Ihmissuhteet

Australiassa asuvat Tomi ja Minka Björck: ”Pystymme tarjoamaan pojillemme ihanan lapsuuden”

Ravintoloitsijapariskunta Tomi ja Minka Björckille Australiasta tuli uusi kotimaa, jossa huomio ei häiritse ja elämän painopiste on omassa perheessä. – Olemme täällä aivan erilaisia ihmisiä kuin Suomessa.
Teksti: Piritta Palokangas Kuvat: Luke Latty

Uima-allas välkehtii auringonpaisteessa turkoosinkirkkaana. Kun ravintoloitsijapariskunta Tomi ja Minka Björck muuttivat uuteen kotiinsa Australian Sydneyyn, uima-allas oli ensimmäinen asia, jonka he halusivat rakennuttaa.

Aamuyhdeksältä perheen pihalla on jo täysi tohina. Uima-altaan viereen nousee sauna, ja puolenkymmentä työmiestä kaivaa sen perustuksia palmujen katveeseen.

Joakim, 5, hyppää uima-altaaseen pommilla. Perheen esikoinen on juuri oppinut uimaan ja esittelee ylpeänä taitojaan. Pikkuveli Oliver, 3, kelluttelee uimarenkaassa altaan perällä lämmitetyssä spassa.

Perheen koti on ollut Australiassa jo kahden vuoden ajan.

– Täällä pystymme tarjoamaan pojillemme ihanan lapsuuden. On upeaa, että lapset voivat uida oman kodin uima-altaassa. Olemme molemmat köyhästä perheestä. Ei meillä ollut lapsuudessa mitään luksusta. Australiassa voimme tarjota hyvän kasvuympäristön ja kodin, turvallisen ja hauskan paikan kasvaa, Minka sanoo.

Ennen kaikkea Tomi ja Minka kokevat nyt voivansa antaa lapsilleen aikaa.

– Ehdin viettää täällä lasten kanssa aikaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ulkoilemme rannalla tai lähdemme puistoon pyöräilemään, Tomi kertoo.

– Elämäntyyli Australiassa on hyvin erilainen kuin Suomessa. Voimme tehdä lasten kanssa asioita ex tempore, koska emme ole kelistä riippuvaisia. Meille sää ja auringonvalo ovat todella tärkeitä, ja ne vaikuttavat mielentilaamme. Australian ilmasto on upea, Minka lisää.

– Minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni sellainen olo, että viihdyn omassa kodissani.

– Minulla on sama tunne. Minulla on ollut aina aikaisemmin kotiahdistus, varmaan siksi, että sään vuoksi Suomessa oli usein häkkiin suljettu olo, Tomi jatkaa.

Viimeiset kolme vuotta Suomessa olivat tuskaisia

Australia tuntui Tomista ja Minkasta kotimaalta jo vuosia sitten, kun he asuivat neljä vuotta Sydneyssä. Molemmat työskentelivät tuolloin hyvissä asemissa paikallisissa ravintoloissa, ja he olivat saaneet pysyvät oleskeluluvat Australiaan.

Yhteinen unelma oman ravintolan perustamisesta sai pariskunnan kuitenkin palaamaan Suomeen. Heistä tuntui, että yrittäjyyden riskit olisi helpompi ottaa Suomessa kuin ulkomailla, ja samalla saisi kerättyä kannuksia ravintolabisneksessä.

– Meidän piti vain perustaa Helsinkiin ravintola Farang ja palata sen jälkeen takaisin Australiaan, Minka muistelee vuotta 2008.

Kannuksia alkoi kertyä Suomessa tahdilla, jota Björckit eivät olleet osanneet odottaa. Ravintoloita syntyikin neljä Suomeen ja yksi Tukholmaan. Lapsia tuli kaksi. Aika Suomessa venähti yhdeksäksi vuodeksi.

– Viimeiset kolme vuotta olivat tuskaisia. Ei ollut päivääkään, etten olisi miettinyt takaisin muuttoa – puhuimme siitä joka viikko yhdeksän vuoden ajan. Kävi raskaaksi, kun ei halunnut olla siellä, missä oli. Mutta kun mahdollisuuksia tarjottiin lisää ja on vähän työnarkomaani, niin vaikeaa oli sanoa ei, Tomi sanoo.

– Suomessa teimme jopa 18–20 tunnin työpäiviä, Minka sanoo.

Ilman yhteistä työpaikkaa pariskunta ei olisi nähnyt toisiaan tuskin koskaan.

Menestyksellä oli lisäksi yksi kääntöpuoli, joka oli iso aikasyöppö ja stressitekijä: tunnettavuus. Sen Tomi ja Minka halusivat jättää taakseen muuttaessaan Australiaan. Kaupassa voi nyt rauhassa käydä ostamassa maitoa.

– Olemme täällä aivan erilaisia ihmisiä kuin Suomessa. Koin, että Suomessa en saanut olla täysin oma itseni. Tuntui, että minua yritettiin laittaa johonkin muottiin ja julkisia sanomisiani käännettiin milloin hyvään, milloin huonoon suuntaan. Minulla on vahvat mielipiteet. Australiassa saa olla vapaasti oma itsensä. Se on suuri helpotus, Tomi sanoo.

– Minullakin on ollut helpompi olo, kun tiedän, ettei Tomilla ole sitä taakkaa täällä, Minka huomauttaa.

– Täällä on rentoa. Voi lähteä lökäreillä liikenteeseen, eikä kukaan katso millään silmällä.

Australialaisten kuuluisa no worries -asenne on tullut tutuksi monelta kantilta. Asiat kestävät kauemmin kuin on sovittu – olipa kyse huonekalukuljetuksesta tai ravintolan avaamisesta.

– Australialaiset eivät ole niin organisoituja kuin suomalaiset, sovitut asiat eivät aina olekaan sovittuja. Ehkä mekin olemme muuttuneet niin, ettemme enää yhtä paljon suunnittele tiukasti kalenteriin kaikkea, Tomi kertoo.

Rakkautta ensi silmäyksellä

Pariskunnan suhde on kestänyt 16 vuotta. Se sai alkunsa eräänä iltana vuonna 2001, kun töölöläisravintolan portsarina lisätienestejä hankkinut nuori kokki pyysi kauniin blondin puhelinnumeron.

– Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, he muistelevat.

Pari vihittiin Sydneyssä vuonna 2009. Rannalla järjestetyssä intiimissä vihkimisessä oli paikalla vain kourallinen ystäviä.

– En tiedä, olisiko suhteemme kestänyt, jos vain toinen meistä olisi tehnyt tätä työtä. Olen aina tehnyt pitkää päivää, eikä Minka ole koskaan valittanut. Hän tietää, että voin olla joskus töiden vuoksi viikkoja Singaporessa tai Suomessa, Tomi kiittelee.

Tavoite töiden vähentämisestä uudessa kotimaassa ei Tomin kohdalla ole aivan toteutunut. Ennen perheen muuttoa Australiaan Tomi myi vuonna 2015 suurimman osan BW-ravintoloiden osakkeistaan yhtiökumppanilleen Matti Wikbergille. Aikomusta luopua Suomen-ravintoloista Tomilla ei silti ole. Viides Björckin ja Wikbergin ravintola avautuu Helsingin Korkeavuorenkadulle ensi keväänä.

– Teen tällä hetkellä juuri sitä, mitä haluan tehdä, eli vastaan ravintoloiden ruokalistoista. En halua istua ja ihmetellä palavereissa. Suomessa on hyvä ja toimiva tiimi.

Tomi on aloittanut ravintolabisneksen myös Australiassa: toukokuussa Björckit avasivat Sydneyyn ravintola Blancan. Tomi tekee siellä töitä muutaman illan viikossa. Lisäksi hän on kuvannut Australiassa matkailuohjelmaa, joka esitetään Suomessa ensi vuonna. Haastattelua edeltävä työpäivä on kuvausten takia venynyt 22 tunnin mittaiseksi.

– Tämän vuoden piti olla vähän helpompi töiden suhteen, mutta ei se niin hirveän helppo ollutkaan. Ehkä ensi vuonna sitten, Tomi sanoo.

– Sinä aina hamstraat töitä, vaikka ensin päätät vain ottaa rennosti, Minka toteaa ja nauraa.

Tarjouksia tv-ohjelmista on tullut myös Australiassa, mutta Tomi on kieltäytynyt niistä.

– En halua enää ikinä sellaista tilannetta kuin Suomessa, että kaikki tunnistavat. Riittää, että täällä naapurustossa tiedetään, keitä olemme, Tomi sanoo.

– Se on hyvä päätös poikienkin kannalta. He saavat elää lapsuutensa ilman julkisuutta, Minka lisää.

Pitkä suhde on opettanut kuuntelemaan toista

Tomi ja Minka vaikuttavat harmonisesti yhteen hitsautuneelta parilta. He itse sanovat, että mielipiteet törmäävät usein.

– Meillä on melkein aina eri mielipide kaikesta. Sitten täytyy vain sumplia ja molemmat perustelevat kantansa. Meistä kumpikaan ei vain myönnyttele mukana, Minka sanoo.

– No, olemme molemmat leijonia, Tomi huomauttaa.

Pitkä suhde on opettanut elämään toisen mielipiteiden kanssa ja myös kuuntelemaan niitä.

– Nyt jo tietää sen, kumpi on paremmin perillä mistäkin asiasta. Kun ollaan toisen osaamisalueella, on helpompi luottaa siihen, Tomi sanoo.

Lasten kasvatuksen isoista linjoista Tomi ja Minka ovat samaa mieltä.

– Tärkeä kasvatusperiaatteemme on, että lapset oppivat näyttämään tunteensa ja puhumaan asioista. Ja lapsille on hirveän tärkeää tuntea olevansa rakastettuja. Sanomme heille usein rakastavamme heitä, Minka kertoo.

– Haluamme kasvattaa pojista kansainvälisiä herrasmiehiä, jotka osaavat kamppailulajeja ja puhuvat montaa eri kieltä. Täällä lapset tottuvat pienestä pitäen kansainvälisyyteen, Tomi sanoo.

Pojat harrastavat isänsä tavoin brasilialaista jiujitsua ja opettelevat surffausta. Surffaaminen on aina ollut oleellinen osa Tomin Australian-arkea.

– Nuorempana surffasin joka aamu ennen töitä, nykyään enää pari kertaa viikossa. Se ei enää ole niin tärkeä osa elämää, elämässä on paljon muutakin.

Vielä yhdestä asiasta Minka ja Tomi ovat täysin yksimielisiä. He eivät halua, että pojat jatkavat heidän bisnestään.

– Ei missään nimessä. Tämä on niin rankka ala, että toivomme todellakin, että he keksivät jotain muuta. Tietysti he saavat itse valita, mitä alkavat tehdä, mutta tälle alalle emme heitä haluaisi.

Minka tekee tällä hetkellä töitä kotona osa-aikaisesti. Hän on luopunut Suomen-ravintoloiden toimitusjohtajuudesta ja hoitaa nykyään Sydneyn-ravintolan sekä Tomin muiden työprojektien kirjanpitoa. Arjessa kotona auttaa au pair. Suomalainen Sofia on asunut Björckeillä syyskuusta lähtien. Pojat käyvät päiväkodissa parina päivänä viikossa.

Aamupäivisin parisuhdeaikaa urheillen

Isoon taloon mahtuisi juoksentelemaan lisääkin lapsia, mutta juuri nyt arki rullaa niin hyvin, että uusi vauvarumba ei houkuttele. Helpotusta elämään on tuonut myös se, että kuopuksen leikkaushoidossa on nyt seesteinen vaihe. Oliverilla oli syntyessään laaja suulaki- ja huulihalkio, ja hän on kolmen elinvuotensa aikana joutunut lukuisiin leikkauksiin niin Suomessa kuin Australiassakin.

– Tällä hetkellä Oliver voi tosi hyvin ja puhuu hienosti. Hän on oppinut myös englantia päiväkodissa. Oliverilla on ollut erittäin vaikea halkio, ja hänelle on tehty leikkauksia paljon enemmän kuin halkiolapsille normaalisti tehdään. Leikkauksia tulee vielä myöhemmin lisää, mutta nyt elämme ensimmäistä kertaa aikaa, jolloin uutta leikkausta ei ole tiedossa. Se on meille tosi iso helpotus, Minka kertoo.

– Nyt voin ensimmäistä kertaa lasten syntymän jälkeen pitää huolta myös itsestäni. Olen aloittanut urheilun uudestaan, käyn salilla, kävelemässä ja jumpissa.

Aamupäivisin Minkalla ja Tomilla on aikaa urheilla kahdestaan ja käydä lounaalla.

Aiemmin Minka ja lapset matkustelivat Tomin mukana, mutta se ei enää niin helposti onnistu, kun Joakim aloittaa koulun helmikuussa. Arki sujuu kuitenkin hyvin, vaikka isä on välillä reissutöissä. Björckeillä käy paljon ystäviä Suomesta. Jouluksi ovat tulossa Tomin äiti ja sisko.

– Usein, kun Tomi on poissa, minulla on joku tuttu käymässä, Minka kertoo.

Tammikuussa perhe lomailee ja kiertää Australiaa.

– Silloin aikoinaan, kun olimme täällä, meillä oli vähän rahaa ja vähän vapaa-aikaa. Olemme silti aina matkustelleet ja teemme yhä samoja asioita kuin ennen. Budjetti on vain eri nykyään. Nyt voimme asua paremmissa hotelleissa ja ostaa ravintolassa parempaa viiniä, Minka sanoo.

Bisneksen laajentaminen Australiassa polttelee Tomia, vaikka Minkalle on tullut luvattua, ettei enää ravintoloita. Uutta liiketilaa on silti jo käyty yhdessä katsomassa. Australiassa on varautuminen siihen, että projekti etenee rennolla tahdilla, joten no worries, kunhan nyt ensin saataisiin se sauna jouluksi valmiiksi.

X