Havaintoja parisuhteesta

”Oman suhteen menettäminen vanhempaansa on kauhea hinta maksaa toisen onnesta”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Ex-mieheni kanssa meillä on kolme lasta, kaksi on jo lähes omillaan opiskeluiden loppuvaiheessa ja yksi pitää välivuotta kotona. Teknisesti aikuisia, mutta kaipaavat ja tarvitsevat vanhempiaan vielä. Nuorin asuukin täysin kotona vielä.

Nuorin oli juuri lopettanut kesätöistä jatkuneet viikonlopputyönsä ja iloitsi, että pääsee nyt keväällä viettämään viikonloppuja enemmän isänsä luona toisessa kaupungissa. Hän oli innoissaan katsonut kalenterista viikonloput, jolloin hän menisi isänsä luo. Ja oli onnellinen ajatuksesta saada viettää aikaa isänsä kanssa, koska aikaisemmin vierailuja oli varjostanut isän entinen naisystävä ja heidän väliset riitansa, ennen kuin erosivat. Isä oli eron jälkeen lähtenyt toteuttamaan unelmaansa ja osti vanhan rintamamiestalon kunnostettavakseen. Siellä on vähän tilaa, mutta sen verran, että tyttö pystyi yöpymään työhuoneen sohvalla siellä vieraillessaan. Samoin siskoilleen löytyi sieltä tilaa.

Kunnes minä huomasin isänsä Instagram -postauksessa kuvan hänen uuden naisystävänsä muuttoautosta. Kysyin tytöltä, että minneköhän tuo naisystävä on muuttamassa ja oli ilmeisesti saanut kaupaksi kauan myynnissä olleen talonsa. Tyttö kohautti hartioitaan, ettei hän tiedä asiasta mitään.

Isänsä oli seuraavana viikonloppuna tulossa hakemaan tyttöä viikonlopuksi mummilaan kylään, ja tuolla matkalla hän kertoi, että naisystävänsä oli saanut talonsa myytyä, ja koska ulosmuuttoaikaa oli niin vähän, oli naisen 10 ja 13 -vuotiaat lapset ehdottaneet, että he muuttaisivat ex-mieheni luo. Siellä kun oli kissaa ja koiraa ja ex-mieheni niin mukava. Ja naisystävä oli sitä ehdottanut ex -miehelleni. Ex-mieheni oli rykinyt hetken, mutta myöntynyt siihen, ja sanonut että katsotaan nyt miten kevät menee.

Suunnitelmissa oli, että naisystävän tavarat pääosin sijoitettaisiin tilavaan kellariin. Huonekaluista mm hänen lapsensa kerrossänky tulisi työhuoneeseen ja korvaisi tytölleni siellä olleen sohvan. Ja tämä muutto oli siis jo osittain toteutunutkin, kun tyttöni vasta kuuli siitä. Tytölleni voisi kuulemma laittaa vierailuillaan heteka rakentamattomalle ullakolle tai kesällä leikkimökkiin, mikä siirrettäisiin naisystävän talon pihalta ex-mieheni pihalle.

Tyttöni on tavannut uuden naisystävän kaksi kertaa, kerran ohi mennen ja kerran muutaman tunnin ajan. Naisystävän lapset hän on tavannut kerran ja tuli silloin itkien kotiin, koska lapset olivat niin rasittavia, tappelevia ja huonostikäyttäytyviä. Ja tämä tyttö on nähnyt monenlaista ollessaan seurakunnan lapsileirien ja rippileirien isosena. Muut yhteiset lapsemme ovat tavanneet uuden naisystävän kerran ohimennen ja lapsia eivät ole tavanneet kertaakaan.

Tyttö loukkaantui sydänjuuriaan myöten ja itki oksennusitkua kylpyhuoneen lattialla. Hänet oli pullautettu pois perheestä, hänen toisesta kodistaan ja isänsä elämästä häneltä kysymättä tai hänelle edes kertomatta etukäteen.

Lähetin naisystävälle viestin siitä, että hänen pitäisi nyt kyllä ottaa huomioon mieheni omat lapset. On melkoisen epätasapuolinen parisuhde, että hän tunkeutuu ’pyytämättä ja yllätyksenä’ ex-mieheni kotiin, tuo ’käenpoikasensa’ tytölleni osoitettuun huoneeseen, hyväksikäyttää ex-mieheni hyväntahtoisuutta vain, että hänen ei tarvitse muuttaa ’kämäiseen vuokra-asuntoon’ omien lastensa kanssa. Hintana tällä on lastemme isäsuhde. Mikä ei näytä merkitsevän hänelle mitään. Kirjoitin ex-miehelleni myös viestin, missä yritin avata hänen silmiään sille, että hän toistuvasti tuntuu ajautuvan häntä hyväksikäyttäviin suhteisiin, jotka loukkaavat hänen lapsiaan. Ja miten hänen lapset nyt puhuvat, että eivät halua käydä enää isänsä luona.

Seurauksena tästä oli, että ex-mieheni oli kuin myrskyn merkki, haukkui lapset, miten he eivät tue häntä ja käyttäydy aikuismaisesti ja kuinka heillä on umpihullu äiti, joka kirjoittaa tälläisiä viestejä. Ja ystävällisesti jatkolähetti viestini lapsilleni ja vaati heitä lukemaan ne ja huomaamaan miten kauhea äiti heillä oli. Mitään vastausta en saanut kummaltakaan, vaan minut suljettiin molempien Instagramista ja Facebookista pois.

Tyttöni sai puhuttua asiat läpi isänsä kanssa puhelimessa, ja tyttö hiukan laantui. Isä ehdotti hänelle tapaamista syömisen merkeissä, kun hän oli työasioissa käymässä kaupungissamme. Kun tyttö saapui paikalle, isänsä innoissaan kertoi, kuinka hän halusi nyt ensimmäisenä kertoa juuri tälle tytölle, että karkauspäivän kunniaksi uusi naisystävä oli kosinut häntä ja hän oli sitten hartioitaan kohauttaen sanonut, että ok, mutta ei mitään sormuksia sitten kuitenkaan hankita. Tämä oli viimeinen niitti tytölle, ja hän on nyt täysin sydämistynyt uuteen naisystävään, ja isäänsä, ja ei kuulemma aio enää tavata isäänsä lainkaan.

En halua kirjoittaa tätä siksi, että soimaisin heitä, vaan siksi, että toivoisin että uusioperheet rakkaushuumassaan huomaisivat ottaa huomioon KAIKKI osapuolet, myös jo ne teknisesti aikuiset lapset. Kun kilometrejä on jo takana, ei enää voida olla kuin huolettomat teinit ja rakkaushuumassa tehdä mitä tahansa – sivullisia uhreja on tiedossa aika paljon. Oman suhteen menettäminen vanhempaansa on kauhea hinta maksaa toisen onnesta.”

X