Lapsena diagnosoimatta jäänyt ADHD nostaa naisen riskiä sairastua työuupumukseen aikuisiällä – psykologi: ”Naisilla ADHD heijastuu itseluottamukseen ja minäkuvaan”
ADHD miellettiin pitkään pikkupoikien kehitykselliseksi häiriöksi. Viime vuosien aikana on puhuttu enemmissä määrin myös tyttöjen ja naisten ADHD:sta. Psykologin mukaan tietoisuuden lisääminen on tärkeää, sillä naiset kärsivät ADHD:n oireista aikuisiällä enemmän kuin miehet. –Naisten ADHD:n oireet heijastuvat laajalle elämän eri osa-alueisiin.
ADHD miellettiin pitkään pikkupoikien kehitykselliseksi häiriöksi. Viime vuosien aikana on puhuttu enemmissä määrin myös tyttöjen ja naisten ADHD:sta. Psykologin mukaan tietoisuuden lisääminen on tärkeää, sillä naiset kärsivät ADHD:n oireista aikuisiällä enemmän kuin miehet. –Naisten ADHD:n oireet heijastuvat laajalle elämän eri osa-alueisiin.
ADHD on kehityksellinen häiriö, joka pystytään huomaamaan yleensä varhain lapsuudessa – etenkin poikien kohdalla. Tytöillä diagnoosin saaminen voi sen sijaan venyä jopa aikuisikään asti, eikä ADHD naisilla olekaan vielä kaikille tuttu tila.
Psykologi Veera Koposen mukaan on tavallista, että lapsena ilman diagnoosia jääneet naiset hakevat aikuisena apua keskittymisongelmiinsa, joiden kanssa he ovat kamppailleet koko ikänsä.
– Tutkimusten mukaan tyttöjen ADHD:n oirekuva voi olla liitännäishäiriöineen erilainen kuin pojilla. Ongelmana on, että 1900-luvun alusta viime vuosikymmeniin saakka ADHD on mielletty enemmän poikien häiriöksi. Koska diagnostiset kriteerit on laadittu havainnoimalla pieniä poikia, tyttöjen ADHD:ta on vaikeampi saada kiinni, Koponen kertoo.
ADHD naisilla jää pimentoon, koska tyttöjen oireet jäävät herkästi huomaamatta
ADHD:lla tarkoitetaan aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden kehityksellistä häiriötä. Lyhenne ADHD tulee englannin kielen sanoista attention-deficit, hyperactivity disorder.
ADHD:n oireet luokitellaan kolmeen ydinpiirteeseen: tarkkaamattomuus eli tarkkaavaisuuden ongelmat, impulsiivisuus ja hyperaktiivisuus. Pojilla korostuvat ADHD:n ulospäin näkyvät oireet, kuten impulsiivisuus ja hyperaktiivisuus. Tytöt puolestaan kärsivät tyypillisesti kehityshäiriön aiheuttamasta tarkkaamattomuudesta. Tyttöjen tarkkaavaisuuden ongelmat jäävät poikien oireita herkemmin piiloon.
– Poikien oireilu näkyy enemmän häiritsevänä käytöksenä: ongelmina koulussa ja vapaa-ajalla. Tytöillä oireet ovat sisäänpäin kääntyviä: tytöillä ei esimerkiksi ole koulussa niin paljon ongelmia käyttäytymisen kanssa kuin pojilla.
ADHD vaikuttaa naisilla usein itseluottamukseen ja minäkuvaan
Aikuisikään tullessa yliaktiivisuuden oireet jäävät monesti pois sekä naisilla että miehillä. Tarkkaavaisuuden häiriöt vaikuttavat silti vielä aikuisenakin elämänhallintaan. ADHD:n takia pelkkä arjesta selviytyminen voi tuntua vaikealta. Epäonnistumisen tunne aiheuttaa monille naisille häpeää.
– ADHD:ta sairastavan naisen voi olla todella hankala pyörittää yhdistelmää, johon liittyy työ ja perhe. Kun perheen kaikki asiat pitäisi muistaa, organisoida ja hallita samaan aikaan kuin työasiat, ADHD:ta sairastava ihminen kuormittuu vertaisryhmäänsä enemmän, Koponen kertoo.
Koposen mukaan sukupuolten erot häiriössä ovatkin paradoksaaliset: Vaikka naisilla on tutkimuksissa todettu olevan vähemmän ADHD:seen liittyviä ydinoireita kuin miehillä, silti naiset kokevat niistä suurempaa haittaa.
– Aika usein vastaanotolleni tulee naisia, jotka ovat sairastuneet työuupumukseen. Uskon, että uupumus on seurausta siitä, millainen naisen rooli on yhteiskunnassamme: ajatellaan, että pystytään yhdistämään perhe ja työ. Mutta se vaatii hirveän paljon käytännön toimintakykyä, toiminnanohjausta ja tarkkaavaisuutta. Nämä taidot ovat ADHD:ta sairastavalle paljon vaikeampia.
ADHD:ta sairastavien naisten vaikeudet olisi Koposen mukaan hyvä huomioida myös potilaan kuntoutuksessa.
– Aikuisiällä diagnoosin saavat naiset pohtivat keskusteluissa paljon parisuhteita, vanhemmuutta sekä seksuaalisuutta. Naisilla ADHD:n oireet heijastuvat laajalle elämän eri osa-alueisiin, itseluottamukseen sekä minäkuvaan.
ADHD:n diagnosointi on aikuisiällä vaikeaa – tutkimuksissa korostuu potilaan elämänhistoria
ADHD:n diagnosoiminen aikuisiällä ei ole helppoa. Tutkimuksissa katsotaan potilaan oireita, mutta myös elämänhistoriaa. ADHD-diagnoosin edellytys on, että potilaalla on ollut jo lapsuudessa ongelmia tarkkaavaisuuden kanssa.
– Potilaan historian tutkimiseksi pyrimme löytämään haastateltavia. Mieluiten ne ovat potilaan omat vanhemmat. Lisäksi potilaan elämänhistoriaa pyritään kartoittamaan tilaamalla kaikki mahdolliset paperit mitä löytyy, kuten sairausasiakirjat, neuvolakortit sekä koulutodistukset.
Perusteellinen tutkiminen on Koposen mukaan erityisen tärkeää myös siksi, että tarkkaavaisuuden ongelmat voivat johtua lukuisista eri syistä, kuten mielialaongelmista, persoonallisuustekijöistä tai esimerkiksi univaikeuksista.
– Nykytieto ei tue sellaista ajatusta, että ADHD:n oireet alkaisivat aikuisiällä. Vastaanotolle tulee paljon potilaita, joiden nykyoireet täsmäävät ADHD:seen, mutta ne voivat johtua muistakin asioista. Sen takia on tärkeä avata lapsuutta ja nuoruutta, Koponen kertoo.
Tietoisuus tyttöjen ja naisten ADHD:sta helpottaa diagnosointia
Julkisuudessa on viime vuosina puhuttu enemmän tyttöjen ja naisten ADHD:sta. Koponen on seurannut julkisuudessa käytyä keskustelua tyytyväisenä. Tietoisuuden lisääminen nimittäin merkitsee, että tulevaisuudessa tyttöjen ADHD osataan diagnosoida hyvissä ajoin.
– Kaikki riippuu siitä, miten hyvin tyttöjen oireita tunnistetaan arkielämässä: koulussa, kotona ja terveydenhuollon ammattilaisen osalta. Sitten jos päästään tutkimuksiin, ammattilaisten pitää ymmärtää, että ADHD:n oirekuva voi olla tytöillä erilainen kuin pojilla, Koponen sanoo.
”Kaikki riippuu siitä, miten hyvin tyttöjen oireita tunnistetaan arkielämässä: koulussa, kotona ja terveydenhullon ammattilaisen osalta.”
Naisten ADHD-diagnoosien tekemistä helpottaa se, että ADHD:n toteaminen on mahdollista myös aikuisiällä.
– Todennäköistä on, että aikuispuolen vastaanotolla naisten ja miesten määrä on tasaisempi kuin lapsuudessa. ADHD:n diagnosoimisessa on merkitystä sillä, mitä kriteerejä ammattilaiset käyttävät. Näihin on tullut onneksi muutosta, joka on helpottanut aikuisten ja sitä kautta myös naisten diagnosointia.
Kommentit
Mä oon kans samaa mieltä! Onneks saatiin apua kun tunnistettiin ADHD piirteet testin avulla ja päästiin hoitopolkua pitkin eteenpäin
Kommentit
ADHD ei ole sairaus. Sitä ei ”sairasteta” kuten toimittaja kirjoittaa. Jos haluaa kirjoittaa jutun jossa oikaistaan vääriä käsityksiä, pitäisi myös huolehtia että juttu ei itse asiassa vahvista ja lisää niitä. Myös jutut päihteidenkäytöstä ja hapenpuutteesta epäilyttäviä. Kyseessä on neurologinen ominaisuus, ei vamma.
Adhd&tutkija, olet aivan oikeassa siinä, että kyseessä ei ole sairaus ja tätä ei siten ”sairasteta”. Kyse on neurobiologisesta häiriöstä. Mitä tulee taas esim. raskauden aikaiseen päihteiden käyttöön, sen tiedetään lisäävän lapsen riskiä saada ADHD. Raskauden aikana hapenpuutetta syntyy myös tupakoinnista. Itse ihmettelin enemmän, mikä oli ympäristötekijöihin viittaus? Mutta, kaiken kaikkiaan on hyvä, että aiheesta kirjoitetaan, se kiinnostaa ja toivottavasti tuo lisää ymmärrystä.
Kun luin Nepsy ryn sivuilta ADHD testikysymyksiä, huomasin, että jotkin kohdista sopivat minuun. Niitä aihelaatikoita oli tosi monta. Mutta se on selvää, etten sairasta diagnostisoimatonta ADHD:tä. Olen suorittanut kaikki aloittamani tutkinnot loppuun, ja esim. kotini on järjestyksessä. En ole ollut 7 kertaa parisuhteessa tai avioliitossa eri ihmisen kanssa. Ainoa avioliittoni on päätynyt eroon. Talousasiani ovat olleet aina hallinnassani. Vaikka jotkin asiat ADHD -testissä voivatkin sopia itseesi, se ei todellakaan merkitse, että juuri sinulla olisi diagnostisoimaton ADHD.
Vaikka elämänhallinta olisikin pinnalta katsoen kunnossa, se ei vastaavasti tarkoita etteikö yksilöllä missään tapauksessa voisi olla ADHD. Varsinkin korkea älykkyys ja selviytymismekanismit kuten perfektionismi ja vaativuus voivat piilottaa oireilun, mutta ihminen kuormittuu normaalia enemmän tavoitellessaan elämänhallintaa ja työssä ja vanhemmuudessa pärjäämistä. Diagnostiset kriteerit eivät tätä pysty oikein seulomaan. Toisaalta on henkilöitä, joilla on ilmiselvä ADHD mutta koska ympäristö mahdollistaa selviytymisen ja hyvinvoinnin, he eivät kärsi piirteistään eivätkä tarvitse tai koe tarvitsevansa lääketieteellistä apua. ADHD on siten myös kulttuurin ja yhteiskunnan luoma ilmiö ja sen esiintyminen riippuu myös ympäristön kuten koulun sietokyvystä erilaisuutta kohtaan. Niin kauan kuin diagnostiikka tapahtuu pääosin haastattelemalla ja elämänhistoriaa tutkimalla eikä esimerkiksi kuvantamisen keinoin, on aina olemassa epävarmuus siitä kenellä todella on tai ei ole ADHD. Diagnoosi tarvitaan erityisesti lääkitystä ja kuntoutusta varten – jos näille ei ole tarvetta, diagnoosi on hyvä saada itsensä hyväksymisen ja ymmärtämisen takia, mutta ei välttämättä ollenkaan.
Joka tapauksessa armollisuutta itseä kohtaan tarvitsee meistä jokainen ja siitä on mielestäni paljolti kysymys myös ADHD n kanssa elämisessä. Monen näköinen elämä on ihan ok.
Esim. minulla on psykiatrin vahvistama erityisherkkyys. Siihen liittyy kuormittumistaipumus eli suorittamisputkien jälkeiset loppuunpalamiset ovat itselleni tuttuja. ADHDta minulla ei ole koskaan epäilty eikä haettukaan. Minulla ei ole esim. lapsena ollut minkäänlaisia tarkkaavaisuuushäiriöitä. Eikä aikuisenakaan. En tunnista ADHDn kaltaisia oireita lainkaan itsessäni, vaikka kuormittumistaipumus on minulla vahva erityisherkkyyteni takia.
Miksi tämäkin pitää sukupuolistaa. Poikienkaan add:ta ei hoideta koska se ei aiheuta muille häiriötä. Itse 40-vuotiaana miehenä jouduin ammattilaisillekkin selittämään miksi ja mihin tarvitsen apua. Tuskin kenenkään avunsaantia auttaa tyttöjen adhd:ksi nimeäminen.
T. tarkkaavaisuuushäiriöinen ihminen.
Samaa mieltä, ADD-pojan äitinä! Hiljainen poika joka ei kehtaa pyytää opettajalta apua tehtäviin, ei kerro tai viittaa vaikka osaa, ei ole aktiivinen luomaan kaverisuhteita eikä osaa tai uskalla sanoa vastaan ekstroverteille ikätovereilleen kärsii hiljaa ja itsetunto murenee. Itse olen ollut samanlainen niin helppo tunnistaa nyt kun ADDsta on tarjolla tietoa. Täysin vanhanaikaista sukupuolittaa mitään nepsypiirteitä.
En ole päässyt ADHD tutkimuksiin, vaikka koen osan oireista istuvan minuun. Mutta osan ei ollenkaan. En ole lapsena kärsinyt tarkkaavaisuushäiriöistä. Minun aikuisilla lapsillani ei ole kellään ADHDtä. Olen eronnut vain kerran, ja parisuhdehistoriani on erittäin lyhyt. Lisäksi taloudellisten asioiden hallinta on onnistunut minulta hyvin ja kotini on aina siisti ja teen kaikki asiat ajoissa. En vitkuttele enkä myöhästele asioitteni hoidossa.
Sen sijaan työelämäni on ollut murheenkryynini. En millään osanut aluksi tietää mitä opiskella ja miksi valmistua. Se oli suuri vaikeus elämässäni. Löysin kuitenkin 2 kiinnostuksen kohdetta. Toista niistä oli erittäin vaikea päästä opiskelemaan, joten luovutin. Toiseen taas oli helpompi päästä. Opiskeluala ei kiinnostanut minua ammatillisesti ollenkaan vaan vain teoreettisesti. Opiskelin kuitenkin tutkinnon alalta. Sillä tutkinnolla oli vaikea työllistyä kuitenkin. Sain lapset ja uppouduin heihin. Vanhemmuudesta tulikin aito intohimoni ja tein siitä elämäntyöni. Työskentelin pätkätöissä kuitenkin jonkin verran. Työelämän koin aina vastenmieliseksi ja olin melkein koko ajan uupunut kokoaikatyössä. Paloin myös silloin tällöin loppuun. Minä odotan sitä ilon päivää, jolloin pääsen eläkkeelle. Se on melko lähellä se aika. Lapset ovat aikuisia.
Tämä kyvyttömyyteni työelämässä on saanut epäilykseni heräämään ADHDsta. Mutta muussa, elämässäni en sitä niin helposti itsessäni tunnista. Olen niin kunnollinen. Minulla ei ole päihderiippuvuussairauksia.Eikä mielenterveyssairausdiagnooseja myöskään.
Minulla alkaa tällä viikolla ADHD-tutkimukset. Minulla on niin paljon oireita ja muutamalla sukulaisella on. Toinen heistä diagnoosin saatuaan sanoi, että meidän toimintamallit on niin samanlaisia, että sinäkin varmaan olet ADHD. Piti muutama vuosi taistella, että pääsin tutkimuksiin. Olen yksi niistä lukuisista naisista, jotka saivat ensin persoonallisuushäiriö-diagnoosin. Ja ei minua siihen tutkittu vaan lätkittiin masennustesti kouraan ja sen perusteella (?!?) tuli tuo diagnoosi.
Toivottavasti nyt selviää, mikä on syy näihin toimintoihin. Oli se mikä tahansa.
Mä oon kans samaa mieltä! Onneks saatiin apua kun tunnistettiin ADHD piirteet testin avulla ja päästiin hoitopolkua pitkin eteenpäin
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous