Päivi syytti hengästymisestä huonoa kuntoa ja ylipainoa – oikea diagnoosi oli hirveä häpeä
Päivi Kuoppamäki ehti epäillä oireidensa syyksi niin ylipainoa kuin pakkasilmaakin. Käynti vaikeasti sairaan miehen luona sai hänet varaamaan kiireesti ajan lääkäriin.
Päivi Kuoppamäki häpesi sairastumistaan: keuhkoahtaumatauti nuorella, ruuhkavuosia elävällä nelikymppisellä naisella.
Päivi Kuoppamäki ehti epäillä oireidensa syyksi niin ylipainoa kuin pakkasilmaakin. Käynti vaikeasti sairaan miehen luona sai hänet varaamaan kiireesti ajan lääkäriin.
Minä olen mumma, Päivi Kuoppamäki esittelee itsensä. Kun Päivistä tuli viime joulukuussa pienen pojan isovanhempi, hän nimesi itsensä oman rakkaan mummansa mukaan. Mumma oli periksiantamaton ja positiivinen nainen, vaikka hän menetti viidestä lapsestaan neljä, heistä kolme saman vuoden aikana.
”Omat haasteet tuntuvat mumman kokemusten rinnalla aika pieniltä asioilta”, Päivi, 54, kertoo.
Päivillä on haasteenaan keuhkoahtaumatauti. Se on parantumaton, etenevä sairaus, joka vaikeuttaa hengittämistä. Sitä voidaan hoitaa omahoidolla ja lääkkeillä.
”Erehdyin kerran googlailemaan ennustettani vähemmän luotettavista lähteistä, mitä kenenkään ei pitäisi tehdä. Tohtori Googlen vastaanotolta saa vain mustan mielen.”
Päivin sairaus diagnosoitiin 14 vuotta sitten. Sairauden etenemisvauhti on yksilöllinen, eikä kukaan osaa kertoa, millainen se on kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Päivi ei enää halua tietää sitä itsekään.
”Haluan elää tässä ja nyt. Haluan auttaa vertaisiani ja kertoa heille, etteivät he ole sairautensa kanssa yksin”, Hengitysliiton kokemustoimijaksi kouluttautunut Päivi kertoo.
Lue myös Kotiliesi.fi: Erotatko hengenahdistuksen hengästymisestä? Lääkäri listaa sairaudet, joihin hengenahdistus yleensä liittyy
Keuhkoahtaumataudin oireet menivät huonon kunnon piikkiin
Keuhkoahtaumatauti tulee hitaasti. Ihminen tottuu sen aiheuttamiin oireisiin eikä osaa epäillä sairautta niiden syyksi, Päivi kertoo omasta kokemuksesta.
”Kun heräsin yöllä tukehtumisen tunteeseen, syytin siitä pään alta valahtanutta tyynyä”, Päivi muistelee.
Jatkuvat flunssat, poskiontelotulehdukset ja hengästymisen Päivi laittoi huonon kunnon piikkiin.
Päivi hengästyi jo yhden porrasvälin kapuamisen jälkeen, eli kunto todella oli onneton. Hän ihmetteli, miksi ei pysynyt itseään 31 vuotta vanhemman äitinsä kävelyvauhdissa.
”Ihmettelin, mutta en huolestunut. En hakeutunut lääkäriin, vaikka hengittäminen oli raskasta ja sain yskänkohtauksia.”
Tällä kertaa Päivi syytti oireistaan ylipainoa ja kuivaa pakkasilmaa. Hän tiesi, että kummastakin voi olla haittaa, jos sairastaa astmaa. Päivi lupasi äidilleen, että selvittää mahdollisen astman lääkärillä – sitten joskus.
”Se joskus olisi saattanut venyä määrättömiin, ellen olisi vieraillut vaikeaa keuhkoahtaumatautia sairastavan miehen kotona.”
Kun Päivi kuuli, miten huonosti mies hengitti lisähapesta huolimatta, hän päätti varata itselleen ajan työterveyteen.
”Mies oli tupakoinut nuoresta saakka, ihan kuten minäkin.”
Pahimmillaan tupakkaa kului kaksi askia vuorokaudessa
Päivin lapsuus oli savuinen. Isä poltti jatkuvasti kotona ja autossa. Isosisko ja -velikin tupakoivat.
”Lapsuudessani tupakointia ihannoitiin ja savuttomuutta vieroksuttiin.”
Päivi kokeili tupakkaa ensimmäisen kerran 11-vuotiaana, mutta vielä silloin se ei maistunut lahjakkaalle suunnistajalle. Teini-iän kynnyksellä tilanne oli toinen. Päivi joutui junakolariin, ja liikkuminen jäi.
”Suunnistuksen loppuminen jätti elämääni ison aukon, jota täytin tupakoivalla kaveriporukalla. Minä menin porukan mukana.”
Lukioikäisenä Päivi huomasi olevansa riippuvainen tupakasta. Hän poltti ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla, jokaisella tauolla ja pienessäkin pysähdyksessä.
Pahimpina vuosina savukkeita kului kaksi isoa askia eli 60 kappaletta vuorokaudessa.
Jokainen tupakoija tietää tupakoinnin vaarat. Silti tupakkataudin osumista omalle kohdalle on vaikea uskoa, Päivi toteaa.
”Luulin, että haen työterveyslääkäriltä apua astmaan, mutta sain lähetteen keuhkolääkärille ja tutkimuksiin. Minulla oli keuhkoahtaumatauti.”
Lue myös: Kuivaa yskää ja hengenahdistusta – joskus syynä on harvinainen keuhkofibroosi
Keuhkoahtaumatauti nuorella – syyllisyyden tunne toi häpeän
Diagnoosi oli hirveä häpeä. Olin omalla typeryydelläni aiheuttanut itselleni parantumattoman taudin, Päivi kertoo.
”Näin silmissäni aiemmin tapaamani vanhan miehen, joka makasi sängyllä ja hengitti rohisten. Näin hänessä oman tulevaisuuteni.”
Päivi olisi kaivannut tukea omanikäisiltään naisilta, mutta ei löytänyt mistään vertaistaan.
”Olin nelikymppisenä naisena sairastunut iäkkäiden miesten sairauteen, mikä lisäsi häpeääni entisestään. Koin, että olin yksin ja ainoa nainen, jolla oli tämä sairaus.”
Keuhkolääkäri kertoi, että jos Päivi jatkaisi tupakointia, keuhkoahtaumatauti pahenisi ja etenisi nopeammin.
Päivi pyysi ja sai lääkäriltä reseptin lääkkeeseen, joka helpotti tupakasta eroon pääsyä. Kun diagnoosista oli kulunut kaksi viikkoa, Päivi poltti viimeisen savukkeensa.
”Tupakasta eroon pääsy sai aikaan valtavan energiaryöpyn. Jaksoin tehdä ja touhuta ja välillä jopa ehdin unohtaa sairauteni.”
Päivi voi fyysisesti paremmin, mutta häpeän tunne säilyi.
”Onneksi kukaan ei syyllistänyt minua sairaudestani, sillä se olisi vienyt minut entistä syvemmälle häpeäkuoppaan.”
Naurut Päivi säästää kotisohvalle
Aika ja rakkaiden ihmisten tuki ovat helpottaneet Päivin häpeää, ja hän on saanut keskittää kaiken energiansa omahoitoon. Päivin keuhkoahtaumatauti on pysynyt lievänä.
”Tilanne voisi olla toinen, ellen olisi lopettanut tupakointia ja hoitaisi itseäni liikkumalla; vesijuoksulla ja arkiliikunnalla.”
Arjessa Päivi valitsee mieluummin portaat kuin hissin ja pyöräilee hyvillä keleillä sähköpyörällä töihin.
”Hengästyn edelleen portaissa ja ylämäissä, mutta varaudun niihin ottamalla ennakkoon avaavaa lääkettä. Käytän lisäksi aamuin illoin hoitavan ja avaavan lääkkeen yhdistelmää.”
Avaavaa lääkettä kuluu silloinkin, kun Päivi saa yskänpuuskan. Sellainen tulee, jos hän istuu huonossa asennossa ja pää painuu etukumaraan. Ja silloin, kun hän nauraa hekottaa sydämen pohjasta.
Koska hinkuva yskänkohtaus voi näyttää sivusta katsottuna sellaiselta, että Päivi tarvitsee ambulanssia, hän välttelee hauskoja, julkisia tilanteita.
”En istu baarissa stand up -keikoilla. Nautin kotona sohvalla Illallista yhdelle yskänpuuskan uhallakin.”
Kun yskänpuuska hellittää, Päivi-mumma tarttuu puikkoihin.
”Minulla on neuloosi. Se on parantumaton, etenevä vaiva, jota hoidan neulomalla läheisilleni. Pieni poika sai pohjalaistumput ristiäisiinsä.”
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 30/2024.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous