Lempeä elämä: Tänään

Tänään päätin antaa kukkia itselleni. En siksi, että olisin suoriutunut jostain, mistä jokainen nainen ajattelee ansaitsevansa jonkinlaisen palkinnon. Enkä siksi, että olisin menossa kenenkään juhliin ja vielä vähemmän siksi, että olisin saanut valmiiksi siivousurakan, joka kerta kaikkiaan vaatisi sitä tiettyä pistettä iin päälle. (Sitä muuten tapahtuu aika harvoin.) Ei sattunut myöskään olemaan tahmeasti käynnistyvä maanantai, tylsä tiistai eikä edes torstai, joka olisi kaivannut ekstratoivoa.

Minusta tuntuu, ettei tavallisia päiviä ja erityisiä päiviä ole olemassa. On räikeää ihmismielen luovuuden aliarviointia ajatella, että päiviä olisi vain seitsemää erilaista sorttia, joista jokaisella on ennalta määritelty olemus. (Yleisen käsityksen mukaan viisi niistä ovat tavallisia ja loput kaksi hiukan spesiaalimpia.)

Havainto on virkistävä, mutta samalla haastava, koska sen mukaan onnellisuus on täysin omissa kätösissä, joka päivä.

Olipa sitten maanantai-, torstai- tai sunnuntaiaamu, saan oikeuden ja vastuuden päättää, kummalla jalalla nousen. Vaikka päivillä on nimet, ne ovat todellisuudessa aamuisin vielä täysin identiteettiä vailla olevia valkoisia papereita, joille voi piirtää ja värittää mitä haluaa. Mutta se pitää tehdä itse.

Tänään on paitsi perjantai, myös ihan kelpo päivä piirtää puhdas paperi täyteen kukkia ja värittää huolettomasti ääriviivojen yli. Ojentaa kukkasia iloisesti yllättyneelle naiselle, joka ei juuri tänään osannut odottaa erityishuomiota keneltäkään.

Ja mitä tulee siihen massiiviseen siivousiskuun, sen hän ehtii aivan hyvin tehdä jonain toisenakin päivänä. Esimerkiksi tiistaina, maanantaina tai kuten yleensä – enstaina. Sekin on erittäin hyvä päivä.

Jutta