Itsetuntemus

Opettele luopumaan turhasta – kysy itseltäsi nämä kaksi kysymystä ja opit tekemään parempia päätöksiä

Kirjailija Saku Tuominen on kehittänyt priorisointimallin, jonka avulla jokainen voi oppia hahmottamaan, mikä elämässä on olennaista. Sitä kautta voi tehdä parempia päätöksiä ja saada enemmän aikaa asioille, joilla on itselle merkitystä.
13.10.2018 Teksti: Anniina Nirhamo Kuvat: iStock

Yrittäjä Saku Tuominen esittelee uudessa kirjassaan Juu ei priorisointimallin, jonka avulla kuka tahansa voi kehittyä paremmaksi päätöksentekijäksi. Hän on itse käyttänyt mallia omassa elämässään nyt muutaman vuoden ajan ja kertoo, että on oppinut sen avulla paremmin tunnistamaan niitä asioita, jotka eivät ole elämässä olennaisia.

–  Jos pohditaan, millaista on hyvä elämä, niin siinä tulisi olla sellaisia asioita, joiden tekeminen on innostavaa, miellyttävää ja ne tuntuvat merkitykselliseltä, paljon hyvän elämän olemusta pohtinut Tuominen sanoo.

Elämässä on kuitenkin myös asioita, joiden tekeminen on raskasta ja uuvuttavaa. Tuomisen mukaan moni uupuu esimerkiksi työssään sen takia, että he tekevät asioita, joita pitävät merkityksettöminä ja tylsinä.

Tunnista turha

Miten sitten oppia tunnistamaan se, mikä on turhaa?

Tuomisen priorisointimalli perustuu yksinkertaisesti siihen, että päätetään, mille asioille sanotaan ”kyllä”, ja mille asioille sanotaan ”ei”. Kun oppii sanomaan ”ei” turhille asioille, kiire ei hallitse elämää.

– Itse esimerkiksi olen päättänyt, että sanon aamu-urheilulle aina kyllä. Television katsomisen sen sijaan olen lopettanut kokonaan. Sitä kautta tulee tilaa tehdä asioita, joita itse pitää tärkeänä.

Opettele sanomaan ”ei”

Tuomisen viesti on, että kun tunnistamme elämässämme jotain tärkeää ja isoa, sille pitäisi pystyä antamaan enemmän aikaa. Jos taas jokin asia on kuukaudesta toiseen raskasta, se kannattaa lopettaa tai sitä voi pyrkiä muuttamaan.

– Elämässä pitäisi olla sen verran ilmaa, että voi aloittaa uusia asioita eli sanoa ”kyllä”. Lisäksi pitäisi olla rohkeutta sanoa ”ei” asioille, jotka tuntuvat yhdentekeviltä.

Jostakin kieltäytyminen on kuitenkin yleensä vaikeaa. Päätöksenteossa auttaa Tuomisen kehittelemä priorisointimalli. Mallin idea on jakaa asiat kahden muuttujan perusteella neljään lokeroon. Kysy siis itseltäsi nämä kaksi kysymystä:

Onko asia iso vai pieni?

Jokaisella asialla on odotusarvo, joka on joko iso tai pieni. Joko odotamme, että ”tästä tulee jotain isoa ja hienoa” tai että ”tästä ei tule ikinä mitään merkitsevää”, Tuominen kuvailee.

Onko asia kevyt vai raskas?

Siis onko tekeminen kivaa vai uuvuttavaa?

Päätä, mikä on vaivan arvoista

Näiden kahden kysymyksen perusteella asiat voi jakaa neljään lokeroon:

  1. pieniin ja kevyisiin
  2. pieniin ja raskaisiin
  3. isoihin ja kevyisiin ja
  4. isoihin ja raskaisiin.

Asioista, jotka ovat raskaita, mutta niillä on pieni odotusarvo, on helppo luopua. Sen sijaan asioita, joilla on suuri odotusarvo ja niiden tekeminen on myös kivaa, kannattaa pyrkiä lisäämään omassa elämässään.

Pieniä ja helppoja asioita on mukava tehdä, sen sijaan isojen mutta raskaiden kohdalla kannattaa miettiä, onko asia todella vaivan arvoinen.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *