Olemme ajautuneet pukeutumaan aivan hirveisiin vaatteisiin – se tapahtuu neliportaisesti

Moniko meistä oikeasti rakastaa kotivaatteitaan? Kotivaatteen syntymään on allaoleva kaava, mutta kuolemaa se ei koe ehkä koskaan.

1. Ostat juhlavaatteen ja erehdyt käyttämään sitä töissä

Ensin oli pikkujouluihin, nimiäisiin tai viisikymppisille hankittu tyrmäävä neulemekko tai silkkitoppi. Tätä säästelen parempiin kissanristiäisiin, sitä vannoo itselleen.

Vaate kerää kehuja. Joku hypistelee sen pintaa, rakastaa sen tuntua, kyselee ostopaikkaa.

Mutta arki koittaa, ja arki jatkuu. Kukaan ei kutsu pitkään aikaan minnekään.

Tulee päivä, jolloin muotiluomus saa päästä ylle ihan vaan töihin. Ja toinen sellainen päivä. Niitä päiviä tulee, ja seuraavan kemukutsun kohdalla loiston päiväin kehuvaate ei ole enää vaihtoehto. Mielikuva siitä on muuttunut.

Juhlavaate on saanut alennuksen hierarkiassa. Se on työvaate nyt.

2. Työvaatteen uuttera taival kotivaatteeksi

Työvaate pääsee päälle tasaisella frekvenssillä. Se palvelee viikosta toiseen uskollisesti, saa vähän lounasspagettia rintamukseensa, ottaa pientä palaverihikeä kainaloon.

Hevirotaatio työkäytössä johtaa vääjäämättömästi siihen, että aika syö vaatteen. Se kulahtaa rahtusen ja menettää pesussa kontrastinsa. Se ei enää huuda henkarissa: Ammattilainen! Työn sankari!

Viikonloppuaamuna se kyllä huutaa: Ihan jees!

Työvaate on saanut alennuksen hierarkiassa. Se on kotivaate nyt.

3. Nukahtaminen kivassa puserossa tai näteissä housuissa

Päivä on ollut puuhakas ja iltaa kohti kiireisempi. Nukkumaanmenon koittaessa on niin puhki, että saa hampaat pestyä mutta ei asianmukaisesti riisuttua. Lämpöinen sänky vetää puoleensa niine hyvineen.

Aamulla tajuaa, että se sievänpuoleinen kotitoppi on henkisesti tahriintunut hajuttomaan ja näkymättömään yöhikeen ja lakanankarvahitusiin. Se on pilalla. Jos yrittäisi lähteä tässä enää ihmisten ilmoille, saman tien voisi mennä pyjamassa.

Kotivaate on saanut alennuksen hierarkiassa. Se on yövaate nyt.

4. Kaapista 90 % on lumppuuntunutta kotivaatetta

… eikä niistä luovuta. Eihän sitä nyt hyvää vaatetta sovi pois heittää. On suorastaan rikollista hävittää vaatekappale, joka hyvin voisi olla… kotivaate.

Kotivaatteessa on ikitahra lahkeessa ja pikkurillin menevä reikä niskassa, mutta koska se maksoi uutena lähemmäs satasen, sillä on oudolla logiikalla tunnearvo.

Kirppisvaatebuumi elää vahvana, mutta tämäkin vaate olisi pitänyt tajuta kiirehtiä kiertoon ennen harmaantumistaan. Tuomittuna kulkemaan on tässäkin.

Toki kaapissa asuvat myös ne verkkopuotien ”löydöt”, jotka istuivatkin huonosti. Ja ne raskautta tai rappion kesää edeltäneet, kummasti piukistuneet pukimet. Vaikea sanoa, miksi ne on yhä omistettava.

Niitähän voi pitää välillä väkisin!

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Viihde

   Onneksi Bon Jovi ei tiedä, miltä se suomeksi kuulostaa – 25 sanaa, joita emme edes jaksa yrittää lausua kuten pitää

2. Terveys

   Vaihdevuosista tiedetään todella vähän – kuka pitää yllä käsitystä, että vaihdevuosioireet voi hoitaa pois?

3. Kolumnit

   Näkökulma: Kotihäpeä voi vaivata, vaikka kotona olisi kuinka siistiä – hävettyäni tarpeeksi oivalsin, mistä tunne johtuu