havaintoja parisuhteesta

”Onko tosiaan niin, että ”tahdon” tarkoittaa samaa kuin ”tästä lähtien minun sijastani sinä määräät kehoni liikkeistä”?

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Seksittömyystarinoihin liittyen haluaisin kertoa myös oman tarinani. Siitä, kuinka seksittömyys voi lähes tappaa sisältä.

Nuorena ajauduin suhteeseen, jossa toinen osapuoli käytti henkistä väkivaltaa. Yksi keino, ei pahin, mutta minulle todella kipeä, oli kieltäytyä seksistä. Joskus kuukausiksi, vaikka (tai koska) seksi oli minulle tärkeää. Mutta ei kuulemma halunnut, ei, vaikka mitä yritin. Toisen lapsen jälkeen väkivalta paheni fyysiseksi, jonka jälkeen sain vihdoin jätettyä hänet. Lähdin, kun pienempi oli ihan pieni vauva, neljä kuukautta. En halunnut, että lapseni joskus joutuvat samanlaiseen suhteeseen pitäen sitä normaalina, koska näin olisi aivan varmasti käynyt. En olisi kestänyt sitä, jos olisin sillä tavalla pilannut heidän tulevaisuutensa.

Muutama vuosi myöhemmin päädyin jälkeen parisuhteeseen, aivan ihanaan. Toisella osapuolella oli iso liikuntarajoite, jonka hän pelkäsi haittaavan minua. Ei haitannut, olin onnellinen. Meillä oli hauskaa, tunsin löytäneeni sielunkumppanini. Tuli puhetta yhteen muutosta. Hän lupasi, että kun harjoittelemme, hänen liikkumisensa paranee. Meillä oli alussa vain yksi seksiasento, mutta ajattelin, ettei se haittaa, koska tulisi olemaan muitakin. Ehkä vuoden päästä. Ihanaa.

Kului vuosi, menimme naimisiin. Tuin häntä kaikin tavoin, yritin auttaa lihasten käytössä, auttaa venyttelemään, kannustin, olin kärsivällinen. Seksiasentoja ei tullut lisää, eikä liikkuminen muuttunut. ”Pienin askelin”, hän sanoi, ja minä uskoin. Olin hänen kanssaan onnellinen ja yritin olla ajattelematta seksiä. Aina, kun sitä oli, se oli edelleen samassa asennossa, vain minä olin aktiivinen, ja se kesti vain lyhyen aikaa. Mutta painoin sen pois mielestä. Koska kyllähän se muuttuisi. ”Kaikkea ei voi saada” oli mantrani, johon uskoin pitkään, ja sen jälkeen yritin uskoa. Vakuutin itselleni monta vuotta, että se on totta.

Vähitellen kuitenkin aloin vaivihkaa tajuta, että asiat eivät ehkä sittenkään muutu. Kaipasin seksiä koko ajan enemmän. Jostain syystä seksuaalisuuteni oli päättänyt tulla jälleen esiin, enkä saanut sitä pois mielestä vaikka yritin kaikkeni. Yritin valehdella itselleni, että olen väärässä ja että asiat muuttuvat, mutta tiesin kuitenkin valehtelevani. Se vain oli niin surullista, että en halunnut sen olevan totta. Niinpä yritin olla uskomatta. Kunnes loppujen lopuksi seksin jälkeen menin aina kylppäriin itkemään pettymystä, yksinäisyyttä, vaille jäämistä ja sitä, että vaikka yritän kaikkeni, toinen jatkaa valehtelua siitä, että asia paranisivat. Ehkä hän uskoi siihen, että asiat muuttuvat yrittämättä, kun vain tarpeeksi toivoo. Itkin ensin hiljaa kylppärissä, lopulta hänen seurassaankin yrittäen saada hänet ymmärtämään, mitä koen. Kyllä hän ymmärsikin. Mutta siitä tuli hänelle riittämätön olo ja paha mieli. Kyllä minä sen ymmärrän. Mutta minulla oli ollut paha mieli jo kauan. Olin tuntenut itseni kauan arvottomaksi, koska hän ei ollut koskaan millään tavoin pyrkinyt siihen, mitä oli luvannut. Koin valtavaa pettymystä.

Pyysin epätoivoisena, eikö suhteessa voisi olla joku kolmaskin. Joku seksisuhde, minulle. Ei muuta, vain seksiä, eikä hänen tarvitsisi siitä tarkemmin tietää. Mutta ei. Se ei ikinä ollut hyvä ajatus, ei koskaan. Lopulta aloin kyseenalaistaa sitä, kuinka paljon oikeuksia toisella ihmisellä on. Oikeuksia siihen, mitä kehollani teen ja mitä haluan. Onko tosiaan niin, että ”tahdon” tarkoittaa samaa kuin ”tästä lähtien minun sijastani sinä määräät kehoni liikkeistä”? Yritin silti kestää. Mutta tunsin vähitellen kuolevani sisältä. Kuin olisin yrittänyt leikata itsestäni väkivalloin irti seksuaalisuuttani. Tappaa sen. Toisen ihmisen takia.

Kerran, eräänä aamupäivänä kesäkuussa, tuli sattumalta tilaisuus harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa. Vaikka ujostutti, harrastin, enkä koskaan tule sitä katumaan. Sain viimein, monen vuoden jälkeen, tuntea toisen ihmisen lähelläni tavalla, jota olin niin kauan kaivannut. Pettämiseksi kai sitä kutsutaan, mutta mitä sekin sitten tarkoittaa. Ehkä toisen luottamuksen pettämistä, sellaisen luottamuksen, missä on määräysoikeus toisen kehoon. Miten joku on voinut päättää, että sellainen oikeus voi olla olemassa? Sitä ihminen varmaankin pettää, kun ”pettää”. Mutta ei minua oikeastaan kiinnostanut. Kerrankin tunsin, että joku halusi kovasti täyttää toiveeni, halusi pitää hyvänä, halusi kanssani jatkaa juuri sitä hetkeä mahdollisimman pitkään. Minua jännitti, kuin se olisi ollut ensimmäinen kertani. Mutta ei hävettänyt.

Sen jälkeen, sinä iltapäivänä, maailma näytti edelleen samalta, mutta kuitenkin eriltä. Siinä oli toivoa ja valoa ja jotain sellaista, minkä olin kadottanut kauan aikaa sitten. Sinä iltapäivänä elämä oli kaunista. Illalla katsoin parvekkeelta korkealla lentäviä pääskysiä ja mietin, mitä olin tehnyt. Enkä tuntenut minkäänlaista katumusta. Olin pelkästään onnellinen. Loppukesästä muutin yhteisestä kodista pois. En voinut enää jatkaa itselleni valehtelua.

Kului vajaa puoli vuotta. Tutustuin sattumalta uuteen ihmiseen kaveriporukan ulkopuolelta. Hän pyysi kahville, ja eräänä iltana suostuin lähtemään. Emme kuitenkaan ehtineet mihinkään, koska oli myöhä, ja kaikki kahvilat menivät kiinni. Hän ehdotti, että tulisin hänen luokseen, vain hetkeksi. En tiedä, mistä syystä suostuin. Uusia ihmisiä tulisi aina tavata turvallisesti jossain, missä on muitakin. Siitä huolimatta menin. Päädyin hänen kotiinsa, jossa join teetä ja söin kaksi viineriä, koska olin niin nälkäinen. Uuden ihmisen kanssa kahden viinerin syöminen yleensä hävettää, koska haluaisi tehdä hyvän vaikutuksen. Nyt ei hävettänyt. Kaivoin viinerin murusia paidan sisältä ja laitoin liian kuumaan teehen hanasta vettä. Hänen kanssaan oli helppo vain olla. Selitin omia asioitani, hän selitti omiaan. Olin siellä pari tuntia, jonka loppupuolella hän kysyttyään lupaa suuteli minua. Sitten lähdin. Autossa ajaessani kotiin kosketin huuliani ja mietin, miten kevyt olo minulla olikaan ollut pari viime kuukautta. Kuin mielen kuormitusta alkaisi hiljalleen tippua pois.

Noin viikon kuluttua näimme uudestaan. Meni kymmenen minuuttia siihen, että päädyimme sänkyyn. Jäin yöksi. Sen vuorokauden aikana harrastimme seksiä neljätoista kertaa.

Sen jälkeen olemme nähneet, kun on sopiva sauma. Kun lapset eivät ole kotona. Jos voimme, näemme yleensä useamman yön ajan. Toki molemmilla on omat menonsa ja työnsä hoidettavana. Emme ole rakastuneita, olemme kavereita ja seksikumppaneita. Mutta sängyssä rakastelemme. Olemme niin läsnä kuin ihminen vain voi olla. Aika ja ajatus häviää, olen olemassa vain puhdasta nautintoa varten, ja siksi, että saisin tuottaa nautintoa toiselle. Koska sillä hetkellä vain se on tärkeää.

Hän viettelee minut yhä uudestaan ja uudestaan. Hän silittää kasvojani, suutelee selkääni ja olkapäitäni, koskettaa lämpimästi ja hellästi, ja niin taitavasti, että hänen seurassaan laukean joka ikinen kerta. Hän katsoo minua sängyssä silmiin ja hymyilee. Kun ensimmäisen kerran uskalsin katsoa takaisin, koin jotain niin syvää, etten ole sellaista ikinä tuntenut. Hän pitää minusta huolta tavalla, jota kukaan muu ei ole tehnyt. Ja minä annan hänelle kaikkeni siinä hetkessä, pidän hänestä huolta niin hyvin kuin osaan. Rakastan seksiä hänen kanssaan.”

Lue myös

X