Terveys

Vaihdevuosista tiedetään todella vähän – kuka pitää yllä käsitystä, että vaihdevuosioireet voi hoitaa pois?

Vaihdevuosista tiedetään todella vähän verrattuna siihen, miten kiltisti me uskomme, että vaihdevuosioireita voidaan hoitaa. Onko naiset tässäkin asiassa alistettu vaientamalla? kysyy toimittajamme.
Teksti: Minna Juti Kuvat: iStock

Olen ollut aina hyväkuntoinen, hoikka, liikuntaa harrastava, aikaani seuraava nainen. Pohtimatta tässä yhteydessä sukupuolten välistä suurta rakenteellista epätasa-­arvoa, olen kokenut itseni jopa aika tasavertaiseksi kohtaamieni miesten rinnalla. Vaihdevuosia en juuri ajatellut etukäteen. Kuvittelin naiivisti, että kaltaiseni reipas ihminen hakee apua, jos oireet ilmaantuvat. Ehkä olin myös lapsellinen ja pöhkö, ihanteiden sokaisema: ajattelin, etten anna itseni vanheta.

Istuin lentokoneessa matkalla perheen kanssa kesälomalle, kun ensimmäinen kuuma aalto tuli. Se oli ensimmäinen merkki menopaussin alkamisesta ja niin vahva, uusi fyysinen kokemus, etten todellakaan jäänyt epätietoiseksi siitä, mitä juuri oli tapahtunut. Täytin tuona kesänä 52.

Yleisesti arvioidaan, että yli 80 prosenttia naisista kokee jonkinlaisia vaihdevuosioireita. Hikoilua ja kuumia aaltoja tunnistaa heistä yli 60 prosenttia. Psykologisia ongelmia, joihin lasketaan myös univaikeudet, arvioidaan olevan hieman alle puolella. Limakalvojen kuivumisesta ja esimerkiksi virtsankarkailusta kärsii noin 35 prosenttia. Somaattiset oireet eli kipu ja nivelten kolotus vaivaavat viidennestä oireilevista naisista.

Tähän nähden on häkellyttävää, mitä minulle seuraavina vuosina tapahtui.

Hormonikorvaushoito paransi elämänlaatua hetkellisesti

Kuumat aallot jatkuivat jo saman lomamatkan aikana. Kesän mittaan tajusin, että pääni pakahtuu. Olin surullinen, tuskainen ja ahdistunut. Jo siihen mennessä olin ymmärtänyt, etten enää ollut nuori nainen, mutta olin jäänyt jonkinlaiseen iättömyyden hyvään välitilaan. Nyt minua puskettiin seuraavaan vaiheeseen, johon en halunnut siirtyä. Tunsin olevani hukassa. Pelkäsin.

Syksyllä hakeuduin gynekologille. Sain ensimmäisen satsin hormonikorvaushoitoa. Inhosin pieniä laastarilappuja alavatsallani. Minusta ne olivat suttuisia ja epäseksikkäitä.

Elämänlaatuni kuitenkin parani. Mieleni oli tuskattomampi.

Kuukautiseni olivat loppuneet. Nyt alkoi ilmaantua epämääräistä, jatkuvaa verenvuotoa. Seuraavat kaksi vuotta juoksin gynekologilla. Sain aina uuden yhdistelmän hormoneja joko vuodon lopettamiseksi tai sen rytmittämiseksi, mutta aina jatkuva vuoto alkoi uudelleen. Kun gynekologi ehdotti hormonikierukkaa, en enää jaksanut uskoa sen auttavan. Annoin periksi. Lopetin hormonikorvaushoidon. Vuodot loppuivat. Siitä lähtien olen ollut luomusti vanheneva nainen.

Nainen, jolla on vaihdevuodet, on lääkärin vastaanotolla.

Jatkuva gynekologilla käyminen vaihdevuosioireiden takia voi tehdä olon epätoivoiseksi.

Kun vaihdevuodet piinaavat – vältä nämä kolme virhettä

Jokin aika sitten löysin vanhasta muistikirjasta kirjoittamani lauseen: ”Vuoto loppui, nyt on elämäkin loppua.”

Hormonikorvaushoito oli helpottanut vaihdevuosien aiheuttamia mielialaongelmiani. Luomuna ne palasivat. Nukuin huonosti. Tunsin hukanneeni itseni. En luottanut enää osaamiseeni. Olin valmis antamaan periksi kenen tahansa edessä. Parisuhteeni kärsi, sillä en kokenut itseäni haluttavaksi.

Jälkeenpäin on helppo osoittaa kolme omaa virhettäni: 1. Minun olisi pitänyt hakea apua mieleni ongelmiin. Sen sijaan olen käyttänyt paljon voimia omaan terapoimiseeni näyttääkseni itselleni, että olen se vahva ihminen, joksi itseni nuorempana tunsin. 2. Olisi kannattanut vielä kokeilla hormonikierukkaa. En ole tavannut ainuttakaan gynekologia, joka myöntäisi, ettei hormonikorvaushoito auttaisi vaihdevuosioireisiin. 3. Ensimmäisen kuuman aallon jälkeen minun olisi pitänyt joka kerran missä tahansa lääkärissä käydessäni huutaa lujaa jo ovelta, että minulla on vaihdevuodet! Kun hain terveyskeskuslääkäriltä apua unettomuuteen, vastavalmistunut naislääkäri kieltäytyi kirjoittamasta nukahtamislääkkeen reseptiä. Toivon hänelle rankkoja vaihdevuosia. Eipä silti: kukaan lääkäri ei ole koskaan sanonut minulle, että hei, sinähän olet vaihdevuosissa, tämä ja tämä oireesi saattaa johtua siitä.

Vaihdevuodet vaietaan pois

Väitän, että nykysysteemissä vaihdevuodet vaietaan pois. Meillä on kummallinen, perusteeton usko siihen, että oireita osataan hoitaa tehokkaasti ja että itsestään huolehtiva, moderni nainen toki hoitaa itsensä oireettomaksi.

Asia on markkinoitu niin onnistuneesti, että oirehtiva nainen mieluummin vaikenee kuin tunnustaa, ettei saa apua. Vaihdevuosista ei voi kertoa kärsivänsä. Se olisi säälittävää mummoutta ja merkitsisi heti itsensä vajavaiseksi tunnustamista. Se toisi ongelmia työelämässä, jossa jo pelkkä 50 vuoden ikä vaikeuttaa usein sekä miesten että naisten mahdollisuuksia.

”Meillä on kummallinen, perusteeton usko siihen, että itsestään huolehtiva, moderni nainen toki hoitaa itsensä oireettomaksi.”

Koska naisia on aina tutkittu tieteessä vähemmän kuin miehiä, vaihdevuosista on yllättävän vähän tutkimuksia. Olemassa olevat tiedot ovat usein keskenään ristiriitaisia.

Ei tiedetä, miksi toiset naiset kokevat paljon vaihdevuosioireita, toiset eivät juuri ollenkaan. Epäselvää on myös se, miksi joku kärsii vain yhdestä oireesta, toinen monista. Hyvän fyysisen kunnon ja terveellisen ravinnon merkityksestä puhutaan paljon, mutta varmasti ei tiedetä, vähentävätkö ne oireita. Hyvä kunto auttaa ehkä vain sietämään niitä, eikä yhdenkään ruoka-aineen ole todistettu helpottavan oireita. Kohtuullisen varmaa on, että tupakointi ja ylipaino lisäävät oireita. Selkeästi näyttää myös siltä, että oireet pahenevat vaihdevuosien edetessä ja kestävät vuosia kuukautisten loppumisen jälkeen. Myöhemmin ne vähitellen helpottavat. Vaihdevuodet voivat kestää hyvinkin kymmenen vuotta.

Fysiologiasta tiedetään, että naisen lihasmassa alkaa kadota vaihdevuosissa. Samaan aikaan rasvan määrä kehossa lisääntyy. Hormonikorvaushoito näyttää pitävän lihasmassaa yllä, ja sillä todennäköisesti voidaan vaikuttaa siihen, mihin kohtaan elimistössä rasva asettuu. Liikunta hidastaa lihasmassan katoamista. Myös psyykkisiin ongelmiin tarjotaan useimmiten avuksi liikuntaa. Estrogeenihoito auttaa univaikeuksiin ja mielialaongelmiin, mutta psyykkisten oireiden yh­teys estrogeenin puutteeseen on epäselvä. Psyykkisiä oireitaan valittavan, vaihdevuosissa olevan naisen on syytä varautua siihen, että lääkärikin esittää ongelmien johtuvan jostakin muusta kuin vaihdevuosista. Siinä sitten mietit, että miten epävakaa olet aina ollut.

Naisia ei valmisteta kohtaamaan vaihdevuosia

En väitä, etteikö kukaan ystävistäni olisi jakanut kanssani vaihdevuosien tuskaa tai ymmärtänyt, mitä koin, kun olin syvimmissä syövereissä. Siitä huolimatta ihmettelen, miten vähän olen puhunut vaihdevuosista naisten kesken.

Naisia ei ainakaan valmisteta kohtaamaan niitä. Tein testin: Kysyin muutamalta nuoremmalta naiselta, tuntevatko he vaihdevuosioireista kärsineitä naisia. Kukaan ei tuntenut ketään. Itse muistan äitini lihoneen alle 50-vuotiaana. Entinen voimistelija ei jaksanut kävellä, koska jalat turposivat. Sitten hän aloitti hormonikorvaushoidon ja näytti 50-vuotispäivillään 30-vuotiaalta. Asiasta ei puhuttu.

Ikäisteni ystävien kesken olen ollut huomaavinani koko asiasta kiusaantumista. Ne, joilla ei ole oireita, eivät halua tulla niistä muistutetuiksikaan. Välillä luulen, että oireita salataan. Joskus olen kuullut jonkun hehkuttavan, ettei hän tiedä vaihdevuosista mitään. Siinä on ollut voiton maku. Taidan olla tuttavapiirissäni ainut, joka on oksentanut koko kauheuden toisten eteen.

– Näistä asioista pitäisi puhua paljon enemmän, sanoo työkaveri, jonka uniongelmat osoittautuivat yllättäen vaihdevuosioireiksi.

Olen samaa mieltä, sillä vaihdevuodet eivät ole kadonneet minnekään. Tyttöjen kuukautisten alkamisikä on aikaistunut, keski-iän määritelmä karkaa koko ajan kauemmaksi, 70-vuotiaat ovat hyvässä kunnossa ja vasta 80-vuotiaana ihmiset alkavat tuntea itsensä vanhuksiksi. Siitä huolimatta vaihdevuodet tulevat ja menopaussi alkaa naisilla juuri siinä iässä kuin aina ennenkin.

Ja kun vaihdevuodet ovat ohi, se ei merkitse paluuta johonkin entiseen. Sitten on vain taas jotakin muuta.

Asiantuntija: Akatemiatutkija Eija Laakkonen, Gerontologian tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto. Jutun kirjoittaja on nyt 59-vuotias.

Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 30/2020.

X