneja.

– Yleensä en varaa aikoja etukäteen, ettei tule liikaa stressiä. Yksi pelaaja mahtuu tavallisena päivänä aina mukaan johonkin ryhmään ja sitten taas seuraavaan.

– Kun iltamyöhään lopettaa viimeisen kierroksen ja tuntuu siltä, ettei jaksa enää askeltakaan, niin fiilis on upea. Rehellinen väsymys on terve tunne. Mielikin on rauhoittunut, kuin puhtaaksi pesty.

Golf on Marialle myös filosofinen juttu. Se tarjoaa yleisemmälläkin tasolla mahdollisuuden henkiseen kasvuun.

– Peli ei ole suorittamista vaan oman flow’n ja rauhan löytämistä. Yritän pelata golfia kuten pyrin elämään elämääni. On hetkiä, jolloin harmittaa vietävästi, mutta silloin pitää vain pysyä tavoitteessaan ja uskoa, että kehitystä tapahtuu. Pitää jatkaa eteenpäin ja kunnioittaa muita.

Hänen mielestään pelityyli heijastelee yllättävänkin usein ihmisen asennetta itseensä ja elämään.

– Vastoinkäymiset ovat tärkeä osa kasvamista. Jokainen kierros tarkoittaa sen tosiasian hyväksymistä, että epäonnistumisia tulee, mutta parhaimmillaan sen jälkeen asiat ovat entistä paremmin, Maria sanoo.

Golfissa tarvittavaan keskittymiseen Maria soveltaa joogatunnilla opittua hengitysrytmiä. Svingissä hän hengittää taakseviennin aikana sisään, sitten hän pidättää hengitystään, ja kun maila osuu palloon, hän hengittää ulos. Näin lyöntiin löytyy hyvä rytmi.

Roolit putoavat golfkentällä. Pelikierros on tärkeä sosiaalisten taitojen testi ja monien asioiden kurssi.

Jo yhden kierroksen aikana ihminen paljastaa melkoisesti itsestään, Maria väittää.

– Aluksi monilla on rooli päällä, mutta kuuden reiän jälkeen naamio alkaa varista, ja viimeistään 15. teellä ollaan jo ihan omana itsenään, Maria sanoo.

– Parhaimmillaan kannustetaan, annetaan toisen olla hiljaa tai puhutaan mukavia. Epäonnistumisiin ja onnistumisiin suhtautuminen on aika intiimiä. Yhteinen kierros lähentää, ja peliryhmä hyvästelee lopussa toisensa aina hieman haikeudella.

Maria muistaa kuinka hänen poikansa Alex opetteli pelaamaan. Ensimmäisenä kesänä poika saattoi laskea par vitosella, että lyöntejä tuli vain kuusi. Tarkkana äitinä Maria huomautti, että hänen mielestä niitä oli kyllä yhdeksän.

– Alex oppi pian, että ei ole mitään hyötyä yrittää esittää parempaa kuin on, ja että jokainen tekee omaa tulostaan. Itseään siinä huijaa, jos huijaa.

Marian mielestä on täysin käsittämätöntä, että silloin tällöin tapaa myös aikuisia, jotka tahallaan laskevat lyönnit väärin ja hakevat hyväksyntää paremman tuloksen kautta. Totuus on, että kukaan ei ole kauhean kiinnostunut toisen tuloksesta.

Maria Guzenina

Hiljentymishetki. Sitä golfkierros on Marialle. Jokainen peli on hänelle rentouttava kokemus, jossa on jotain lähes pyhää.

Kentällä pelaaja hiljentyy, on yksin vastuussa omista päätöksistään ja tekemisistään. Vastuuta ei voi sysätä muille, eikä ketään muuta voi syyttää virheistään.

– Ei elämässä tarvita jatkuvasti loistavia suorituksia, mutta kun säilyttää kiinnostuksen ja uteliaisuuden, niin koko ajan oppii uutta, Maria miettii.

– On tärkeää tiedostaa, että esimerkiksi hole-in-one voi tuntua ihanalta, mutta ei se tee kenestäkään parempaa ihmistä. Kun kävelee klubitalolle tarjoamaan samppanjaa, niin suoritus on jo takana.

Maria kehuu golfia myös kuntourheiluna, jolla on Suomessa ollut suotta vähän elitistinen maine.

– Missä muussa lajissa tulee oltua näin helposti neljä–viisi tuntia ulkona? Golfissa kunto nousee huomaamatta.

– Toki kierrosmaksut ovat meillä kalliita, ja se voi olla iso kynnys. Esimerkiksi Britanniassa ja Ruotsissa on paljon enemmän yleisiä kenttiä, ja myös nuoret kiinnostuvat siellä herkemmin lajista.

Välineissä Maria ei haikaile viimeisten trendien perään. Hänellä on kevyt kantobägi, jonne hän pakkaa niin vähän mailoja kuin mahdollista.

– Olen aika pitkä ja pelaan miesten mailoilla. Rakastan vanhaa driveriani miltei taikauskoisesti, enkä tohdi vaihtaa sitä. Pidän myös väyläpuistani, jotka ovat palvelleet minua mainiosti. Ja putteri vasta onkin vanha, klassisen pelkistetty, mutta ah, niin hyvä.

Eniten rahaa Marialla kuluu kenkiin. Niiden pitää olla hyvät, ne kuluvat ja hän joutuu ostaman uudet vuosittain. Vaatteita hän ei hirvittävästi mieti, usein päällä on mustat farkut tai golfhame.

Maria on pelannut myös lomamatkoilla, ja esimerkiksi Thaimaan caddie-kulttuuriin hänellä on kaksijakoinen suhde.

– Toisaalta caddie hiukan häiritsee mutta parhaimmillaan fiilis on ylellisen mukava. Hyvä caddie ei tule liian lähelle, eikä puhu koko ajan. Pelaajalla pitää olla rauha. Golfissa täytyy säilyä kurkotus johonkin syvempään, hän sanoo.

Vuosien pelitauko Marialla oli, kun hän asui nuorena aikuisena Englannissa. Työ Music Televisionilla oli niin hektistä, ettei golf mahtunut kuvioihin. Kun hän palasi Suomeen, kiire jatkui. Hän oli pikkupojan äiti ja pian tämän yksinhuoltaja.

Kun Alex kasvoi, hänkin suoritti green cardin, mutta ei innostunut lajista yhtä paljon kuin äitinsä. Nykyisin Alex on jo 15, ja Maria elättelee toiveita, että pojasta tulee vielä golffari.

Marian golfharrastus on kuitenkin jatkunut. Tosin viime kesä oli hiukan välivuosi, sillä uusi rakkaus oli ykkösasia.

– Nyt edessä on hyvä kesä, Maria suunnittelee ja kertoo, että hän on jo vuokrannut pariksi viikoksi mökin Hangosta.

Erityisesti hän iloitsee siitä, että uusi avomies, toimittaja Kari Mokko on lämmennyt golfille.

– Hän on harjoitellut ahkerasti, ja vaikuttaa siltä, että hänestä tulee todella hyvä!

Pariskunta tullaankin tänä kesänä näkemään yhdessä golfkierroksella. Samalla nähdään myös se, että Maria lipsuu periaatteistaan. Aloittelevan miehensä seuraksi hän aikoo nimittäin pelata naisten tiiltä.

Mitäpä ei nainen tekisi rakkauden vuoksi.

Teksti: Sanna Wirtavuori
Kuvat: Pekka Holmström/Otavamedia

Katkelma Anna Golf -lehden kansijutusta

Sanna Wirtavuori

Sanna WirtavuoriOlen Annan toimittaja ja kirjoitan mieluiten ihmisistä, elämässä viihtymisestä ja ihmisten välisistä suhteista. Parasta työssäni ovat kohtaamiset osaavien ja mukavien ihmisten kanssa.

Kommentit

Miten on se miesten tii? Muistaakseni golfista on poistettu sukupuoleen viittaavat tiit jo aikoja sitten, on vain punainen, sininen, keltainen ja valkoinen tii. Kaikki ovat sekä naisten että miesten käytettävissä. Kukin pelatkoon miltä tiiltä haluaa, kaikki on sallittua omien kykyjen rajoissa. Maria ja kuka tahansa-:)

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *