Viiniä harrastukseksi asti

Viiniharrastuksella on turhaan snobbailun leima. Se on nopeasti yleistyvä ja helppo harrastus, johon meillä kaikilla on mahdollisuus – ja oikeus!

Viinien harrastaminen ei tarkoita samaa kuin viinitietous, vaikkakin monilla viinien harrastajiksi itseään kutsuvilla on usein alan jargonia hallussa.

– Eräänlainen harrastus se on jo silloin kun tekee tietoisia valintoja ostaessaan viiniä, ja nauttii viinistä kaikilla asteillaan. Siitä se on kehitettävissä, takarajaa tuskin on, kertoo viiniharrastaja ja musiikkipedagogi Juhana Lindström, 29.

Oma isä innosti Lindströmiä viinien pariin.

– Hän on jo pitkään ollut viinien harrastaja. Vähitellen innostus tarttui minuunkin.

Aina ei tarvitse järjestää megalomaanisia maistajaisia, joissa eri viinejä tarjoillaan nimenomaisille rypälelajeille suunnitelluista kristallilaseista. Valveutuneisuus ja kiinnostus viineihin riittävät.

– Viinejä voi harrastaa yksinkertaisimmillaan siten, ettei ostakaan seuraavalla kerralla sitä tuttua viiniä. Uusi tuttavuus voi olla jopa saman viininvalmistajan toisesta rypälelajikkeesta valmistettu viini, Lindström madaltaa kynnystä.

Viisasten juomaan voi perehtyä rypälelajien lisäksi maittain tai viininviljelyalueittain. Uuden maailman tuotteissa, kuten chileläisissä ja eteläafrikkalaisissa viineissä mainitaan usein rypäle ja viljelymaa. Maissa, joissa on pidemmät viiniperinteet, kuten Ranskassa ja Italiassa, pullossa on mainittu erikseen sen viljelyalue.

Hyvä ruoka ansaitsee hyvän viinin

Moni viini pääsee oikeuksiinsa vasta arvoisessaan seurassa – hyvän ruuan kumppanina. Lindström kehottaakin ottamaan Alkon myyjää rohkeasti hihasta, kun illan menu on tiedossa.

– Vannoutuneena kulinaristina pidän viiniä luonnollisena kumppanina hyvälle ruoalle. Ruuan ja viinin yhteensovittaminen tuo vielä yhden kiinnostavan lisän harrastukselle.

Harrastajan avuksi on kirjoitettu lukuisia viinioppaita. Tunnetuin yksittäinen opas on varmastikin vuosittain julkaistava Viinistä viiniin -opas, jossa on pisteytetty Alkon koko valikoima. Kannattaa tutustua myös laajempiin, eri viinialueista ja rypälelajeista kertoviin tiiliskiviin. Allekirjoittaneen suosikki on Hugh Johnsonin ja Jancis Robinsonin Suuri Viinikirja (Tammi, 2001).

Elinikäinen harrastus

Jos vain mielenkiintoa riittää, viinit eivät yhden eliniän aikana lopu kesken.

– Maailmaan mahtuu niin paljon viinejä, että tutkimuskenttää riittää, enkä usko kyllästyväni seikkailuun, Lindström miettii.

Maistelun voi aloittaa vaikka chileläisistä, edullisista viineistä. Niiden avulla voi saada eri rypäleiden ominaispiirteiden tunnistamisen kautta hyvän pohjan ennen haastavampiin ja vähän kalliimpiin eurooppalaisiin viineihin siirtymistä.

– Viinien harrastamien on seikkailua ja tutkimusretkiä. Se tarjoaa elämyksiä lähes kaikille aisteille. Jokainen viini on yksilönsä, jolla on oma kotipaikkansa, taustansa ja luonteenpiirteensä. Niitä on kiehtovaa tutkia ja vaihtaa ajatuksia muiden kanssa. Viiniharrastus ei vaadi välttämättä erityisiä, kalliita välineitä, vaan avoimen mielen. Se sopii oikeastaan kaikille jotka haluavat aistit avoinna havainnoida elämää, Lindström summaa.