Hyvinvointi

Vannetanssi kehittää tasapainoa ja koordinaatiokykyä

13.1.2012 Teksti: Anna.fi

Videolla nainen tanssii olohuoneessaan. Erikoisen tanssista tekee vanne, joka liikkuu sulavasti ympäri naisen vartaloa: käsissä, jaloissa, kaulalla, vyötäröllä. Vanne käy vauhdilla pään yläpuolella, hetken kuluttua se pyörii jo alhaalla polvissa. Tanssiminen ei häiriinny vanteesta eikä vanteen pyöriminen tanssista − ne kuuluvat yhteen. Lajin nimi on vannetanssi ja videon nainen Kati Köykkä, lajin pioneeri Suomessa.

Kati Köykkä

Vannetanssi (engl. hoopdance) tarkoittaa tanssia vanteen kanssa. Laji on saanut alkunsa 1990-luvun lopulla Yhdysvalloissa, ja pikkuhiljaa se on yleistynyt myös Suomessa. Harrastajia on Suomessa jo useita satoja.

”Vannetanssissa minua miellyttää eniten yhdessä tekeminen, vilpitön meininki ja se, että jokaiselle löytyy oma tapa ilmaista itseään”, Kati Köykkä kertoo.

Tanssia ja sirkuselementtejä

Vannetanssi on saanut vaikutteita sirkustaiteesta, rytmisestä voimistelusta ja eri tanssilajeista. Erilaisia tyylilajeja on paljon, ja niitä tulee lajin kasvaessa koko ajan lisää. Vannetanssissa voi käyttää mitä tahansa musiikkia, eikä siinä ole oikeaa tai väärää tapaa liikkua. Tärkeintä on nauttia liikkumisesta vanteen kanssa musiikin tahtiin.

Köykkä ajautui lajin pariin viitisen vuotta sitten ostettuaan miehensä kummitytölle lahjaksi vesitäytteisen lasten hulavanteen. Köykkä kokeili vanteen pyörittämistä ja huomasi sen olevan hauskaa. Hän mietti, mitä kaikkea vanteella voisi tehdä, ja etsi netistä tietoa. Köykkä ihaili sirkuksen notkeita vannetyttöjä, mutta vasta löydettyään videon vannetanssista hän innostui todella. Vannetanssi ei ollut akrobatiaa, ja tanssijalla oli vain yksi vanne koko ajan. Tanssiminen vanteen kanssa näytti helpolta ja todella hauskalta. Köykkä jäi heti koukkuun.

Vannetanssi ja sirkusvanteilu eivät juuri eroa toisistaan. Myös vannetanssissa voidaan käyttää useampaa kuin yhtä vannetta samaan aikaan. Sirkusvanteilu on kuitenkin teknisempää kuin vannetanssi, ja siinä korostuu akrobatia. Sirkukseen liittyy yleensä myös esiintyminen, vannetanssiin ei välttämättä lainkaan.

”Vannetanssi on tanssillista, sulavaliikkeistä tempusta toiseen menemistä, ja liikkeet ovat laajempia kuin sirkusvanteilussa”, Köykkä selventää.

Kati Köykkä

Vannetanssia harrastamaan

Ensikertalainen voi vain haaveilla Köykän sulavasta liikehdinnästä, jossa vanne pyörii mukana hallitun keveästi. Lajin aloittamisen kynnys on kuitenkin matala, sillä sitä voi alusta alkaen harjoitella itsekseen − tarvitaan vain vanne. Aluksi kannattaa harjoitella vanteen pyörittämistä vyötäröllä, käsissä ja jaloissa ja pikkuhiljaa lisätä mukaan myös tanssia. Vyötäröllä pyörittäminen on monelle tuttua lapsuudesta, mutta kaikki muu voi tuntua aloittelijasta hankalalta. Käsillä pyörittelyä ja vaikeampia temppuja ei kannata aluksi kokeilla kotona sisätiloissa, sillä tottumattoman käsissä vanne lentää helposti pitkin seiniä.

”Vaikka vannetanssi voi olla alussa hankalaa, se on kuitenkin antoisaa, sillä uusia temppuja voi oppia joka viikko”, Köykkä vakuuttaa.

Suomessa järjestetään vakituista vannetanssiopetusta Helsingissä, Oulussa ja Tampereella. Suurin osa harrastajista kuitenkin tanssii yksin kotonaan tai ystävien kanssa vannejameissa. Esimerkiksi Oulussa järjestettäviin jameihin voi kuka tahansa tulla, ja vanteen voi lainata paikan päältä. Joissakin jameissa pyydetään pientä osallistumismaksua tai vannevuokraa.

”Jameissa ei anneta varsinaista opetusta, mutta koska lajiin kuuluu lajitiedon jakaminen ilmaiseksi, ensikertalainen saa jameista yleensä paljon irti”, Köykkä kertoo.

Kati Köykkä

Tanssimalla hyvää fiilistä

Vannetanssin ideana on pitää hauskaa. Tanssissa jokainen voi käyttää mielimusiikkiaan päästäkseen oikeanlaiseen fiilikseen. Samalla tasapaino ja koordinaatiokyky kehittyvät, mieli virkistyy, lihakset vahvistuvat ja verenkierto paranee. Vannetta pyörittämällä voi aivan huomaamattaan polttaa jopa 600 kaloria tunnissa. Ja mikä parasta, laji sopii kaikille. Köykälle vannetanssi on myös terapiaa:

”Vannetanssi rauhoittaa minua pahoina päivinä, se voimauttaa. On helpottava astua vanteeseen, laittaa soimaan omat lempimusat ja ryhtyä liikkumaan musiikin mukana: unohtaa ympärillä oleva maailma ja antaa vain mennä.”

Satunnaisia leikkimielisiä kisoja lukuun ottamatta vannetanssissa ei kilpailla. Laji on vielä kovin nuori ja harrastajia vähän, joten kilpailuja on turha järjestää. Jotkut harrastajat toki haaveilevat vannetanssin olevan jonakin päivänä olympialaisissa.

”Itse en pidä kilpailusta, koska tämänhetkisessä maailmassa jokaista ajetaan kilpailuun koulussa, töissä, harrastuksissa ja niin edelleen. Minusta on tervettä, ettei kaikkeen liity kilpailua”, Köykkä huomauttaa.

Opettamisen ja esiintymisen lisäksi Köykkä valmistaa omat vanteensa ja myös myy niitä. Vanteita on saatavilla monen värisiä, kokoisia sekä paksuisia aikuisille, lapsille tai pelkkään käsityöskentelyyn. Vanteet ovat painavampia kuin lasten hulavanteet, sillä kevyttä vannetta on hankalampi käsitellä. Köykkä suosittelee aloittelijoille halkaisijaltaan noin 90−100 cm suuruista vannetta:

”Ensikertalaisen kannattaa kysyä, jos on epävarma, millainen vanne olisi sopiva. Minulta löytyy myös aloittelijoille tarkoitettu Hoop-A-Dance-vanne, joka on kokoontaitettava.”

Köykän vanteita voi ostaa Hoop-A-Trix-verkkokaupasta.

Teksti: Anna Lehtonen
Kuvat: Pauliina Haastola/ Tanssia vanteella