Tunteet: Ihmisellä on jopa 104 tunnetta – torjumisella voi olla tuhoisat seuraukset
Miksi ihmisellä on niin paljon tunteita? Voiko niitä olla liikaa?
Kyky tuntea on osa ihmislajin selviytymistaitoja, sanoo asiantuntija.
Miksi ihmisellä on niin paljon tunteita? Voiko niitä olla liikaa?
Tunteet ovat kuin ajatukset – ne tulevat ja menevät. Jokin tunnetila on koko ajan päällä, vaikka asiaa ei erityisemmin panisi merkille. Opetushallituksen tunnetaitomateriaalissa on lueteltu jopa 104 kaikille yleistä, tuttua tunnetta. Listasta löytyvät esimerkiksi ahdistus, epätoivo, hyväntuulisuus, häpeä, riehakkuus, kyllästyneisyys, viha ja säikähdys.
Yli sata! Onko tunteita tosiaan niin paljon? Kyllä, ja itse asiassa niitä on enemmänkin kuin listassa mainitut 104. Miksi ihmeessä ihmisellä on niin paljon tunteita? Mitä niillä kaikilla tehdään ja eikö näin suuresta tunnemäärästä ala jo olla haittaa?
Kysyimme tunteiden asiantuntijalta, psykologi ja Fanni-tunnetaitokirjasarjan kirjoittaja Julia Pöyhöseltä.
– Ihmisellä on tunteet siksi, jotta hän kykenisi selviytymään ja sopeutumaan mahdollisimman hyvin eri asioihin ja tilanteisiin, Pöyhönen vastaa.
Tunteissa on kyse lajin selviytymisestä
Tunteet ovat järjestelmä, joka varoittaa meitä ja auttaa meitä tyydyttämään tarpeitamme, Pöyhönen jatkaa. Ihminen on lajina kehittänyt huikean monisyisen tunneskaalan kehittyneiden aivojen ja hyvien kognitiivisten taitojen ansioista. Sen myötä ihmisellä on kyky tulkita tilanteita monipuolisesti ja siten tuntea monisyisiä tunteita.
Pohjimmiltaan tunteiden olemassaolossa on kyse selviytymisestä: pelko ja inho auttavat pysymään turvassa, viha auttaa puolustautumaan, ilo auttaa voimaan hyvin ja hakeutumaan sellaisen tekemisen pariin, joka on meille hyväksi. Rakkaus kiinnittää toisiin ihmisiin, ja ikävä kertoo, ketkä ovat meille tärkeitä ja keiden luokse haluamme palata.
Myös eläimillä on tutkitusti tunteita, mutta ihmisen kyky tuntea on omaa luokkaansa. Kuuden perustunteen lisäksi meillä on huima joukko niiden variaatioita. Perustunteita ovat ilo, suru, pelko, inho, hämmästys ja viha. Kaikki muut tunteet ovat joko näiden variaatioita tai jonkun tunteen eri voimakkuusasteita.
Vihan tunteen eri voimakkuuksia ovat esimerkiksi harmi, suuttumus ja raivo, ilon puolestaan hyväntuulisuus, innostus ja riemu.
Kaikilla tunteilla on tarkoituksensa – liiallinen tunteellisuus on mahdottomuus
Lisäksi tunteet jaetaan primaari- ja sekundaaritunteisiin. Primaaritunteet syntyvät jonkin ulkoisen ärsykkeen seurauksena, ja sekundaaritunteet ovat reaktioita eli seurausta primaaritunteisiin. Esimerkiksi pelon tai surun seuraus voi joskus olla viha.
– Jos joku säikäyttää meidät aprillipilalla, voi reaktiomme siihen olla suuttumus, Pöyhönen kuvaa.
Kaikilla tunteilla on paikkansa ja tarkoituksensa, negatiivisinakin pidetyillä, hän painottaa. Toisinaan näkee ajattelua, jonka mukaan liika tunteellisuus on pahasta – tällainen ajattelu oli tavallista etenkin menneiden sukupolvien aikana.
Pöyhönen pitää ajatusta liiasta tunteellisuudesta mahdottomana.
– Tunteita ei voi olla liikaa. Paljon enemmän haittaa on siitä, jos tunteitaan yrittää padota, häivyttää tai kieltää. Tunteiden käsittelemättömyys on ongelma, eivät itse tunteet. Jos mutkat vetää oikein suoriksi, voi sanoa, että mitä rikkaampi tunne-elämä, sitä hyvinvoivempi ihminen.
Torjutut tunteet aiheuttavat paljon ongelmia
Torjutut tunteet voivat viedä paljon energiaa arjessa ja vaikuttaa kielteisesti elämään. Tunteet kertovat aina tarpeista, ja jos niitä ei kuuntele, ihminen alkaa voida huonosti. Seuraa uupumusta, uniongelmia, mielenterveyden häiriöitä, välttämiskäyttäytymistä esimerkiksi päihteitä käyttämällä tai muulla itselle vahingollisella tavalla.
Mitkään yksittäiset tunteet eivät myöskään ole pahoja, hän jatkaa. Negatiivisina pidetytkin tunteet, kuten viha, katkeruus ja häpeä, kertovat jostakin tärkeästä tarpeesta, jota on syytä kuunnella.
– Jos jatkuvasti ja voimakkaasti kieltää ja latistaa jotakin tiettyä tunnetta, kuten surua tai vihaa, se voi latistaa koko tunne-elämää. Myös kyky tuntea myönteisiä, hyvinvoinnin kannalta tärkeitä tunteita – iloa, rakkautta, onnea – voi heiketä.
Kielteisten tunteiden patoamisesta voi seurata myös fyysisiä oireita kuten kipuja, sillä tunteet ovat kehollisia kokemuksia ja keho ja mieli erottamattomasti yhteydessä. Myös merkityksettömyyden kokemus voi olla seurausta tunteiden tukahduttamisesta.
– Käsittelemättömät tai torjutut tunteet voivat aiheuttaa selittämätöntä ärtymyksen tunnetta. Pienikin asia voi saada raivon valtaan, vaikkei ymmärrä miksi, Pöyhönen kuvailee.
Lue myös Kotiliesi.fi: Kateus, ahdistus, viha ja häpeä voivat olla myös hyödyksi! Näin käännät hankalat tunteet voimavaraksi
Tunnetaitojen neljä tärkeää askelta
Tunnetaitoja opetellaan jo lapsena. Vaikka taidot olisivat lapsena jääneet oppimatta, ei aikuisiällä suinkaan ole liian myöhäistä.
– Kun lähtee perkaamaan tilannetta, usein taustalta paljastuu omien tunteiden ja tarpeiden tukahduttamista. Kun niitä oppii kohtaamaan ja käsittelemään tunteita, vyyhti lähtee purkautumaan.
Usein omassa lapsuudessaan tunnetaitoja vaille jääneet nykyaikuiset opettelevat tunnetaitoja yhdessä omien lastensa kanssa. Se on Pöyhösen mielestä oikein hyvä ja tervetullut asia – tunnetaitojen opettelu kun ei ole koskaan liian myöhäistä.
Ensimmäinen askel on tunteiden salliminen. Se on usein kaikkein vaikein askel, etenkin jos on tottunut tai kasvatettu ajattelemaan, ettei tunteita saa näyttää ulospäin.
Toinen askel on tunteen tunnistaminen ja nimeäminen. Mitä tunnen, missä kohtaa kehossa tunne tuntuu? Nouseeko syke, kuumottaako tai kiristääkö jossakin päin kehoa?
Kolmas askel tunnetaidoissa on tunteen voimakkuuden säätely. Se voi tarkoittaa tunteen säätämistä joko ylös- tai alaspäin.
– Liian voimakas tunne on hyvä saada säädettyä alaspäin, sillä kovin voimakkaan tunteen vallassa ei voi tehdä päätöksiä tai ajatella selkeästi. Vastaavasti taas liian laimea ilon tai onnen tunne voi olla syy säätää tunteita ylöspäin.
Neljäs ja viimeinen tunnetaitokohta on ongelmanratkaisu ja tunteen takana olevan tarpeen kohtaaminen. Itseltään voi esimerkiksi kysyä, mitä voi tehdä, jotta pelko ei enää hallitsisi elämää. Voisinko uskaltautua esimerkiksi uuden harrastuksen pariin, vaikka se pelottaa?
Lue myös Kotiliesi.fi: Psykologi Emilia Kujala paljastaa, millaisia asioita on kadehtinut toisten elämässä – yläkoulussa kateus sai hänet jopa sairastumaan
Kielteiset tunteet kertovat itsestämme jotain tärkeää
Kielteisinä pidettyjen tunteiden kohdalla on erityisen tärkeää kohdata tunteen takana oleva tarve. Esimerkiksi kateus voi kertoa siitä, että toisella on jotain mitä itse haluaisi.
Kateuden äärellä on hyvä pysähtyä miettimään, mitä arvoja itsellä on ja mistä kateuden tunne kumpuaa: onko työssä niin kuormittavaa, että toisen lomamatka saa siksi aikaan kateutta? Miten voisin toimia, että saavuttaisin itse asioita, joita toisissa kadehdin?
Katkeruus puolestaan usein kertoo elämässä tapahtuneista ikävistä, käsittelemättömistä asioista.
– Silloin voi pohtia, kuinka kääntää nämä elämässä tapahtuneet asiat voimavaroiksi. Sen mikä on tapahtunut, ei tarvitse määrittää tämänhetkistä elämää, Pöyhönen sanoo.
Tunnetaitojen avulla tarkoitus on pystyä tuntemaan ja kohtaamaan ikävimmätkin tunteet – ja sen jälkeen päästää niistä irti. Kielteisissä tunteissa ei ole tarkoitus jumittaa loputtomiin.
– Ihmisen hyvinvoinnin kannalta on hyvä, jos myönteisiä tunteita on enemmän kuin kielteisiä, Pöyhönen mainitsee. Pääasia kuitenkin on, että tunteille on tilaa ja niiden annetaan myös näkyä. Onnistuneesti ihminen kun ei tunteita voi padota, hän tiivistää.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous