”Niinkö heikoilla se rakkaus on, että alaston eläkeläisrouva suvun sekasaunassa saisi hylkäämään kumppanin?”

Teksti jossa kirjoittaja kertoi, että hänellä on oikeus vaatia mieheltään, että hän ei koskaan näyttäydy alasti muiden kuin hänen seurassaan kirvoitti keskustelua. Tässä paras kommentti.

”Tässä pistää mietityttämään niin moni asia. Alastomuuden yhdistäminen seksiin, seksikatseet, kosketusten kieltäminen ja tiukka sukupuolijako erityisesti pohdituttavat.

Historiallisesti alastomuus ei ole ollut seksiä vaan säädyttömät vaatekappaleet, joita on varta vasten kehitetty. Naiset ovat olleet miesten pesijöitä suomalaisissa saunoissa. Sekasaunat ovat monille perhetapahtumia – tosiaankin oletan, että kirjoittaja tai hänen puolisonsa eivät ajattele lasten tai teini-ikäisten olevan myös ”seksikatseiden” kohteita. Erisukupuoliset koskettavat toisiaan monissa kulttuureissa – poskisuudelmista halauksiin, kättelyihin, silittelyyn, lohduttamiseen.

Kaikkien erisukupuolisten kohtaamisten pelkistäminen seksiin on jotenkin tosi… ööh… seksualisoivaa. Mä olen polyamorinen, biseksuaali ja kinky – mutta en ajattele, että jokainen alaston keho uimahallissa olisi seksiä. Tai jokainen kosketus. Biseksuaalina tietty olisin samalla logiikalla riski kaikensukupuolisille täysi-ikäisille, katsojana tai koskijana.

Olisi kiinnostavaa tietää, mistä eväistä tällainen malli on luotu? Koska perinteinen se ei ole, se on vaatinut omaa kehitystyötä. Ehkä se on sovittu puolison kanssa yhteisesti ja jos on, niin mikäpä siinä. 24/7 hallintasuhdetta BDSM:ssä on toki olemassa, jossa osapuolet vapaaehtoisesti järjestävät keskinäisen omistamisen ja hallinnan. Ymmärrän tuollaisen suhteen lähinnä tämän dynamiikan kautta, mutta se todella vaatii omistautumista asiaan.

Tässä ei kuitenkaan vaikuta siltä, että suhteen säännöt on luotu tuottamaan onnellisuutta vaan hallitsemaan ikäviä tunteita. D/s-hallitsemissuhteessa hallittava alistuu omasta halustaan ja saa iloa ja tyydytystä sääntöjen noudattamisesta. Tässä tekstissä välittyy enemmänkin epäluulo, pelko ja huoli, että kaikki on uhka keskinäiselle suhteelle. Että jos itse tai puoliso näkee alastomuutta tai koskee vastakkaista sukupuolta niin heti yhteinen suhde on pilalla.

Miksi olisi? Niinkö heikoilla se rakkaus on, että alaston eläkeläisrouva suvun sekasaunassa saisi hylkäämään kumppanin?

Rajat ja säännöt ovat kaksi eri asiaa. Omia rajoja voi päättää ja kommunikoida. Vaikka näin: ”En halua oleilla alasti muiden kuin puolisoni läsnäollessa.” Se on oikein, sitä pitää kunnioittaa. Tai vaikkapa ”En halua harrastaa seksiä muiden kuin kumppanini kanssa.” Hienoa, ei tarvitse.

Jostain syystä monet kuitenkin keskittyvät erityisesti sääntöihin muille. ”Tuo toinen ei saa näyttää alastonta kehoaan muille.” ”Kukaan muu ei saa katsoa kumppanini kehoa kuin minä.” Lopulta kuitenkaan ei pysty kontrolloimaan muiden ihmisten käytöstä, vain omaansa. Päätyy loputtomiin vain epäilemään, valvomaan, kyselemään ja kuulustelemaan, luokittelemaan tilanteita riskin mukaan ja vaatimaan toisia ihmisiä toimimaan tietyillä tavoin, jotta omat tunteet pysyisivät hallinnassa.

”En rakasta sinua, ellet aina pidä pinkkiä flamingopaitaa.” ”Saat syödä ananasta ainoastaan minun kanssani.” ”Et saa käydä vessassa missään muualla kuin kotona.” Tällaiset säännöt näyttäytyisivät naurettavina.”