Kuvittele, että sinulla olisi työ, joka ei antaisi sinulle yhtään mitään

Kuvittele, että sinulla olisi työ, joka ei antaisi sinulle yhtään mitään. Työ, joka ei antaisi sinulle muuta sisältöä kuin toimeentulon. Työ, jossa et viihtyisi. Työ, joka aiheuttaisi sinussa ahdistusta niissäkin hetkissä, kun et töissä olisi. Työ, jossa et koskaan kokisi arvostusta. Työ, jossa kukaan ei oikeastaan edes huomaa sinua. Työ, jota suorastaan vihaat, mutta josta et uskalla irtaantua, koska pelkäät sen aiheuttavan sinulle suuria taloudellisia vaikeuksia, joka pakottaa sinut päivästä toiseen olemaan jossakin sellaisessa, joka ei tee sinulle ja hyvinvoinnillesi mitään hyvää.

Lopulta alistuisit huonolle työllesi. Siitä tulisi sinulle tapa ja rutiini. Sinusta tulisi iloton, katkera ja pahasuinen. Tietenkin sinusta tulisi, sillä jatkuva tyytymättömyys vallitsevaan arkeen tekee ihmiselle sellaista. Pahimmillaan alkaisit purkaa katkeruutta muihin ihmisiin. Olisit ikävä ja negatiivinen vierellä kulkeville läheisillesi. Et osaisi iloita muiden onnistumisista tai elämänmuutoksista. Hyökkäisit jopa heidän päällensä, jotka valitsevat tosin kuin sinä ja uskaltaisivat hypätä tuntemattomaan.

Samalla iloitsisit siitä, että jos joku hypättyään epäonnistuisi, sillä se olisi sinulle lupa olla itse tekemättä omalle kurjuudellesi yhtään mitään ja todiste sitä, että kun kuuseen yrittää kurkottaa, niin katajaan sieltä kapsahtaa, ruoho ei ole vihreämpää aidan tuolla puolen ja mitä kaikkea niitä vanhoja suomalaisia sananlaskuja onkaan, jotka kannustavat ihmisiä olemaan yrittämättä yhtään mitään.

Kuvittele, mitä kaikkea tyytymättömyys sinulle ahdistavasta työstä toisikaan mukanaan elämääsi. Se heijastaisi moneen muuhunkin elämäsi osatekijään, koska tyytymättömyys ruokkii tyytymättömyyttä. Kohta sinä huomaisit avaavasi sosiaalisen median ja kirjoittavan tuntemattomille ihmisille mitä loukkaavampia kommentteja.

Nyt kun olet kuvitellut, että mitä kaikkea toisi mukanaan työ, joka ei anna sinulle yhtään mitään ja jossa sinä et koskaan kokisi arvostusta tai oikeastaan kukaan ei edes huomaisi sinua, niin ajattele työn sijaan samanlaista parisuhdetta.

Tämän kaiken jälkeen voisit ajatella ihan vain itseäsi.

Kerrankin.