Tarja Omenainen ja Minna Omenainen
Alle vuoden ikäero on Minnan ja Tarjan mukaan suuri voimavara. Lähellä on aina ollut sisko, jolta voi pyytää apua ja neuvoja.
Ihmiset

Sisarukset Tarja ja Minna Omenainen kohtasivat suruista suurimman: ”Viimein voimme puhua menetyksestämme”

Omenaisen sisarukset Tarja ja Minna ovat tukeneet toisiaan niin myötä- kuin vastamäessä. Tukea tarvittiin etenkin silloin, kun Minnan 9-vuotias poika menehtyi yllättäen.
Teksti: Miia Siistonen Kuvat: Sampo Korhonen

Sinä päivänä yhdeksänvuotias Joni osallistui tavalliseen tapaan jääkiekkoharjoituksiin. Ennen lähtöään hän mutusteli puolikkaan hampurilaisen. Sitten hän halasi pikaisesti äitiään, nosti ison varustekassin olkapäälleen ja huusi ovenraos­ta heipat.

Pari tuntia myöhemmin Minna Omenainen oli läheisellä pellolla ulkoiluttamassa koiraa, kun puhelin soi. Pojan pelikaverin isä kertoi hätääntyneenä, että Jonia elvytetään parhaillaan. Onko hän pyörtynyt? Minna ihmetteli. Ei, kysymys oli jostakin vakavammasta.

Samaan aikaan Minnan sisko Tarja Omenainen vietti tyttäriensä koululla vanhempainiltaa. Hänellä oli outo olo, aavistus siitä, että jotakin kamalaa on tapahtunut. Kroppa tuntui lyijynraskaalta. Kun Tarja illan päätteeksi avasi kännykkänsä, siellä oli vavahduttava viesti siskosten äidiltä: ”Lähden nyt Minnan luo. Joni on kuollut.”

Tilaa Anna ja jatka lukemista

Tämä artikkeli on tilaajille varattua maksullista sisältöä.

Tilaa Anna

X