Näin löytökoira Kössistä tuli Suomen paras syöpähajukoira

Hajukoira Kössi tietää, mitä siltä halutaan: yhä uudelleen ja uudelleen se tunnistaa oikean näytepurkin, merkkaa sen ja hakee palkkionsa. Hajututkimuslaboratoriossa koiria koulutetaan haistamaan virtsasta syöpä. Niiden ansiosta sairaus ehkä voidaan tulevaisuudessa tunnistaa yhä varhemmin.

Hajukoira Kössi työntää kuononsa näytepurkkiin. Neljännen purkin kohdalla espanjanvinttikoira rapsauttaa tassulla merkiksi ja rientää hakemaan palkkansa. Yleensä Kössi tekee töitä nakkipalkalla, mutta nyt se saa palkkioksi kissanraksuja.

Kössin haistelemissa näytepurkeissa on koiran virtsaa. Yksi purkeista on ”kuuma” eli siinä on pissaa koiralta, joka sairastaa nisäsyöpää.

Kun purkkien järjestystä vaihdellaan, yhä uudelleen hajukoira Kössi löytää positiivisen näytteen, merkkaa sen ja käy hakemassa palkkansa.

Samalla tavalla hajukoira Kössi tunnistaa hajuaistillaan miesten virtsanäytteistä eturauhassyövän. Ja kunhan aikaa hieman vierähtää, Kössi koulutetaan tunnistamaan naisten virtsanäytteistä rintasyöpä.

Hajukoira Kössi ei ole ainut vainumestari täällä Suomen hajuerotteluyhdistys Wise Nosen tiloissa Helsingin Viikissä. On myös kultainennoutaja Lucky, bordercollie Asta ja 16 muuta karvakuonoa. Kössin vainu on kuitenkin ylitse muiden.

Hyvin koulutettu syöpähajukoira tunnistaa syöpänäytteen lähes sataprosenttisella varmuudella

– Keitetäänkö kahvit, sanoo Susanna Paavilainen.

Hän on hajukoira Kössin omistaja, lemmikkihotelliyrittäjä ja Wise Nosen toiminnanjohtaja. Pöydän ääressä läppäriään näpyttelee myös dosentti Anna Hielm-Björkman, joka työskentelee Helsingin yliopiston kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen osastolla.

Näitä kahta naista voi kiittää siitä, että Suomessa tehdään nyt monitieteellistä syöpähajukoiratutkimusta. Tutkimuksessa selvitetään, pystyvätkö erikoiskoulutetut hajutunnistekoirat löytämään ja ilmaisemaan luotettavasti niille opetetun hajun ensin koirien ja sitten ihmisten virtsanäytteistä.

Tarkoituksena on hyödyntää koiran hyvää vainua syöpien varhaisessa diagnosoinnissa ja näin parantaa taudin ennustetta.

Kuulostaako ihmeelliseltä? Sitä se ei ole lainkaan. Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksella tehdyissä tutkimuksissa on jo selvinnyt, että hyvin koulutettu koira tunnistaa syöpänäytteen lähes sataprosenttisella varmuudella – paremmin kuin mikään instrumenttimenetelmä.

– Massaspektrometri tarvitsee yleensä noin kymmenen miljardia hajumolekyyliä, ennen kuin mitään näkyy mittauksissa. Lahjakas ja koulutettu koira pystyy haistamaan noin sata molekyyliä sisältävät hajut. Aivan oma lukunsa on Kössi. Susannan nakkikoira haistaa liuoksen, jossa on vain kymmenen molekyyliä, kertoo soveltavan kemian professori Jouko Vepsäläinen puhelimessa.

Hän havainnollistaa asiaa vertauksella: Instrumenttimenetelmät vaativat noin rekka-autollisen hiekanjyviä. Kouluttamaton koira haistaa molekyylin eli hajunlähteen kahvikupillisesta. Kössille riittää, kun teelusikan kärkeen laitetaan muutama hiekanjyvä.

Hajukoira Kössi viettipentuaikansa kadulla

Hajukoira Kössi painaa päänsä luottavaisena Susannan syliin. Susanna miettii, että kadulla vietetty pentuaika on koulinut sen hajuaistista priiman.

Ilman Kössiä Susanna ei ehkä olisi nyt tässä, tekemässä tärkeää tutkimusta. Kössi löytyi seitsemän vuotta sitten hylättynä pahvilaatikosta Málagasta moottoritien varrelta ja vietiin kunnalliselle koiratarhalle. Jos sitä ei olisi kukaan huolinut kahden viikon sisällä, sille olisi annettu piikki.

Kun Susanna sai Espanjassa olevalta ystävältään kännykkäänsä kuvan ”onnettoman pienestä rääpäleestä”, oli hän täysin myyty.

Pentu asettui uuteen kotiinsa Suomessa. Susanna huomasi heti, että Kössi oli valtavan kiinnostunut hajuista. Se kulki ulkona kuono kiinni maassa – mutta oli muutakin. Kössi alkoi haistella ja nuolla Susannan kultaisennoutajan suuta. Susanna vei koiran eläinlääkärille, mutta siltä ei löytynyt ientulehdusta eikä muutakaan vikaa suusta.

Meni jokunen kuukausi, kun kultaisennoutajan ikeniin alkoi ilmestyä kukkakaalimaista röpelöä. Eläinlääkäriltä tuli tyly tuomio: iensyöpä.

Noin tarkkavainuisesta koirasta tulisi hyvä homekoira, Susanna mietti. Niinpä hän lähti Kössin kanssa hajukoiraohjaajakoulutukseen. Arka Kössi pelkäsi aluksi kaikkea mahdollista – miehiä, autoja, kovia ääniä.

Sitkeästi Susanna jatkoi koiran treenaamista, ja hiljalleen tuloksia alkoi näkyä.

– Kössi oivalsi, että ahaa – tätä minulta halutaan! Työstä tuli sille tosi tärkeä, ja se teki hyvää sen itsetunnolle. Lopulta Kössistä kuoriutui homekoira, ensimmäisenä koko kurssista.

Mitä muuta hajukoira Kössi voisi haistella?

Hajukoira Kössin ura hajukoirana sai uuden käänteen, kun Susanna alkoi pohtia, mitä muuta koira voisi tutkimusmielessä haistella kuin hometta.

Koirien tarkka vainu on jo valjastettu ihmisen terveydenhoidon tueksi. Diabeteksen hoidossa käytetään hypokoiria tunnistamaan ihon hajusta liian matala ja korkea verensokeri. Kipukoirat ja epilepsiakoirat varoittavat omistajaansa tulevasta kohtauksesta.

Ulkomailla koiria on eri tutkimuksissa koulutettu tunnistamaan monia syöpiä kuten keuhkosyöpää, virtsarakkosyöpää ja munasarjasyöpää. Näytteinä on käytetty muun muassa uloshengitysilmaa, virtsaa, sylkeä ja verta.

Susanna luki aiheesta ja innostui siitä, että koiria voitaisiin Suomessakin kouluttaa syöpien tunnistamiseen. Hän haki yhteistyökumppaneita tutkimukselle, mutta ihmislääketieteen lääkärit eivät oikein lämmenneet ajatukselle.

Aloitetaan siis eläimistä, Susanna ajatteli. Eläinsairaalasta hänet ohjattiin Helsingin yliopistoon Anna Hielm-Björkmanin puheille.

Annalla oli jo käynnissä DogRisk-tutkimus, joka tekee koirien terveyteen, ruokintaan ja jalostukseen liittyvää poikkitieteellistä tutkimustyötä. Annaa kiinnostavat erityisesti sairaudet, jotka ovat samoja sekä koirilla että ihmisillä.

Annalla oli hyviä kontakteja ihmislääketieteen lääkäreihin. Hän innostui heti Susannan ideasta. Naisilla synkkasi muutenkin. He ovat molemmat eläinrakkaita, mutkattomia ja ratkaisukeskeisiä. Yhdessä he aloittivat sähköposti- ja soittorumban. Ei aikaakaan, kun tutkimukseen lähtivät mukaan HUSin Syöpäkeskus, Helsingin Biopankki ja Itä-Suomen yliopiston farmasian laitos.

Kössi koulutettiin syöpähajukoiraksi ensimmäisten joukossa vuonna 2014.

– Jos koiralla on vahva haistelutaipumus ja se on perso makupaloille, muuta ei oikeastaan tarvita, Susanna sanoo.

Tutkimus vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä

Kuuluu pauketta ja porauksen ääntä. Wise Nosen tiloissa rakennetaan viimeisen päälle pätevää hajututkimuslaboratoriota. Aiemmin koiria koulutettiin lattialla, mutta jatkossa koulutus tapahtuu hajupöydällä.

Tutkimus vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Ensin koirat koulutettiin tunnistamaan nisäsyöpää koirien virtsanäytteistä. Nyt tutkimuksessa ollaan hiljalleen siirtymässä ihmisiltä saataviin näytteisiin. Niitä tulee sekä suomalaisesta eturauhassyöpä- että rintasyöpätutkimuksesta.

Syöpähajukoira koulutetaan samalla periaatteella kuin huume- ja homekoirat eli ehdollistamalla. Koiran pitää haistaa purkista haluttu haju, ja se saa siitä palkkion. Näin haju ajetaan koiran muistiin.

Hiljalleen hajuradalle laitetaan yhä enemmän purkkeja, joiden joukosta koiran on löydettävä positiivinen näyte.

Bordercollie Asta näyttää mallia. Se menee hajupöydälle, käy makaamaan ja kietoo tassunsa ”kuuman” näytepurkin ympärille. Jokaisella koiralla on oma tapansa merkitä positiivinen näyte – Astan merkkauksen täydentää hellyttävä katse, jonka se luo isäntäänsä, tutkimusavustaja Ville Vihneeseen. Ville naksuttaa klikkeriä merkiksi, mistä Asta ymmärtää, että on tehnyt oikein ja voi hakea palkkionsa.

Asta koulutettiin syöpähajukoiraksi alkukesästä. Siihen ei mennyt kauan, sillä Asta oli jo homekoira sekä id-koira eli tietyn ihmisen hajun tunnistava koira. Niitä käytetään kadonneiden etsinnässä.

Hajututkimuslaboratoriossa näytteiden käsittelijä on erillisessä tilassa lasin takana, josta hän näkee ohjaajan ja koiran, mutta nämä eivät näe häntä. Niinpä ohjaajakaan ei tiedä, mikä näytteistä on positiivinen ja mikä negatiivinen.

– Puhutaan kaksoissokkotutkimuksesta. Näin on suljettu pois se mahdollisuus, että ohjaaja ilmaisisi koiralle positiivisen näytteen jollain tahattomalla eleellä, Anna selventää.

Kun koirat on ensin opetettu tunnistamaan syöpä, tutkimuksessa halutaan selvittää myös se, voidaanko ne opettaa erottamaan aggressiivinen syöpä hitaammin etenevästä. Tätä varten Wise Noselle on tulossa huomattava määrä virtsanäytteitä eturauhassyövän seulontaa kehittävästä Pro- Screen-tutkimuksesta.

”Viiden koiran hajuerottelutreenissä tarvitaan 125 näytepurkkia”

Susannan kännykkä soi. Ystävän mies tuo kohta virtsanäytteitä, joita ovat antaneet ystävän työpaikan vapaaehtoiset. Näytteet ovat koulutusmateriaalia, jota kerätään pakastimiin myöhempää käyttöä varten.

Viime kesään asti syöpähajukoiratutkimusta tehtiin omasta pussista ja pienten lahjoitusten turvin. Mutta sitten tärppäsi: DogRisk goes cancer -tutkimus sai kaksi isoa apurahaa, joilla vuokrattiin nämä autoliikkeen entiset toimistotilat ja alettiin rakentaa kunnollista laboratoriota.

Rahalla saatiin myös lisää pakastimia sekä laitosastianpesukoneita, joilla pestään näytepurkkeja.

– Viiden koiran hajuerottelutreenissä tarvitaan 125 näytepurkkia. Niitä kun pesee käsin, niin tietää pesseensä, Susanna huomauttaa.

Rahasta on kuitenkin puutetta koko ajan. Susanna veistelee, että hänen lemmikkihotelliyrityksensä mahdollistaa tämän ”harrastuksen”. Tutkimusavustaja Ville on myös mukana omasta innostuksesta, ilman palkkaa. Anna saa palkkaa dosentin työstään yliopistolla, mutta käyttää syöpähajukoiratutkimukseen paljon myös omaa aikaansa.

– Odottelemme lottovoittoa tai jonkun koirarakkaan miljonäärin lahjoitusta, Susanna hymähtää.

Paljon avoimia kysymyksiä

Mitä koira haistaa, kun se haistaa syövän? Se onkin tuhannen taalan kysymys ja sen selvittäminen tutkimuksen perimmäinen ja kunnianhimoinen tavoite.

Itä-Suomen yliopistossa väitöskirjatutkija Soile Rummukainen pyrkii selvittämään juuri tätä. Vielä ei osata arvioida, ovatko kyseessä samat hajumolekyylit syövästä riippumatta. Sitä mukaa kuin Kössi ja kumppanit opetetaan haistamaan erilaisia syöpiä, voidaan hajumolekyylejäkin alkaa tunnistaa syöpäkohtaisesti.

Jos syöpähajumolekyylicocktail löydetään, voitaisiin kehittää diagnostinen työkalu, joka tunnistaisi syövän kätevästi ja nopeasti. Kyseeseen voisi tulla keinonenän tyyppinen työkalu, jollainen on jo kehitetty Tampereen yliopistossa.

– Tai ehkä saataisiin kehitettyä raskaustestin kaltainen pikatesti. Kun näytetikkuun pissaisi, se kertoisi, sairastaako näytteen antaja esimerkiksi rintasyöpää tai jotain muuta. Monet syövät, kuten haima-, maksa- ja suolistosyöpä, havaitaan yleensä aivan liian myöhään, huomauttaa Anna.

Tulevaisuudessa koirat eivät siis haistelisi sairaaloiden poliklinikoilla potilaiden virtsaa vaan niiden hajuaisti valjastettaisiin diagnostisen työkalun kehittämiseen. Anna ja Susanna näkevät myös muita mahdollisuuksia.

– Koirat voisivat työskennellä hajulaboratorioissa. Ne voisivat olla apuna syövän diagnosoinnissa varhaisessa vaiheessa sekä syövän seurannassa ja sen varmistamisessa, tehoavatko hoidot, Anna miettii.

Hän lisää, että kustannustehokastakin se olisi, sillä koirat tekevät töitä herkkupalkalla.

Nakkipalkkaiset syöpähajukoira voi tehdä joskus vielä ihmeitä

Annan sekarotuiset koirat Lyyra ja Naala pyörivät emäntänsä ympärillä. Susanna uskoo, että Ródokselta löytyneestä rescuekoira Lyyrasta tulisi mitä parhain syöpähajukoira. Se on paitsi perso ruoalle myös itse rauhallisuus.

Ehkä Lyyra on mukana nuuhkimassa siinä vaiheessa, kun Wise Nosen pakastimiin tulee rintasyöpää sairastavien naisten virtsanäytteitä HUSin Syöpäkeskuksesta. Syöpäkeskuksen johtava ylilääkäri, dosentti Johanna Mattson on sitä mieltä, että koirien käyttö syöpädiagnostiikan apuna avaa äärimmäisen mielenkiintoisia näkymiä.

– Jos koirien hajuerottelukyvyn avulla pystytään kehittämään varhaisen diagnosoinnin työkalu, joka on sekä tarkka että herkkä, puhutaan todella isoista asioista. Esimerkiksi mammografia ei löydä kaikkia rintasyöpiä. On myös aggressiivisia rintasyöpiä, jotka ehtivät kehittyä seulontojen välillä.

Tavallinen työpäivä Wise Nosen tiloissa jatkuu. Lyyra ja Naala ottavat lattialla torkut. Anna alkaa naputella EU:lle menevää apurahahakemusta. Susanna tarttuu saksiin ja ryhtyy leikkaamaan nakkeja. Niitä tarvitaan vielä tänään, kun Kössi, Asta ja Susannan toinen koira Lucky alkavat treenata työskentelyä uudella hajupöydällä.

Lue myös: Kannattaako hankkia koira? Nämä asiat yllättivät ensimmäisen vuoden aikana